Alan olla tosi väsynyt ystävääni, joka kärsii mielenterveysongelmista. Tutustuessani häneen, hän oli aivan terve. Useiden vuosien aikana masennus paheni ja diagnooseja hän sai useita. Aina paremman kauden jälkeen seurasi entistä huonompi kausi. Hän on jotenkin täysin tipahtanut yhteiskunnasta ja tietämätön yleissivistyksestä.
Olen täysin kyllästynyt siihen että hän kaataa ongelmansa niskaani. Jos yritän jutella omista asioistani, hän vain keskeyttää. Nyt alkaa vahvasti epäilyttää, että seuraava aallonpohja on alkoholismi, sillä kauppaankaan ei pääse ilman että poikkeaa kaljalle. Kaupungilla liikkuminen hänen kanssaan on kieltämättä noloa, sillä lääkkeiden takia hän on hidas ja silmät vain lupsuvat päässä, lisäksi hänen olemuksensa on epäsiisti, vaatteet roikkuvat päällä miten sattuu, meikit on laitettu sinne päin jne. Olen saanut selitellä kauppojen myyjille että hän ei ole kännissä. Hän on erittäin epäluuloinen, uskoo että kaikki puhuvat hänestä pahaa ja tuijottavat ja pahastuu pienimmästäkin asiasta. Siksi olenkin hänen ainoa ystävänsä.
Nyt hän on ollut ihmeen hyvässä kunnossa, mutta uusin tapaus oli sitten se että hän eroaa avopuolisostaan (joka on myös mielenterveyspotilas). Ajattelen kauhulla miten hän pärjää yksinään, sillä astioiden tiskaaminenkin on ylitsepääsemätön homma, vai kaatuuko kaikki taas minun niskaani. Hän ei osaa eläytyä toisen asemaan ja kuvittelee näin että olen aina käytettävissä, valmiina menemään auttamaan häntä. Jos sanon asiasta, hän loukkaantuu verisesti. En haluaisi "pettää ystävääni", mutta en myöskään jaksa huolehtia aikuisesta ihmisestä.
Olen täysin kyllästynyt siihen että hän kaataa ongelmansa niskaani. Jos yritän jutella omista asioistani, hän vain keskeyttää. Nyt alkaa vahvasti epäilyttää, että seuraava aallonpohja on alkoholismi, sillä kauppaankaan ei pääse ilman että poikkeaa kaljalle. Kaupungilla liikkuminen hänen kanssaan on kieltämättä noloa, sillä lääkkeiden takia hän on hidas ja silmät vain lupsuvat päässä, lisäksi hänen olemuksensa on epäsiisti, vaatteet roikkuvat päällä miten sattuu, meikit on laitettu sinne päin jne. Olen saanut selitellä kauppojen myyjille että hän ei ole kännissä. Hän on erittäin epäluuloinen, uskoo että kaikki puhuvat hänestä pahaa ja tuijottavat ja pahastuu pienimmästäkin asiasta. Siksi olenkin hänen ainoa ystävänsä.
Nyt hän on ollut ihmeen hyvässä kunnossa, mutta uusin tapaus oli sitten se että hän eroaa avopuolisostaan (joka on myös mielenterveyspotilas). Ajattelen kauhulla miten hän pärjää yksinään, sillä astioiden tiskaaminenkin on ylitsepääsemätön homma, vai kaatuuko kaikki taas minun niskaani. Hän ei osaa eläytyä toisen asemaan ja kuvittelee näin että olen aina käytettävissä, valmiina menemään auttamaan häntä. Jos sanon asiasta, hän loukkaantuu verisesti. En haluaisi "pettää ystävääni", mutta en myöskään jaksa huolehtia aikuisesta ihmisestä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.