Hei.
En ole eroamassa,muuten vain kiinnostunut että miten usein esim.äidille jääneet lapset tapaavat isiään??Tai toisin päin.Jos molemmat vanhemmat ovat tasapainoisia ja hyviä vanhempia.
Eli jos kuitenkin yhteishuoltajuus?
Olen saanut käsityksen että lapset olisivat isiensä luona joka toinen viikonloppu ja lomia??
Näin muistelisin että meilläkin oli kun omat vanhempani erosivat.
Minusta tuo tuntuu aika vähältä ajalta minkä lapset viettävät isien kanssa,onko niin että isät eivät tahdokkaan sen enempää aikaa vaan onko tämä jostain lastensuojeluvirastosta peräisin,että lapset ovat sen ajan isällä,vai voiko ne sopia ihan isän kanssa itse,vai pitääkö aina olla yhteydessä näihin viranomaisiin.
Jos sattuisi että itse lapsieni isästä jostain syystä eroaisin Näin ei toivottavasti käy,niin antaisin lapsiani kyllä useammin isälle,koska isä on hyvä isä ja lapset kaipaavat häntä jo kun hän on pari päivää töissä.
En halua tällä viestillä suututtaa ketään,enkä arvostella,tai tuottaa muutenkaan mielipahaa,olen vain kiinnostunut,pakko ei ole vastata :)
Mutta mielellään ottaisi kommetteja niin iseiltä että äideiltä.
En ole eroamassa,muuten vain kiinnostunut että miten usein esim.äidille jääneet lapset tapaavat isiään??Tai toisin päin.Jos molemmat vanhemmat ovat tasapainoisia ja hyviä vanhempia.
Eli jos kuitenkin yhteishuoltajuus?
Olen saanut käsityksen että lapset olisivat isiensä luona joka toinen viikonloppu ja lomia??
Näin muistelisin että meilläkin oli kun omat vanhempani erosivat.
Minusta tuo tuntuu aika vähältä ajalta minkä lapset viettävät isien kanssa,onko niin että isät eivät tahdokkaan sen enempää aikaa vaan onko tämä jostain lastensuojeluvirastosta peräisin,että lapset ovat sen ajan isällä,vai voiko ne sopia ihan isän kanssa itse,vai pitääkö aina olla yhteydessä näihin viranomaisiin.
Jos sattuisi että itse lapsieni isästä jostain syystä eroaisin Näin ei toivottavasti käy,niin antaisin lapsiani kyllä useammin isälle,koska isä on hyvä isä ja lapset kaipaavat häntä jo kun hän on pari päivää töissä.
En halua tällä viestillä suututtaa ketään,enkä arvostella,tai tuottaa muutenkaan mielipahaa,olen vain kiinnostunut,pakko ei ole vastata :)
Mutta mielellään ottaisi kommetteja niin iseiltä että äideiltä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
sossun eikä kenenkään mkuun ottaa kantaa mikäli vanhemmat saavat sovittua asiat keskenään. Ainoastaan elatus ja huoltajuusasiat on hoidettaja kuntoon ja kirjallisesti.
Joten siis, tapaamisista on monia käytäntöjä lähtien siitä, että mikä sopii millekin perheelle parhaiten.
Ja lopuksi selvenyksenä tähän, että huoltajuusmuodolla (yksinhuolto tai yhteishuolto) ei ole mitään merkitystä tapaamisasioihin.
Jep. On niinsanotusti hyviä isiä jotka jatkavat lastensa kanssa elämää eronkin jälkeen = haluavat vapaaehtoisesti tavata sen minkä vaan on mahdollista EIVÄT alistu uuden kumppanin vaatimuksiin olla vähemmän lasten kanssa. Nämä hoitavat asiat joko kirjallisen tapaamissopimuksen mukaan tai exän kanssa muuten sopien.
Ja sitten on näitä luuserimiehiä joilla lapset jää heti kun vaimokin jää. Ensteks laastarisuhteiden vuoksi (ei kerkee...) ja sit lopulta sen uuden naisen vuoksi ( ei saa...).
Nämä pyyhkivät sopimuksilla p..ttä koskapa laki ei mitenkään heitä velvoita siitä huolehtimaan.
Ja onhan sitten niitäkin isiä joille ero lapsista on niin kamala paikka etteivät vaan pysty tapaamaan. Näille toivottaisin kovasti paljon avun hakemista.
Eikä tätä soppaa tee sen helpommaksi se tosiasia että on myös luuserinaisia jotka eron jälkeen eivät anna miehen tavata lasta tai ainakin tekevät sen hyvin vaikeaksi.
Joten hyvä Nintukka, pidä vaan kiinni liitostasi ja hoida sitä - jos vaan ikinä on jatkamisen mahdollisuudet niin niitä kannatttaa vaalia!
Naisen on niin helppo hakea eroa, kun hänen ei tarvitse pelätä lastensa menettämistä. Äidillä on yksimääräämisoikeus lapsiinsa, yksin kertainen vastaus kaikiin kysymyksiisi.
Entäs kun mä en olisi halunnut sitä yksinmääräämisoikeutta vaan toivoin miehen hoitavan oman osuutensa yhteishuoltajuudesta = vapaaehtoista tapaamista ihan niin paljon kuin haluaa?
Meitä naisia on niin niin moneksi ja niin todella on teitä miehiäkin.
Se, että sinä et tahtonut käyttää yksinmääräämisoikeuttasi ei poista, sitä etteikö sinulla sitä olisi. Se on minullakin, enkä ole sitä käyttänyt. Sinäkin voit luvata, että lapset saavat tavata isää, niin paljon kuin haluaa, mutta jos yllättäen päätät ei lapsi pääsekkään, kukaan ei auta isää eikä lapsia.
... ettei näissä asioissa kannata mitään kisaa ottaa siitä kuka tyhmimmin käyttäytyy.
Luuuseri lähiäiti voi tehdä niinkuin sanot ja luuseri etäisä voi jättää lapsen tapaamatta vaikka asiasta olisi mitä sovittu. Silloinkaan ei kukaan auta lasta.
Sen sijaan että sätitään toinen toisiamme voisi miettiä miten näitä tilanteita saisi korjattua. Itse olen sitä mieltä että ns Norjan malli auttaisi eroperheitä katkeroitumatta sopimaan asioista lapsen parhaaksi. Tietysti parasta olisi kun ihmiset eivät eroaisi. Siinä haastetta.
Niin kauan, kun lasten huoltajuus asioissa puhutaan isä/äidin oikeuksista, niin kukaan ei avaa suutaan lasten oikeuksista. Jotain tosiaan tarvitsisi tehdä, mutta tämä tulee olemaan loputonta kamppailua siitä, että kuka tyhmimmin käyttäytyy.
Nykyjärjestelmän kun kaataisi, isä kun sattuu olemaan erotilanteessa heikoilla, sillä lapset jäävät yleensä äidille. Siinä syy, mikseivät miehet lähde hakemaan avioeroa yhtä herkästi, kuin naiset nykyisin tekevät.
Käytännössä lasten huoltajuus on ratkaistu jo ennen oikeudenkäyntiä. Oikeuden päätös noudattaa täsmälleen sosiaaliviranomaisten kahdella allekirjoituksella vahvistamaa lausuntoa, joka pitää lähes aina äidin puolta. Järkikin sen sanoo, ettei lapsen koko elämänkohtalon ratkaisevia kauaskantoisia ratkaisuja saisi jättää yhden tai kahden ihmisen käsiin. Suomeen tarvittaisiin kiireesti instanssi, joka kykenisi ratkaisemaan huoltajuus- ja tapaamisasioita riittävän pätevästi. Kuka esimerkiksi pystyy näkemään, jos toinen vanhemmista kiusaa toista, mikä on nykyisin ihan tavallista.
Avioerot romahtaisivat heti. Nykytilanteessa naisen on helppo ottaa ero, koska hänen ei tarvitse pelätä, että joutuisi luopumaan lapsistaan. Jos vanhemmat olisivat huoltajakandidaatteina samalla lähtöviivalla, eropäätös nykyistä huomattavasti vaikeampi tehdä.
En epäile etteikö vääryyttä huoltajuusasioissa tapahtuisi. Olen läheltä seurannut erästä isää joka on taistellut lapsistaan.
Vaikka nyt itselläni oli aikanaan ruusuiset kuvitelmat siitä että eronkin jälkeen yhdessä huolehdimme lapsista - ja siinä petyin - en silti sano että ero oli minulle helppo ratkaisu.
Olet oikeassa siinä että nykyjärjestelmä ei vastaa nykyajan tarpeisiin ja se joka siinä joutuu kärsimään on tietysti lapsi.
Jossain ohjelmassa psykologi Jari Sinkkonen sanoi että on odotettavissa karmeita aioja kun nämä erossa tavallaan hylätyt lapset kasvavat isommiksi.
Toivon suuresti että nämä tapaukset kuitenkin ovat marginaalisia. Että oikeasti me vanhemmat enimmältään olisimme niin viisaita että eronkin jälkeen ajattelisimme lapsen parasta... Toivon todella että näin on mutta pelkään pahinta.
Itse en usko, että kaikki vanhemmat haluaisivat lapselleen parasta, olisi aika naiviakin uskoa näin. Itse olen nuo karmeudet, jo kokenutkin. Siksi, ehkä suhtaudun näihin asioihin melko kärkkäästtikkin. Vierestä seuraan eron kaikkien osapuolien kärsimystä, tuska perheen rikkoutumisesta on aina kivuliasta, vaikka taustat olisivat mitkä, ero ei ole koskaan kivutonta.
Vaikka itse olen eronnut pienellä kivulla ja osaan olla kiitollinen siitä, että me vanhemmat kunnioitamme toisiamme lastemme vanhempina ja entisinä puolisoina, joille ei kummallekkaan tulisi mieleenkään syyllistää tai arvostella toisiamme lapsille tai lasten kuullen. Ei lasten tarvitse tietää, mitä ajattelemme toisistamme.
On aika hurjaa, vaikka perinteiset sukupuoliroolit eivät enää päde, niin paljon puhuttu äiti myytti elää suomessa, niin vahvana. Aika luonnostaan ajatellaan, että äiti on lapselle parempi ja osaisi järjestää asiat isää paremmin, vaikka äidissä pystyttäisiin osoittamaan vikoja ja puutteita hyvinkin äärinmäiseen rajaankin asti.
Nykymiehet ovat hoivaavia ja osallistuvia, eivätkä enää tahdo jäädä miksikään standardiksi viikonloppuisiksi. On tärkeää nostaa asia esiin, näyttää, ettei mieskään halua vieraantua lapsistaan.
Kärkäs kyllä tunnut olevan - ja kova yleistämään.
"Nykyisät" eivät ryhmänä ole yhtään mitään samankaltaista vaan sieltä löytyy hyviä ja huonompia isiä. Tietystikin äidit ovat ihan sama juttu. Tätähän sanoin jo aluperinkin, on kaikenlaisia tapauksia.
Siitä olen samaa mieltä ettei nyky-yhteiskunnassa ole valmiuksia käsitellä lisääntyviä eroja ja niihin liittyviä monia tilanteita. Laki ei kohtele vanhempia samanarvoisesti eikä lapsen todellista etua tule aina valvotuksi. Mutta eipä sitä valvota liittojen kestäessäkään riittävästi.
Äitimyytistä en osaa sanoa. Olen äidin yksin kasvattama, isä kuoli kun olimme pieniä ja omien lasteni isä taas ei ole ollut lapsistaan eron jälkeen kiinnostunut. Myyttejä on monenlaisia ja osan niistä voi ampua huoletta alas. Energian voi kohdentaa myös rakentaviin ehdotuksiin syyttelyn ja kyynisen heittelyn sijaan.
Jotain pitää jättää lukiankin vastuulle, ei sitä jaksa lähteä, joka lauseessa erittelemään, että jokaisen ryhmään mahtuu niin hyviä, kuin huonojakin, sen pitäisi nyt jokaisen ymmärtää sanomattakin, kirjoittaja kirjoittaa, lukija yleistää, kun lähtee isolla alleviimaan, että siinä lukee kaikki, vaikka sitä ei siinä lukisikaan. Itsestään selvyyksien laukominen on turhaa sanahelinää.
Mikä on sitten rakentavaa, ehkä on helpompi sanoa, mitä se ei ainakaan ole. Kaikkia sanomisia, ei pitäisi nähdä syyttelynä tai kyynisyytenä, ne ovat vain mielipiteitä, joista jokainen tekee johtopäätöksensä omassa pienessä päässään ja harvoin nähdään ne samalla tavalla, kuin kirjoittaja on omassa pienessä päässään nähnyt. Kaikkia mielipiteitä ei pitäisi joutua jälkikäteen selittelemään, kun ne yritään ampua alas tai yritetään kumota, omalla yleistämisellään.
Toki vastuuta pitää olla lukijalla mutta kylläkin myös kirjoittajalla!
"Nykymiehet ovat hoivaavia ja osallistuvia, eivätkä enää tahdo jäädä miksikään standardiksi viikonloppuisiksi. On tärkeää nostaa asia esiin, näyttää, ettei mieskään halua vieraantua lapsistaan." Tässä kirjoittaja ihan selkeästi sanoo että nykymiehet ovat tietynlaisia. Kun kuitenkin tutkimusten mukaan Suomessa 25% isistä häviää lapsen elämästä kokonaan eron jälkeen on väite kyseenalainen.
Ei ole yhtä eikä kahtakaan totuutta eikä liiallinen kärjistäminen usein saa hyvää aikaan.
Tämähän on ajanvietettä, eikä totuuden etsintää tai sitä, että saataisiin jotakin aikaan...
Elämää on ennen eroakin ja 75% on enemmän kuin 25%, joten vielä voidaan puhua nykymiehistä eikä vain osasta nykymiehistä, mutta eikö asian pointti tainut olla siinä, että asiasta pitää puhua ja tuoda esille. Nimen omaan näiden 75% osalta, jotka eivät tahdo standardi viikonloppuisiksi.
Kumoaako 25% sitten 75% isän oikeudet, sinun lastesi isä katosi lastesi elämästä, niin kaikkien muidenkin lasten isät katoaan heidän elämästä, sekö on se totuus, josta saisi vain puhua. Sekin on tärkeä aihe puhua, mutta siihen miksi näin on, ei taide koskaan saada yksiselitteistä vastausta, sillä ei ole yhtä tai kahtakaan totuutta, kuten sanoit.
Jotta asia saa aikaan keskustelua, niin pitää yleistää ja kärjistää, myötäily harvemmin johtaa huomiota herättävää sananvaihtoon.
-vapaaehtoista tapaamista niin paljon kuin haluaa-.
Siinähän se sudenkuoppa onkin jos ei sovita säännöllisiä tapaamisaoikoja. Eläväthän vanhemmat eri taloudessa eron jälkeen ja muutenkin omaa elämäänsä mahd. jo uusien kumppaniensa kanssa. Vapaaehtoinen tapaaminen vielä virallisesti sovitun lisäksi joustaen sovituista ajoista kun tarvetta tulee. Se olisi varmaan lastenkin onni.
Hei..
Kiitos teille.
Mutta isien kommetteja vielä kaipaisin että haluaisitteko nähdä lapsianne useammin kuin sen joka toinen viikonloppu.Ja jos haluaisitte mutta ette näe niin miksi,estääkö lasten äiti,uusi puoliso jne...
Itse ajattelen näin:
Jos meille miehen kanssa jostain syystä ero tulisi (toivottavasti näin ei käy) ja lapset jäisivät minun huostaani,ja jos kävisi niin että ero olisi sotkuinen tai riitainen niin pyrkisin kuitenkin siihen että ajatellaan lasten parasta(vaikka vihaisin miestäni),eli haluaisin että lapset olisivat mahdollisuuksien mukaan isällään samoissa määrin kuin äidillä,minusta se on kohtuullista.
Itse erolapsena olen joutunut kärsimään sen kun äiti haukkuu isää meille lapsille ja toisin päin,se ei ole mukava välikäsi pienelle lapselle.
Ja yritän kyllä kaikkeni suhteeni puolesta että lapseni eivät joutuisi ero kodissa elämään.Kuten varmaan muutkin,mutta aina se yhteiselo ei vaan suju.Toki väkivalta on minulle nollatoleranssi sitä en siedä,yksi lyönti ja se on siinä.
En myöskään haluaisi riidellä mieheni kanssa niin että lapset kuulevat,tai korottaa turhaan ääntäni,se vain ei aina ole mahdollista,tiedän sen turvattomuuden tunteen joka siitä että vanhemmat riitelee aiheutuu pienelle lapselle,koska siitä olen itsekin saanut pienenä kärsiä.
Äitini oli katkera isälle,toki olihan ne olleet yli 20v naimisissa ja erosivat koska isäni oli lopussa väkivaltainen äitiäni kohtaan humalassa,yhden näistä tapauksista jouduimme sisaruksieni kanssa todistamaan sen jälkeen isä muutti pois.
Muuten olen kuullut vain äitini puolta,isän kanssa tästä on ollut hankala jutella.
minun on ollut vaikea uskoa isäni kykenevän sellaiseen.Vaikka tämän yhden episodin kuulinkin,olin omassa sängyssä.Isompi sisarukseni joutui menemään väliin.Muistan sen kuinka minua pelotti ja itketti,äiti kävi sen jälkeen laulamassa minut uneen.
Toivon hartaasti että lapseni eivät joutuisi samaa kokemaan koskaan.
Toivotan kaikille hyvää kesää.
mietitty.
Mutta käytäntö voikin sitten olla hankalampi. jos teillä tulisi ero vaikka miehen väkivaltaisuuden takia, niin et ehkä haluaisikaan, että lapset ovat paljon isällään. Ehkä pelkäisit, että onko isä väkivaltainen myös lapsille?
Hienoahan se on, että etukäten vähän mietti eron jälkeistä elämää, mutta siinä vaiheessa kun asia on hvyin kaukainen, niin kannatta keskittää ajatukset perheen yhdessä pysymiseen ja parisuhteen vaalimiseen.
Ja tuohon, että miten isät näkee lapsiaan ja onko sille estettä. Siihen on yhtä manta tarinaa kuin on perhettäkin. Voi olla estelyitä puolin ja toisin tai välimatkat liian pitkät, tai henkilökemiat ei suju uusien puolisoiden kanssa jne...