Kun minusta tuntuu, että vastaan tulevat ihmiset naureskelevat minulle kaduilla ja muuallakin ja olen ruvennut ajattelemaan, että kaikki ihmiset ovat jonkinlaisessa salaliitossa minua vastaan? Tämä on todella ahdistava tunne. Olen muutenkin kärsinyt paniikkihäiriöstä kymmenen vuotta :(
Olenko seonnut?
****
4531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse asun Joensuussa ja minullakin on vastaavaa.
Eli ihan kadulla kulkiessani kun ihmisiä tulee
vastaan ja kuvittelen että he juuri kohdallani
alkavat nauraa minulle, tai jos ihmiset hymyilevät
niin luulen että se on vain ilkikurista virnuilua.
Tuosta kärsii varmaan useampi kuin uskotaankaan. Itsekin olen joskus kärsinyt, ja vieläkin pelkään ihmisten naureskelevan minulle jos sattuvat otollisella hetkellä käkättämään. Minulla on kuule vielä häiriintyneempi ajatusmaailma... Yhdessä vaiheessa, kun olin oikein ahdistunut, masentunut ja pelkäsin melkein kaikkea, aloin kuvitella että entä jos elämäni olisikin niin kuin siinä Trueman show:ssa, elokuvassa jota tähdittää Jim Carrey. Että siis kaikki olisivatkin näyttelijöitä ja minua kuvattaisiin koko ajan.
Kyllä tuo on mielestäni hullumpaa kuin sinun juttusi. Onneksi pääsin siitä eroon... :P ONNEKSI! Muuten olisin jo varmaan hullujenhuoneessa leikkimässä legoilla.
itselläkin on ollut tuo Truman-show ajatus ja olen kuullut, että se on aika yleinen pelko. En kyllä yhtään ihmettelisi vaikka olisinkin jonkinlaisessa Truman-showssa tai jossain vieläkin sairaamassa jutussa, kyllä ihmiset sen verran veemäisiä olentoja ovat, ikävä kyllä:(
koska silloinhan minäkin olisin sellases mukana ja en todellakaan ole.
Toisen ihmisen manipuloisti ei sovi mulle eikä sen pitäis sopia kenellekään.
Sinua ei tarkkailla sen enempää kuin tarkkailet muita.
Katselethan sinäkin varmasti vähän muita ihmisiä.
Joten on aika selvää et jokainen katselee aina välillä vastaan tulijoita.