Haluaisin kuulla miten te muut äidit toimitte jos lapsi alkaa kiukuta kaupassa?
Meille tämä on nyt ihan uusi juttu ja olo tuntuu hiukka neuvottomalta..
Tänään mukula räjähti kuin napista painamalla kun astuttiin kauppaan, alkoi huuto, kiukku ja rattaissa pomppiminen. Yritti myös lyödä minua (jumankeuta että kihisi nupissa kun tilanne tuli niin yllätyksenä ja en ollut osannut varautua).
Taapero voitti eka erän. Lähdin samantien kaupasta pois, ei siis ostettu mitään.
Penska kotia, jäähyaitioon ja keskustelut kaupan päälle.
Tiedän että tein väärin kun lähdin kaupasta pois, olisi pitänyt vaan tehdä normaalisti ostokset ja antaa penskan kiljua (?)
Mutta kuinka se käytännössä onnistuu?
Tässä on nyt vain esimerkki miten oletan lapseni käyttäytyvän seuraavan kerran jos samanlainen uhmakohtaus tulee kaupassa:
Kun kiukuttelu alkaa, niin sanonko tiukasti "ei saa kiukuta kaupassa!" ja mitäs sitten?
Lapsi jatkaa ihan samalla tavalla huutoa tuonkin lauseen jälkeen.
Eli äidin auktoriteetti on tuon mukaan ihan nolla??
Sitten jos vaan jatkan ostoksia huudosta huolimatta, niin poika irrottaa ittensä rattaista (tai nousee pois kärristä) ja joko
a) käy kiukkuamaan kaupan lattialle tai
b) yrittää lähteä juoksemaan karkuun.
Miten sitten ostosten tekeminen onnistuu jos joutuu rimpuilevaa tenavaa kantamaan kainalossa?
Kertokaa vinkkejä hyvät immeiset miten te ootte toiminu raivarien suhteen kun ootte kaupassa?
Meille tämä on nyt ihan uusi juttu ja olo tuntuu hiukka neuvottomalta..
Tänään mukula räjähti kuin napista painamalla kun astuttiin kauppaan, alkoi huuto, kiukku ja rattaissa pomppiminen. Yritti myös lyödä minua (jumankeuta että kihisi nupissa kun tilanne tuli niin yllätyksenä ja en ollut osannut varautua).
Taapero voitti eka erän. Lähdin samantien kaupasta pois, ei siis ostettu mitään.
Penska kotia, jäähyaitioon ja keskustelut kaupan päälle.
Tiedän että tein väärin kun lähdin kaupasta pois, olisi pitänyt vaan tehdä normaalisti ostokset ja antaa penskan kiljua (?)
Mutta kuinka se käytännössä onnistuu?
Tässä on nyt vain esimerkki miten oletan lapseni käyttäytyvän seuraavan kerran jos samanlainen uhmakohtaus tulee kaupassa:
Kun kiukuttelu alkaa, niin sanonko tiukasti "ei saa kiukuta kaupassa!" ja mitäs sitten?
Lapsi jatkaa ihan samalla tavalla huutoa tuonkin lauseen jälkeen.
Eli äidin auktoriteetti on tuon mukaan ihan nolla??
Sitten jos vaan jatkan ostoksia huudosta huolimatta, niin poika irrottaa ittensä rattaista (tai nousee pois kärristä) ja joko
a) käy kiukkuamaan kaupan lattialle tai
b) yrittää lähteä juoksemaan karkuun.
Miten sitten ostosten tekeminen onnistuu jos joutuu rimpuilevaa tenavaa kantamaan kainalossa?
Kertokaa vinkkejä hyvät immeiset miten te ootte toiminu raivarien suhteen kun ootte kaupassa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lapsi on siis viikkoa vaille 2 vuotias.
Ja ei osaa puhua vielä, ymmärtää kyllä lähes kaiken mitä hänelle sanotaan.
ensi kerralla varmaan kannattaa pelata sen verrna varman päälle, että menee sellaiseen kauppaan joss asen lapsen saa käryyn kyytiin. Näin ainakaan ei sama toistu heti uudelleen ja saa vahvistusta. MUutenkin voi samassa tilanteessa tulla mieleen testata uudelleen..
Meillä kaupassa ei olla kiukuteltu ja jos on yritetty niin se on loppunut tykkänään ja pian. Ei siis ole ohjelmassa lainkaan. Paha siis sanoa mikä on oikeasti toimiva malli toimia lopulta ja miten kukin on onnistunut.
Vaikeintahan tuossa on olla niin että ei anna lapselle vahvistusta toimintaan ja toisaalta ettei ala lahjoa tms jolla taas on omia ikäviä seurauksia. Lapsen ikää et kerro, mutta ainahan puhetta kannattaa kokeilla.
Onnea kuitenkin seuraavaan yritykseen!
Meillä tyttö 1v 10kk ja pari kertaa ollaan lähdetty kesken kotiin, niistäkin on jo aikaa joten näytti että oppi meni perille....sillä kertaa=)
Meillä taas tyttö osaa puhua täysin ja kun hiffasi (n.1v tienoilla) että siellä kaupassa on vaikka mitä niin alkoi se mekastus että "Maijalle omenaa, banaania, leipää, nukke, kirja jne." ja kun minä siihen että "nyt ei nukkea osteta" niin huuto oli valmis. Tyttö ei niinkään rimpuillut kärryistä pois mutta huusi ja huusi sitä haluamaansa tavaraa. Tyynenä koitin pysyä, rauhallisesti puhuin että "sinä et enää kauppaan lähde jos et osaa olla hiljaa".. Tein ostokset loppuun ihmisten säälivien katseiden seuratessa perässä (meiltä kauppaan matkaa 15 km joten ei joka kerta viiti kotiakaan ajaa) ja autossa heti tilanteen helpottaessa puhuin että noin ei käyttäydytä.
Toisella kertaa isä oli mukana ja kun huuto nuken perään alkoi eikä loppunut, isä otti jämäkästi tytön ja lähtivät autoon. Sain rauhassa tehdä ostokset=) Keskustelua heti jälkeenpäin lapsen kanssa lapsen tasolla! Näiden kahden kerran jälkeen ollaan saatu taas tehdä ostokset hyvillä mielin ja joka kerta heti kun autoon päästään olen kehunut että kuinka reippaasti olit taas kaupassa. Tyttö itekin muistaa jo muistuttaa että "olin hienosti kaupassa"=D Yleensä tykkää kaupassa olosta niin sieltä pois lähtö tuntui rangaistukselta... tätä hankala käyttää lapsen kanssa joka ei muutenkaan tykkää olla kaupassa=/
En tiedä oliko tästä apua pätkääkään mutta kunhan olet rauhallinen mutta jämäkkä ja lapsi hoksaa että ei saa mitään kiukkukohtauksellaan (pikimminkin menettää) niin luulen että menee perille. Ja keskustelut heti tilanteen rauettua, noin pieni ei välttämättä enää kotona muista mitä tuli tehtyä.
Jaksamisia sinne taaperon uhmailujen kanssa=)
Lapsi ei ole vielä koskaan kiukunnut kaupassa kunnolla, jotain pientä vääntöä joskus mutta ei mitään sen isompaa. mutta luultavasti antaisin vain huutaa je tekisin ostokset. Vaikka ihmiset ovatkin typeriä ja mulkoilevat kun lapsi kiukuttelee.
Meillä kaksi vuotias kiukuttelee ja huutaa lähes aina. Kaupan kärryistä pääsee itse pois, joten mukana on oltava aina omat kärryt. Pääsee omistakin kärryistä pois, ellei ole valjaita päällä. Mutta, ostokset on hoidettava, joten jatkan ostoksia ja annan lapsen raivota.Toki sanoan, että kaupassa pitäs olla nätisti yms. mut useimmin ei auta. Välillä korjaan asennon, kun on saanut valutettua itsensä lähes vapaaksi. Kai se joskus helpottaa... huoh
työntää kaupassa pikkukärryjä/kantaa koria ihan tohkeissaan. lappaa sitten itse mitä milloinkin kyytiin, mutta yleensä joudun selittämään, että tätä tai tuota ei tarvita, tai että sellaista on nyt kotona, otetaan seuraavalla kerralla. toki yleensä sitten johdattelen jo ennen kauppaan menoa, että mitäs sieltä kaupasta tarvitaan ja yhdessä mietitään. sitten kaupassa muistutan ostoslistastamme, ja yhdessä sitten haetaan näitä tarpeellisia. joskus annan periksi, että lapsi saa ottaa jonkin leipäpussin tai jugurtin tms jota en ollut ajatellut ostaa. kauheita raivareita ei ainakaan vielä tullut. poika lappaa kassahihnallekin oman kärrynsä sisällön, ja kotona auttaa auliisti kassin tyhjennyksessä. mainio apumies meillä! :)
Kohta kolme vuotta täyttävät kaksoset,ovat tehneet minusta järjestelmällisyyden mestarin. Kaksosten kanssa kaupassa käynti sujuu rutiineilla ja yhteisillä säännöillä. Kysyn lapsilta ennen jokaista ostosreissua, muistavatko he, miten kaupassa käyttäydytään. Auton takapenkiltä kuuluu vakiovastaukset: ei riehuta, juosta tai kiukutella.
Omat korit itselle ja rakkaalle jälkikasvulle, ostoslista on tänään Kallella ja seuraavalla kerralla sitten Villellä, yhdessä ollaan kotona se askareltu, kuvat leikelty vanhosta mainoksista. Eiku suunnistamaan, löydetäänkö kaikki, kyllä, eikun kassalle. Autossa sitten kehut, että olipa hienosta käyttäydytty, ei riehuttu, juostu eikä kiukuteltu.
Lapset oppivat yhdessä tekemällä, eikä jatkuvalla säänöllisellä nöyryyttämisellä eikä kurilla alistamalla. Esimerkkiä peliin, eikä jatkuuvaa sanomista, ei lapset sanoista paljon opi.
annan tytön ottaa hyllystä tuotteita jos vain kärryistä yltää. Joka tapauksessa annan ostoksen hänen käteensä ja hän saa pistää sen sitten kärryyn.
Kaupan pikku ostoskärryt oli katastrofi, onneksi siinä oli semmonen korkea viiri, josta saattoi pitää kiinni :D
Ihmeen vähän, täytyy myöntää, on toistaiseksi rääkynyt tuotteiden perään, mutta muuten kyllä tympääntyy kaupassa nopeasti. Niin minäkin tympääntyisin kärryissä, mutta jos hänet laskee lattialle niin se on sekunti ja tyttö tiessään.
Me ollaan ratkaistu siten, että jos tyttö (1 v 9 kk) on pakko ottaa kauppaan, niin lähdemme koko perhe. Muuten tyttö on kotona toisen vanhemman kanssa, kun toinen shoppailee. Meillä tuota ostoskärryissä nousemista, kassalla ja muissa odotustilanteissa rääkymistä yms. on kestänyt reilusti yli vuoden. Tiedän siis mitä kidutusta on yrittää keskittyä vaikkapa pakkaamiseen ja ostamiseen, kun toinen rääkyy sinisenä vieressä, tavoittelee kaikkea ja mahdollista ostoskärryistä, varastaa kynät kassalta...
Nyt odotan sitä ihmeellistä päivää, että saisimme vaihdettua vaipan huutamatta. Tai tehtyä pesut ilman taistelua!
Viimeksi tänään käytiin kaupassa ja meni ihmeen lepppoisasti kauppareissu.. ensin käytiin Anttilassa ostamassa äitille hiusväri ja ripsari, tyttö meinasi ottaa tavaroita hyllyistä mutta melko hyvin uskoi kun kielsin. Annoin sitten hiusväripaketin hänelle kainaloon kannettavaksi, kulki kaupassa nätisti perässä ja antoi joka väripaketin nätisti minulle kassalla kun sanoin että maksetaanpas se nyt, eikä edes lähtenyt kassalta karkuun juoksemaan vaan seisoi kiltisti vieressä.. siis varsin poikkeuksellinen reissu edelliseen Anttilan käyntiin :D
Ruokaostoksilla on vetänyt aiemmin herneitä nenään jos ei ole saanut lähteä kärryistä kävelemään. Ollaan kokeiltu autokärryjä - ei malta istua niissä. On kokeiltu että saa kävellä, mutta kun on kielloista huolimatta lähtenyt juoksemaan karkuun, on pistetty takaisin kärryihin istumaan, rimpuilun ja huutamisen säestyksellä. Sitten kun ei ole saanut nousta seisomaan, vaan olen pistänyt takaisin istumaan on tullut taas huutamista mutta koskaan ei ole jaksanut ihan koko kauppareissua huutaa. Siihen kiukkuhuutoon olen vain todennut lapselle, että voit huutaa ihan rauhassa, nyt sinä istut siinä koska seistessä putoaisit ja kävellä et voi, kerta kielloista huolimatta lähdit juoksemaan karkuun..
Parhaiten toimivaksi olen huomannut juuri sen, ettei itse noteeraa sitä kiukkuhuutoa sen suuremmin. Lapsi yleensä melko äkkiä kyllästyy siihen, kun huomaa ettei saa tahtoaan läpi kiukuttelemalla. Minulle ei tulisi mieleenkään poistua kaupasta lapsen kiukuttelun vuoksi. Sen sijaan tuossa aiemmin kun oli joka kerta kiukuttelua, menin suosiolla alunperinkin rauhassa yksin ostoksille x)
vain jóku poikkeussyy, miksi huusi, eikä ole ottamassa siitä tapaa. Oli siis ihan hyvä ratkaisu antaa kauppareissun olla. Jos sama toistuu, niin silloin et tietenkään voi enää lähteä pois, koska silloin jää kohta kaikki ostokset suorittamatta.
Eli ei sitten muuta kuin suoritat ostokset huudon säestyksellä suuremmin siitä välittämättä. Ihan turha on yrittää puhua, jos kiukkukohtaus yllättää ja tuntuu, ettei puhuminen auta. Voit tosin yrittää hoitaa ostokset vähän nopeammin ja jättää ostamatta jotain, kunhan lapsi ei tiedä, että hänen huutonsa vaikutti kauppareissuun. Meillä on tainnut kaksi lapsista joskus kokeilla huutoa, mutta kerta on tainnut riittää, muistelisin.