Te olette muuttaneet asumaan kaupunkiin kuka mistäkin syystä. Kun muuttaa alueelle jossa todennäköisesti asuu myös muita ihmisiä, on hyvin todennäköistä että joutuu kuulemaan myös muita kuin itsestään lähteviä ääniä. Tämä tosiseikka aiheuttaa sen, että itse kukin joutuu harjoittelemaan jonkin asteista suvaitsevaisuutta, vaikka se tänäpäivänä onkin jo katoava luonteenpiirre.
Minua hämmästyttää se, kuika paljon ihmisiä häiritsee toiset ihmiset,koirat, kissat ja muut önniäiset joita keskuudessamme kaikesta yrittämisestä ja valittamisesta huolimatta liikkuu.
Mistä tämä nyt sitten kumpuaa? Noh tänä aamuna noin klo 9:30 läksin ulkoiluttamaan koiraani ja samalla myös sitä kouluttamaan. Heitimme ensin metsälenkin, jonka jälkeen ryhdyin harjoittelemaan koirani kanssa kytkettynä olemista. En nyt tarkoita sitä että koirani ei olisi lenkillä kytkettynä, koska se on aina vaan sellaista kytkemistä, että koira jää paikoilleen ja on hiljaa kun minä esim. käyn kaupassa. Olimme edelleen metsän reunassa noin 100 metrin päässä viereisestä leikkikentästä. Harjoittelimme aluksi ihan kahdelleen, kunnes huomasin että läheiselle leikkikentälle saapui lapsia leikkimään mukaan ilmeisesti isä ja isoäiti. Jatkoimme harjoittelemista ja koira siinä lomassa tietysti haukkui. Homman pointtina on se, että kun koira haukkuu niin en noteeraa sitä vaan kävelen poispäin. Kun koira hiljeenee menen sen luon kehun ja palkaan. Näin se menee. Mutta tämä oli liikaa kyseiselle isoäidille. Kun liikuin kauemmaksi koirasta koko ajan pidentäen matkaa kuulin kun täti alkoi purpattaa että pitääkö sitä koiraa tulla tänne haukuttaamaan? Voi veljet että jouduin taistelemaan sitä vastaan etten avannut sanaista arkkuani, joka olisi varmaan tuolla kyseisellä hetkellä ollut täynnänsä jotain hyvin painokelvotonta. Koska viimeaikoina on ollut lehdissä paljon otsikoita johtuen huonosta koiranpidosta ja joista kummunneissa keskusteluissa preäänkuulutetaan sitä, että jokainen koira rotuun kuulumatta tarvitsee koulutusta tullakseen yhteiskuntakelpoiseksi, niin minua suuresti ihmetyttää tuon kaltainen asenne.
Minun on nyt kerrottava niille, jotka asiaa eivät ymmärrä, että koirat eivät ole itsestään kouluttautuvia, äänettömiä eläimiä. Kaikki ihan arkipäiväisetkin asiat vaativat paljon koulutusta ja harjoittelua. Hiljaa oleminen, remmissä kulkeminen, ihmisten ohittaminen jne...tietenkin rodusta riippuen ja kouluttajan taidoista, tämä vie eripituisia aikoja.
Se mitä minä pyydän itseni ja kaikkien elikoistaan huolehtivien puolesta on se suvaitsevaisuus. Minä kestän kirkuvat ja huutavat lapset, möykkäävät humalaiset, kiihdyttelevät autot ja moottoripyörät, rokkifestarit ja lehtipuhaltaja ja vielä valittavat kanssaihmisetkin yritän kestää!
Ja me jotka elikoidemme kanssa ihmisten ilmoilla liikumme, pitäkäämme huolen siitä ettei katuja korista ystäviemme jätökset ja varsinkin siitä että rakkaat lemmikkimme osaavat myös käyttäytyä, koska meistä se on kiinni.
T Badmynttis ja Remo dobermanni:)
Minua hämmästyttää se, kuika paljon ihmisiä häiritsee toiset ihmiset,koirat, kissat ja muut önniäiset joita keskuudessamme kaikesta yrittämisestä ja valittamisesta huolimatta liikkuu.
Mistä tämä nyt sitten kumpuaa? Noh tänä aamuna noin klo 9:30 läksin ulkoiluttamaan koiraani ja samalla myös sitä kouluttamaan. Heitimme ensin metsälenkin, jonka jälkeen ryhdyin harjoittelemaan koirani kanssa kytkettynä olemista. En nyt tarkoita sitä että koirani ei olisi lenkillä kytkettynä, koska se on aina vaan sellaista kytkemistä, että koira jää paikoilleen ja on hiljaa kun minä esim. käyn kaupassa. Olimme edelleen metsän reunassa noin 100 metrin päässä viereisestä leikkikentästä. Harjoittelimme aluksi ihan kahdelleen, kunnes huomasin että läheiselle leikkikentälle saapui lapsia leikkimään mukaan ilmeisesti isä ja isoäiti. Jatkoimme harjoittelemista ja koira siinä lomassa tietysti haukkui. Homman pointtina on se, että kun koira haukkuu niin en noteeraa sitä vaan kävelen poispäin. Kun koira hiljeenee menen sen luon kehun ja palkaan. Näin se menee. Mutta tämä oli liikaa kyseiselle isoäidille. Kun liikuin kauemmaksi koirasta koko ajan pidentäen matkaa kuulin kun täti alkoi purpattaa että pitääkö sitä koiraa tulla tänne haukuttaamaan? Voi veljet että jouduin taistelemaan sitä vastaan etten avannut sanaista arkkuani, joka olisi varmaan tuolla kyseisellä hetkellä ollut täynnänsä jotain hyvin painokelvotonta. Koska viimeaikoina on ollut lehdissä paljon otsikoita johtuen huonosta koiranpidosta ja joista kummunneissa keskusteluissa preäänkuulutetaan sitä, että jokainen koira rotuun kuulumatta tarvitsee koulutusta tullakseen yhteiskuntakelpoiseksi, niin minua suuresti ihmetyttää tuon kaltainen asenne.
Minun on nyt kerrottava niille, jotka asiaa eivät ymmärrä, että koirat eivät ole itsestään kouluttautuvia, äänettömiä eläimiä. Kaikki ihan arkipäiväisetkin asiat vaativat paljon koulutusta ja harjoittelua. Hiljaa oleminen, remmissä kulkeminen, ihmisten ohittaminen jne...tietenkin rodusta riippuen ja kouluttajan taidoista, tämä vie eripituisia aikoja.
Se mitä minä pyydän itseni ja kaikkien elikoistaan huolehtivien puolesta on se suvaitsevaisuus. Minä kestän kirkuvat ja huutavat lapset, möykkäävät humalaiset, kiihdyttelevät autot ja moottoripyörät, rokkifestarit ja lehtipuhaltaja ja vielä valittavat kanssaihmisetkin yritän kestää!
Ja me jotka elikoidemme kanssa ihmisten ilmoilla liikumme, pitäkäämme huolen siitä ettei katuja korista ystäviemme jätökset ja varsinkin siitä että rakkaat lemmikkimme osaavat myös käyttäytyä, koska meistä se on kiinni.
T Badmynttis ja Remo dobermanni:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Asiallista tekstiä!
Näin se menee! :)
siinä missä kuka tahansa muukin hengittävä. Vaikka itsellä ei ole koiraa ja välillä jo vihasin niin koiria kuin myös kissoja, niin on mukava huomata että vastuullisia koiraihmisiä on siinä missä vastuullisia vanhempiakin...Että niitä siis on... Dobberi on pelottavan iso koira, mutta myös erittäin upea! Hyvää syksyn alkua sinulle ja rauhallisia lenkkejä!