Eli isännän porukat ovat eronneet, eikä isännällä ole mitenkään hirveän lämpimät välit äitiinsä (vähän kaikeee mahollista heidän väillään, vaikka anoppi ei tunnu haluavan sitä ymmärtää että mikä on vikana, mutta pitkä juttu en nyt jaksa tarkemmin selittää).
Noh minä olen yritttänyt vähän puolustella anoppia, että hän on sentään hänen ainut äitinsä. Mutta vähitellen rupeaa ihteensäkin ottamaan niin paljon aivoon anopin jutut. Ja se törkeä utelun määrä.
Mies ei jaksa hänelle enää oikein vastata puhelimeen ja sitten anoppi soittelee minulle, että miksi hänelle ei vastata. JOkin aika sitten hän soitti miehelleni vähän huonoon aikaan (oli sellainen pienoinen vitutus päällä) niin mies silloin vähän avautui äidilleen. Seuraavana päivänä anoppi sitten soitti minulle, että mikä sillä nyt on kun niin törkeesti käyttäytyi häntä kohtaan? Ja sit kyseli että käyttäytyykö mies minua tai poikaa kohtaan agressiivisesti? Olin vähän että häh? Ja sit yritti selitellä jotain juttuu että kuinka heille on tullut ero mieheni isän kanssa kun hän on lyönyt häntä ja sitt että pojat (mies ja hänen veljensä)joutunu sellasta näkemään! Kysyin mieheltä asiasta, niin hän sanoin että ei ole ikinä isänsä nähnyt lyövän, enkä minä kyllä hänestä sitä uskoisikaan, hän on niin rauhallinen mies! Jostain syystä hän yrittää ilmeisesti mustamaalata mieheni isää.
Niin ja se mikä ärsyttää vielä enemmän on se että, Meillä on vähän reilu 1v poika ja anoppi on jatkuvasti rankuttamassa että millonka hän saa sen hoitoon tai että koettakaahan nyt jonnekkin lähteä että hän saa pojan hoitoon. Ei kai myö nyt ruvet keksimällä keksimään menoja että hän saisi pojan hoitoon ja vaikka meillä olisikin menoja, niin hän ei todellakaan ole ainut paikka minne poika voi mennä. Vaikka muutkin kovasti haluaisivat poikaa hoitoon (ensimmäinen lapsen lapsi kummankin vanhemmmille) niin ei muut ole tuolleen jatkuvasti rankuttaneet että millon millon?
Argh että ärsyttää
Noh minä olen yritttänyt vähän puolustella anoppia, että hän on sentään hänen ainut äitinsä. Mutta vähitellen rupeaa ihteensäkin ottamaan niin paljon aivoon anopin jutut. Ja se törkeä utelun määrä.
Mies ei jaksa hänelle enää oikein vastata puhelimeen ja sitten anoppi soittelee minulle, että miksi hänelle ei vastata. JOkin aika sitten hän soitti miehelleni vähän huonoon aikaan (oli sellainen pienoinen vitutus päällä) niin mies silloin vähän avautui äidilleen. Seuraavana päivänä anoppi sitten soitti minulle, että mikä sillä nyt on kun niin törkeesti käyttäytyi häntä kohtaan? Ja sit kyseli että käyttäytyykö mies minua tai poikaa kohtaan agressiivisesti? Olin vähän että häh? Ja sit yritti selitellä jotain juttuu että kuinka heille on tullut ero mieheni isän kanssa kun hän on lyönyt häntä ja sitt että pojat (mies ja hänen veljensä)joutunu sellasta näkemään! Kysyin mieheltä asiasta, niin hän sanoin että ei ole ikinä isänsä nähnyt lyövän, enkä minä kyllä hänestä sitä uskoisikaan, hän on niin rauhallinen mies! Jostain syystä hän yrittää ilmeisesti mustamaalata mieheni isää.
Niin ja se mikä ärsyttää vielä enemmän on se että, Meillä on vähän reilu 1v poika ja anoppi on jatkuvasti rankuttamassa että millonka hän saa sen hoitoon tai että koettakaahan nyt jonnekkin lähteä että hän saa pojan hoitoon. Ei kai myö nyt ruvet keksimällä keksimään menoja että hän saisi pojan hoitoon ja vaikka meillä olisikin menoja, niin hän ei todellakaan ole ainut paikka minne poika voi mennä. Vaikka muutkin kovasti haluaisivat poikaa hoitoon (ensimmäinen lapsen lapsi kummankin vanhemmmille) niin ei muut ole tuolleen jatkuvasti rankuttaneet että millon millon?
Argh että ärsyttää
Vastaukset 13
Vanhimmat
Näinhän se on, kun ottaa miehen, niin boonuksena saa ANOPIN!
En tiedä miksi toisten elämä on niin ankeaa, että sitä pitää parantaa mustamaalaamalla muita. Oma anoppini on ihan samanlainen ja siksi olen nämä vuodet pitänyt häneen etäisyyttä. En esimekrkiksi ole koskaan ottanut häneen kontaktia puhelimella ellei ole ihan pakko, mies hoitakoon sen. Onneksi tapaammekin riittävän harvoin välimatkasta johtuen.
Aikanaan kun aloimme mieheni kanssa seurustelemaan, niin joka käynnillä anoppi haukkui oman miehensä suvun mennen tullen ja se kuulosti aivan kamalalta, monet itkut itkettiin kun anoppilasta lähdettiin. Ilmeisesti hän toivoi sielunkumppania tälle katkeralle mustamaalaamiselle. Mitä itse olin sukulaisia tavannut, niin ihan mukavaa porukkaa kaikki.
Tässä hiljan anopin tuore toinen miniä moitittiin minulle, joten luultavasti myös minut on haukuttu näinä vuosian useaan kertaan ties mihin, mutta aivan sama nykyisin. Näille elämäänsä tyytymättömille anopeille emme mahda varmasti mitään, joten parempi vain katsoa kauempaa. He eivät ikinä varmasti muutu.
Miksi sinä sekaannut ollenkaan pojan ja hänen äitinsä väleihin?
Ole neutraali hyvä ihminen! Ei heidän suhteensa sinulle kuulu.
Sinulla ei ole myöskään oikeutta päättää siitä onko appiukkosi lyönyt anoppiasi.
Minun äitini tahtoo meidän lasta kokoajan hoitoon ja olen hänelle kohteliaasti ilmoittanut, ettei se vielä onnistu, silti hän jankkaa lasta hoitoon. Se ei minua haittaa, saahan lastani muutkin rakastaa.
Aikuinen ihminen ei vastaa puhelimeen jos on tuollainen "vitutus" päällä ja jos vastaa niin aikuinen ihminen käyttäytyy silti kohteliaasti.
PS: Ottaisit sen kohteliaisuutena että anoppi sinusta huolehtii. MInusta ei ole mikään ihme että anoppi on huolissaan miehesi ja sinun väleistä, jos aikuinen poika kerran kehtaa "avautua" kovinkin tökreästi puhelimessa...
PPS: toki en teitä tunne, mutta viestistäsi ymmärsin asian tähän malliin.
Aikuiset ihmiset juttelevat asiat selväksi, eivät vain "avaudu pienoisessa vitutuksessa".
jos ei pysty normaalisti asioista keskustelemaan/sanomaan niin ei sitä pidä vittuunnuksissaankaan mennä toista haukkumaan, tuli anopille varmaan ihan puun takaa..
Sano miehellesi ettei vastaa puhelimeen jos vituttaa!
samoilla ajatuksilla täälläkin.
Mikä tahans aonkin aikanaan äidin ja pojan väliin mennyt tai tullut niin heidän olisi se kai kaikkien edun nimissä aikuisina ihmisinä koitettava selvitellä keskenään. Jo vaikka lapsen edun takia jos ei muuten.
Olipa appivanhempien eron syynä mikä vain niin se on ollutta ja sillä selvä. Se ei kuulu muille, korkeintana lapsille ja heidän luulisi tietävän mistä on kyse. Tosin moni osaa salata asioita kotonana todella hyvin ja lyömisestäkään ei aina ole edes lapsilla tietoa riippuen vielä iästäänkin. Rauhallisuus ei myöskään takaa eikö nyrkki heiluisi silti kerran tai pari. Niinhän se sanotaan että hiljaisissa vesissä ne kalat..
Pointti siis on että anoppi yrittää olla yhteydessä ja osallistua lapsenlapsen elämään. Moni vaihtaisi osia viuhuten kanssasi. Ei anopin tai äidin tarvits eolla ylin ystävä, mutta eipä tuo miltään petolinnultakaan kuulosta.
Ja aikuinen mies ei kiukuttele vanhemmilleen!
Koittakaapa siis olla ja elää sovussa ja antakaa sen anopin hössätä innoissaan. Tuntuu kuin jotenkin omien vanhempien hössääminen saattaisi olla hyväksytympää kuin anopin, mutta verihän on vettä sakeampaa?
Vaan anoppi käyttää minua välikätenä jos mieheni ei vastaa puhelimeen!
Toki lastani saa muutkin rakastaa.. Noh anoppi laittoi eilen viestiä että millon saisi poikaa yökylään ja laitoin että ei olla nyt minnekkään menossa, että ei ole tarvetta tuoda hoitoon, niin sitten jo tänään soitteli, että ettekö työ nyt jonnekkiin menis että hän saisi pojan. Se on niin uskomattoman ärsyttävää että.....
Käyttäydytki itse aina ihan kohteliaasti, kyllä ihmistä saa vituttaa jos vähän kaikki tahtoo mennä pieleen..
Kyllä tuo minun mielestä oli enemmän törkeää nokkansa joka asiaan työntämistä, kuin oikee huolta. Kyllä minä en varmaan suhteessa olisi jos mies olisi millään tavalla esittänyt aihetta pelätä sitä että hän tulisi joskus lyömään. Hänellä on tulinen luonto jonka on ihan vaan äidiltään perinyt. Anoppi eroaa vaan siinä ettähän ei voi ikinä tunnustaa jos on väärässä. mies sen hetken purkaa paineta, vaikka käyttääkin ääntään, niin ei takulla ikinä löisi!!!! Ja siitä olen varma.
Ja jos aikuinen mies tahtoo äidilleen niin sanoa, niin mikä minä olen velvollinen hänen sanomisiaan korjailemaan?
Mutta kun kaikki asiat pitää minun kautta kierättää, kun ei suoraa puhetta ymmärrä, että kun mies sanoo ettei halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan! En kyllä itekkään mielellään hänen kanssaan ole tekemisissä, mutta kun hän väkisellä tunkee elämäämme
SAnoit sen että minulla ei ole oikeutta päättää sitä että onko appiukkoni lyönyt anoppiani vai ei, niin se on minulle sinällään aivan sama! Mutta kun anoppi esitti asian silleen että " kun pojilla on ollut sellainen isän malli, että ovat joutuneet näkemään kun häntä lyödään" Ja kumpikaan pojista ei tunnusta nähneensä ikinä mitään perheväkivaltaan viittaavaakaan, niin kyllä se minusta on vaan toisen mustamaalaamista!!! Ja sekin kun anoppi sanoi sen vielä silleen, että sai semmosen kuvan ettei hän ihmettelisi jos pojat jatkaisivat samaa rataa
Suurimmaksi syyksi mitä minä ainakaan olen kuullut on se että hänellä oli toinen mies!!!
Mutta se minulle on aivan sama että mitä heidän suhteessaan on tapahtunut, itse hän sitä minulle selitteli ja kuunntelin vaan että selevä, että mitähän minä sillä tiedolla teen.
SE EI OLLUT PÄÄASIA TÄSSÄ KIRJOITUKSESSA!!!!!!!!!
Hän on käytökseltään jo niin rasittava, että saa itsensä tuntemaan niinkuin ei mitään osaisi ja voin kyllä sanoa että hänen käytöksensä ja tekonsa ovat melkoisen törkeää luokkaa, en nyt jaksa niitä täällä ruveta puimaan... Että kyllä jotka asiasta tietävät niin ovat varmasti samaa mieltä....
Joo yrittää olla yhteydessä ja osallistua lapsenlapsensa elämään, mutta tekee sen VÄHÄN niinku rasittavaksi, jos jatkuvaan ollaan soittelemassa ja rankuttamassa että millon millon millon?????? Enkä välttämättä lasta edes hirveästi halua sinne, kun anoppi osaa olla niin kaksi naamainen, että huh huh..
MUtta vietkö itse lapsesi anopille hoitoon, vaan koska anoppi sitä niin kovasti haluaa?
Usein käy juuri näin. Ensin kerrotaan osa ja sitten lisää ja lisää ja koko ajan juttu muuttuu.
Kun ei kumpaakaan tunne niin paha on tietää tai edes arvata asioita jos niitä ei kerrota..
Ensin kerrot miehestäsi ja tämän äitisuhteesta ja nyt ongelma on koko anoppi koko perheelle?
Ja kyllä meillä on lapset olleen kummallakin mummollaan ihan vain siksi että ovat heitä sinne tahtoneet. Ovat ollet ihan jopa viikonkin reissuja mukana koska isovanhemmat pitävät lapsenlapsistaan. Ja meidän mielestämme isovanhemmat kuuluvat lastemme elämään. Tosin nyt kun on vain yksi mummon enää jäljellä niin kuvio on jo aika toisenlainen.
Äläkä ala luulla, että anopin kanss aollaan oltu samoila linjoilla tai ystäviä. Toimeen on tultu ja kumpikin on tahollaan yrittänyt olla ihmisiksi. Anopin kotkotuksen on välillä käyneet hermoille ja tavat, mutta niistä on selvitty rajoilla ja säännöillä ja tiukasti puhuttelemalla. Ja mies on hoitanut oman osansa kun on puhe mummon suhtautumisesta lapsiimme. Eli tietyt ylilyönnit on raakattu kovalla kädellä pois ilman sen suurempia kuttuiluja puolin tai toisin.
Laiha sopu on aina parempi kuin lihava riita sanoi oma mummoni..
Minähän sanoin vain että sain jutustasi tällaisen kuvan ongelmasta. En tunne teistä ketään joten en voi kunnollista johtopäätöstä tehdä.
Minulla itselläni on ollut monenlaisia ihmissuhteita, anoppia ja appiukkoa väheksymättä.
Minä olen itse sanonut mihin raja vedetään, minulle ei soitella jos on ongelmaa mieheni kanssa, minä olen minä en mieheni. Tämän olen sanonut kerran eräälle mieheni ystävälle. Heillä oli riitaa ja ystävä soitti minulle.
Käskin häntä käymään juttelemassa mieheni kanssa, jollei tämä vastaa puhelimeen. Sanoin myös miehelleni, että hoitaa asiansa.
Enempää en sekaantunut, en edes tiedä mistä riita johtui, mutta kaveruksia ovat taas.
Minä olen omalle anopille, appiukolle ja omille vanhemmille sanonut heidän pyydellessä lasta hoitoon, ettei se sovi jollei se ole sopinut ja ilmoittavani kun se sopii. He ovat sitten ottaneet lapsen kun se on heille itselleen ja meille sopinut.
Olen toki antanut lapsen hoitoon ihan muutenkin vaan pyydettäessä, sillä tiedän että isovanhemmille on tärkeää saada olla lapsen kanssa rauhassa ilman hössöttäviä vanhempia.
Olisiko mahdollista antaa anopille lapsi hoitoon vaikkapa ihan kyhyeksi aikaa?
Kaupassakäynnin ajaksi? Vaikkapa teidän omassa huushollissa, jollet tahdo lasta vietävän anopin luo?
Vaikka sinä ja miehesi ette tulisi lapsen isovanhempien kanssa toimeen, on minusta oikein antaa lapselle itseleen mahdollisuus päättää tahtooko hän olla isovanhempiensa kanssa.
Anna sinä anoppisi elää ja olla ja ole itsekin rauhassa.
Puhukaa asioista ja voit aina pyytää häntä olemaan puhumatta asioista jotka sinua vaivaavat. Kyllä yleensä toinen ihminen ymmärtää kun hänelle sanoo että häntä ahdistaa ja vaivaa, kun toinen kertoo entisestä perhe-elämästään.
Voit myös kertoa ettei se sinulle kuulu, joten et tahdo siihen sekaantuakkaan.
Aina on mahdollista pysyä pois sotkuista, kunhan osaa sanoa sen ja olla sitten ihmisiksi.
Toki minäkin kiihdyn ja saatan sanoa jotain mitä en tarkoita.
Minä kuitenkin korjaan virheeni parhaani mukaan.
Minä en hauku ihmisiä ja möyryä heille puhelimessa.
Aikuinen ihminen osaa hillitä itsensä.
Meillä appiukko saa minut tikahtumaan raivosta.
Ihan kuin hänellä olisi joku oikeus aina aukoa minulle päätään. Mitä tahansa sanonkin, hän kääntää asian niin että tekee minut naurunalaiseksi. Eikä siinä mitään, mutta anoppi naureskelee miehensä jutuille ja minä loistan nolona pää punaisena aina kun vierailemme siellä.
En ikinä kehtaa suoraan sanoa että haistappa sinä runkkari pitkä vittu ja jos erehdyn kettuilemaan takaisin, tuloksena on loputonta piikittelyä.
Yritän olla häntä kohtaan mukava, mutta en minäkään ole mikään kaatopaikka jolle saa kaataa kaiken paskan niskaan.
Yleensä annan hänen juttunsa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja leikin mieluummin tyttäreni kanssa lattialla kuulemmatta mitä hän suustaan päästää.
En edes tiedä, olenko joskus tahtomattani jotenkin loukannut häntä jonka takia hän kohtelee minua näin. Minusta vain aika lapsellista mieheltä, joka täyttää muutaman vuoden päästä 50 vuotta.
Enkä hirveän tökerö viitsi olla, kyseessä on kuitenkin mieheni isä ja lapseni isoisä.
Meillä sama juttu että anoppi vaatii että keksittäis joku paikka minne mentäis vaan sen takia että se saisi hoitaa kolmikuista vauvaamme. Eikö sitä saa itse enää edes päättää missä käy ja milloin jos ylipäätään haluaa käydä yhtään missään! Eikä meilläkään muut tuputa hoitoapuaan kuin anoppi. Ja myös meillä appivanhemmat ovat eronneet, molemmilla on uusi puoliso.
Ja sitten kun se ei edes tunnu pärjäävän lapsenhoidossa alkuunkaan. Kun se tulee meille kylään ja haluaa ehdottomasti vaihtaa vaipan, kuuluu hoitohuoneesta vähän ajan päästä huhuilua että miten päin se vaippa taas laitettiinkaan! Voi herranjumala...
Kaikkein eniten ärsyttää vieläkin se, kun olin synnytyssairaalassa. Anoppi oli jo aulassa änkemässä katsomaan vauvaa vaikka me oltiin vasta synnytyssalissa ja meikäläistä vielä ommeltiin. Mies kun meni heti laittamaan tekstarin että tyttö tuli. Eikä sillä mennyt jakeluun että synnytyssaliin ei tulla vierailemaan. Kaikki muut vieraat tuli katsomaan vauvaa seuraavana päivänä (omat vanhempani ja appiukko puolisoineen) mutta anoppi oli siirtynyt päivystämään vuodeosaston aulaan kameransa kanssa että kerkeää varmasti nähdä ensimmäisenä!
Sitten se kävikin joka ikinen päivä sairaalassa vierailutunnin aikana. Kerran tuli ihan ilmoittamatta kun olin juuri tissit paljaana opettelemassa imetystä. Siihen istui sängynlaidalle pällistelemään. Edes mieheni ei ollut paikalla... Oli vielä käynyt ensin väärässä huoneessa huutelemassa että olenko siellä vaikka juuri edellisenä päivänä vieraili... Ja se oli kaiken huippu, että kun mieheni kanssa ääneen mietittiin että varmaan parin päivän päästä saadaan lähteä kotiin, anoppi sanoi mulle "mitä jos sulla menee hermot". Melkein parasta mitä esikoisensa synnyttäneelle äidille voi sanoa! Kun en kaiken lisäksi ole niitä kaikkein lyhytpinnaisimpia ihmisiä. Oma poikansa taas on niin lyhytpinnainen ettei ole tosikaan. Sille ei sanonut kuitenkaan mitään.
Koitetaan kestää...