Minun pitäisi jättää sinut muistoksi
sinne laudoitettujen ikkunoiden taa
lopettaa tämä äänetön keskustelu
salvata sielu ja tukahduttaa tunteet
jokin minussa toivoo silti lakkaamatta ihmettä
että olisit minun elämäni kevyin kahle
saisin syttyä kosketuksesi voimasta
antaisin sinun kasvaa minuun
mikä näitä unelmia kannattelee
kärventyneinkin siivin ne kaartelevat
odottaen jotain syntyväksi
mahdotonta alkavaksi
yhteisiä askeleita
irtoamatonta otetta
keskinäistä suojaa toisilleen maailmalta
arkipäivien rakkautta
sinne laudoitettujen ikkunoiden taa
lopettaa tämä äänetön keskustelu
salvata sielu ja tukahduttaa tunteet
jokin minussa toivoo silti lakkaamatta ihmettä
että olisit minun elämäni kevyin kahle
saisin syttyä kosketuksesi voimasta
antaisin sinun kasvaa minuun
mikä näitä unelmia kannattelee
kärventyneinkin siivin ne kaartelevat
odottaen jotain syntyväksi
mahdotonta alkavaksi
yhteisiä askeleita
irtoamatonta otetta
keskinäistä suojaa toisilleen maailmalta
arkipäivien rakkautta
Vastaukset 11
Vanhimmat
tämän runon ainakin viisi kertaa. Vasta nyt se alkaa avautua ja arvaappa hyvä Nimetön, mitä? Toivoisinpa olevani sellainen kevyen kevyt kahle jollekin, ja päästä toiveen toteuttajaksi. Eläydyin.
Olihan tämä vähän vaikea runo. Pitkä aika siitä, kun viimeksi olen rakkausrunoa edes yritellyt kirjoittaa. Mutta mikä ilahduttavinta, tämä sentään aukesi sinulle. Kiitos pohdinnastasi ja leppeää päivänjatkoa!
ovat niin niin ...jotakin...sellaista etten osaa määritellä. Kaunista? Sitäkin, mutta sekin on kuin sateenkaaren väreissä helmeilevä saippuakupla...poks. Enemmän ja oikeemmin. Ravistelen, taputan, kolautan...ja sieltä.. hups...
Sinä pääsit perille.
Kuinka kaunista onkaan odottaa ihmettä, uskoa ihmeeseen, ja lopulta löytää kahle omasta mielestään. Vapautua loputtomasta odottamisesta, hamuamisesta. Saapua lähelle ja perille.
Kommenttisi laittaa miettimään monenlaista.
Naurahdin tuolle "ravistelen, taputan...". Minulle ja tälle elämälleni pitäisi tehdä noin. Mutta runossa voi maalailla hempeitä sateenkaaren värejä ja ainakin toivoa. Odottaa jotain ihmeellistä sattumusten onnenpotkua, että toive tulisi todeksi. Ilman toivoa nääs näivettyy, vaikka tietää että lähelle tässäkin tapauksessa on pitkä matka - silti toivoo. Kaipaukseen, odotukseen ja ikävään mahtuu niin paljon, ei ainoastaan kauneutta vaan kärsimystä ja tuskaa myös. Juuri sitä loputonta odottamista ja hamuamista.
Vai vielä karkumatkalainenkin. Liekö se niin, että kohtaloaan ei pääse karkuun :)
Kiitos sulle ja kesäiltaan lämpöä!
Se jätti jäkiä.
Karkulainen siksi, että kirjoittaminen on mitä mukavin tapa kadottaa itsensä arjen ulottumattomiin. Vallankin, kun sieltä aina löytää takaisin pienesti onnellistuneena :)
Heipat ja kivaa kesää!
Runot ovat hyvä karkutie arjesta. Yllätyin positiivisesti, että nämä palstalle soljuneet sanani saivat aikaan teissä kommentoijissa vastakaikua ja ajatuksia.
Onnellistumista sinulle jatkossakin ja hyvää kesän jatkoa :)
En halua olla sinun muistosi,
haluan olla osa arkeasi.
Olkoonkin, että silloin osa pilvien
kultareunuksista katoaa.
Haluan suututtaa sinut,
suuttuneena revit laudat ikkunoideni edestä
ja katsot mitä niiden takaa löytyy.
Äänetön keskustelu
- se on todella raivostuttavaa.
Paitsi silloin kun sormenpääsi
ottavat selvää, missä rajani kulkevat.
Älä koskaan lakkaa toivomasta,
mutta samalla kun toivot
osta junalippu
ja matkusta katsomaan kasvun ihmettä.
Katsos - kärventyneilläkin siivillä voi lentää!
Irtoamaton ote on sinun.
Keskinäinen suoja on sinun.
Rakkaus on sinun.
Riittää että astut askeleen
- tulen sinua vastaan.
p.s Runosi pysähdytti kuin seinään. Siinä oli tuoreutta, selkeyttä ja uusia ilmaisuja, Voimakas itsekoetun tuntu. Liirumlaarum ja vanhat kliseet uupuivat. Hyvä! Kirjoitit suoraan minulle. Kiitos.
Kiitoksia tästä palautteestasi ja kauniista, pohditusta vastausrunostasi. Minua ilahduttaa todella paljon, että olet saanut tästä runostani jotain itsellesi. Lämpöistä kesäiltaa sinulle! :)
että kahle? Onko se jotenkin negatiivista sitten?
En tarkoita tässä kahletta negatiivisessa merkityksessä. Öitä vaan!
on negatiivinen asia... mutta uskon sua joo.