Tässä lauantaina ajattelin mennä parin kaverin kanssa kaupungille. En ole tavannut heitä pitkiin aikoihin, joten ujostuttaa hieman. Olen myös tässä ihan viime aikoina huomannut, kuinka puheeni menee joskus solmuun jos selitän jotain asiaa. Kirjoittaessa nyt asioiden selittäminen on ihan helppoa, mutta puhumalla se tuntuu joskus niin kiusalliselta kun kiinnitän huomiota siihen että kaikki nauravat sille miten typerältä kuulostan. :S Esim. tällaisia virheitä sattuu usein: jos vaikka minun pitää sanoa "joo, tavataan vaikkapa klo. 12 täällä", niin siitä muodostuu helposti tällainen: "joo, tavataan vaikkapa klo. 18 täällä", aika kiusallista.
Senat sakaisin
Puhemössö
5920
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että mikä milloinkin ujostuttaa? Älä anna silti kenenkään ylipuhua itseäsi pöpilään.Siellä saat ikuisen hullunleiman otsaasi,joka ei lähde millään ihonsiirrolla.Sieltä ei ole mitään selvää tilastoa hoitovirheistä eikä ennen aikaisista kuolemista ja niiden tapahtumista.Siellä et ole minkään asvoinen.Muu juttu on täyttä puppua.Eli varo sitä paikkaa enemmän kuin helvettiä,jonne joku voi joutua uskonsa mukaan.Maassa pitäisi juhlia muutakin kuin valheet.Niistä saat hyvän maineen,mutta totuus on tekijälleen usein erittäin ankeaa.Tämä on matoinen maailma unelma kulissein.Se luusto joka hymyilee nahkanaamion takaa,olisi usein totuuden mukaisempi ilman tuota nahkanaamaria. Ellette tätä ymmärrä,voitte kyllä pyytää puhdistusta pöpilästä jo saadusta aivopesustanne,niin ajattelukykynne olisi ehkä vaaksan verran lähempää ns.keskiverto ajattelua.Hyvää kesän jatkoa,ja valitkaa seuranne.
Olipa outo vastaus edelliseltä, kuka nyt mistään pöilästä on mitään sanonut?
Minulla myös todella usein kun jännitän niin puhe kuulostaa välillä epämääräiseltä. Sanat tosiaan voi mennä sekaisin ja yleensäkään en osaa selittää mitään asioita loogisesti. Ja en ole mikään murrosikäinen että senkin voisivat ihmiset täällä oppia tajuamaan, että ainoastaan nuoret eivät ujostele!
Juuri noin itsellänikin on. En osaa selittää, jos jännitän, jotain asiaa kovin loogisesti. En ainakaan, ellen ajattele sitä tarkkaan päässäni tai kirjoita paperille valmiiksi. Änkytystäkin sitten esiintyy jonkun verran joskus.
Ja 15-vuotias olen. Kuuluukohan murrosikään tuollainen?
Tuollainen voi kuulua murrosikään ja identiteetin kehittymisvaiheisiin ja todennäköisesti iän ja varmuuden kasvaessa hälvenee ja häviää.
Mutta kyllä vanhemmillakin ihmisillä on samaa. Toiset vain ovat luoteeltaan ujompia ja epävarmempia. Kuvailemasi ilmiö on luultavasti tuttua lähes jokaiselle; toisille vain tutumpaa kuin toisille.
Itse olen jo päälle 20 ja jännitän kaikkea sosiaalista kanssakäymistä. Puhuminen vieraille ei koskaan suju luonnollisesti ja punastelen ja änkytän.
Paras keino yrittää päästä jännittämisestä olisi lakata tarkkailemasta omaa käyttäytymistään ja olla vain oma itsensä. Eikä sekään haittaa muita, jos punastut tai änkytät puhuessasi, joten elä anna sen häiritä itseäsi. Usein juuri tuollaiset piirteet tekevät ihmisestä inhimillisen ja helpommin lähestyttävän. Yrität vain hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet etkä koskaan ala eristäytymään asian takia( monet tekevät niin).
Uskon, että on ohimenevää, mutta jos joskus alkaa elämääsi haittaamaan niin siihen saat apua terapiasta ja tukiryhmistä.
Itse olen jo 22 enkä siltikään saa hoidettua tavallisia arjen asioita ilman sössötystä ja hermoilua. Kaikista pahimpia ovat erilaiset virastot. Kävinpä yhdessä paikassa eilen ja kun menin tiskille pääni meinasi tyhjetä täysin ja melkein jouduin miettimään mitä minun pitikään sanoa. Tuota pään tyhjentymistä tapahtuu todella usein hermostuttavissa tilanteissa. Siksi tulee välteltyä niitä. Huomenna pitäisi sitten uskaltaa mennä pankkiin itseään häpeemään.