Hei te mammat, joiden perheeseen kuuluu pienen lapsen/pienten lasten lisäksi myös nelijalkainen karvainen kaveri!! ;)
Meillä on 4v. vanha sakemanni ja 6kk vanha neiti. Välillä tulee niin paha mieli koiraa kohtaan. =/ Aikaa kun ei tunnu tarpeeksi hänelle riittävän. Ei kyllä ole mustis lapsesta, eikä kosta tätä pienelle! :) Yritän olla karvaturrin kanssa pihalla aamulla(kun tyttö torkkuu vaunuissa). Illalla joko minä tai mieheni yritämme keretä viettää koiran kanssa kahden keskeistä aikaa, ilman lasta, jotta koira muistaisi, että on meille edelleen rakas!
Meillä on 4v. vanha sakemanni ja 6kk vanha neiti. Välillä tulee niin paha mieli koiraa kohtaan. =/ Aikaa kun ei tunnu tarpeeksi hänelle riittävän. Ei kyllä ole mustis lapsesta, eikä kosta tätä pienelle! :) Yritän olla karvaturrin kanssa pihalla aamulla(kun tyttö torkkuu vaunuissa). Illalla joko minä tai mieheni yritämme keretä viettää koiran kanssa kahden keskeistä aikaa, ilman lasta, jotta koira muistaisi, että on meille edelleen rakas!
Vastaukset 5
Vanhimmat
on minullakin. Meillä pian 8v. collie ja 8kk tyttö. Tuntuu myös, ettei aika välillä riitä tai sitten ei vaan illalla jaksa enää touhuta tarpeeksi koiran kanssa, kun tyttö nukkuu. Välillä on kyllä huono omatunto, kun koira vaikuttaa alakukoiselta, kun ei saa huomiota niin paljon kuin ennen. Väsyneenä tulee myös välillä koiralle ärähdettyä kun pyörii jaloissa tiellä, kun ressukka huomiota kaipaisi.
Eiköhän se tästä helpota, kun lapsi vahän kasvaa ja lähtee kävelemään, kuten itsekin sanoit. Sitten voi tehdä paljon lapsen ja koiran kanssa yhdessä.
sama ongelma, kerran päivässä käyn pitkällä vaunulenkillä jolle koirakin lähtee innolla mukaan, mut nyt kuumat ilmat verottaa senkin voimia ku se on jo yli 10v. Muuten se makoilee omassa kopissaan, käy välillä surkeena kattomassa josko sais huomiota tai ees herkkuja... Nyt se on ruvennu tulee sohvalle viereen ku imetän vauvaa ni siinä ehtii sit samalla huomioida sitäkin, aluks se pysytteli kaukana vauvasta ku se oli niin uus juttu sille... Ei ole onneksi muuten mustis ja saa edelleen halutessaan nukkua meidän vieres ku vauva nukkuu kumminki omassa sängyssään aina
Meillä on kaksi kissaa jotka ovat olleet kuin lapsia meille. Eivät ole mustasukkaisia vauvasta mutta huomaa kyllä että niillä on paha mieli kun en kerkeä huomioida niitä yhtä paljon kuin ennen. Yritän kyllä käyttää molempia yksitellen ulkona vauvan päiväunien aikaan ja ne saavat nukkua sängyssä vieressä yöllä kun vauva nukkuu pinnasängyssä. Aamuyöllä kun vauva herää syömään, otan sen yleensä viereen tissille nukkumaan ja kissat pitää laittaa pois makuuhuoneesta etteivät vaan vahingossa mene vauvan päälle nukkumaan.
Ehkä meilläkin sitten kun lapsi liikkuu niin voidaan yhdessä viettää aikaa kissojenkin kanssa enemmän :)
Onneksi kissoilla on sentään seuraa toisistaan, leikkivät usein keskenään.
onkelma.. meillä koiria on kaksi, niistä on sentään vähän seuraa toisilleen. mut toisaalta, mun mielestä nyt alkaa jo helpottaan ku lapsella ikää 6kk. käyn kolme kertaa päivässä lenkillä ja ku tyttö leikkii lattialla, rapsuttelen koiria samalla. ja illalla kun vauva menee nukkuun käyn vain koirien kans lenkillä (iskä on lapsenvahtina)ja lenkin jälkeen vielä leikitään pihalla hetki. iloisilta nuo näyttävät.
Meillä koira on mukana arjessa. Eli kun makoillaan/leikitään lattialla, niin koira makoilee rapsuteltavana vieressä tai järsii luuta. Kulkee muutenkin aina mukana samaan huoneeseen missä satutaan touhuilemaan. Kolme kertaa päivässä käyn vaunulenkillä koira mukana ja aina yhdellä lenkillä, jos vauva nukkuu, piipahdetaan koirapuistossa ja usein lenkin päätteeksi annan juosta vapaana läheisellä hiekkakentällä ja heittelen keppiä tms. Illalla kun mennään nukkumaan, koira tulee hetkeksi mun ja miehen väliin rapsuteltavaksi. Harjaamiset, kynsienleikkuut yms hoituu päikkäriaikaan tai vauvan mentyä yöunille, jos tarvii toisen aikuisen pitelemään kiinni. :)
Eli ei sitä mun mielestä kauheasti "joudu" uhrautumaan, että saa aikaa myös koiralle.