Onkohan täällä lisää katetriablaatiossa olleita! Kaivataan kokemuksia toimenpiteestä ja vinkkejä pelon hallintaan. Olen menossa nyt loppusyksyllä ko.toimenpiteeseen ja mitä enemmän syksy lähestyy sitä enemmän kauhu kasvaa! Aika paljon olen tietoa hakenut ulkomaisista linkeistä sekä kotimaasta,ja ei lukeminen kyllä pelkoa hälvennä.Mitä tahansa voi tapahtua ko.toimenpiteessä...
Pahimmalta tuntuu ajatella,että joutuu tosiaan paikoillaan olemaan monta tuntia ja kokemaan tunteja rytmihäiriöitä kun ei niitä kestä näin muutenkaan. Ja miten paniikkikohtauksen tullessa voi olla liikkumatta!!?? Soitin jo toimenpidepaikkaan ja kuulin että lääkityksenä on antihistamiinia ja jotain kipu-ja rauhoittavaa lääkettä (fentanyyliä),ja siihen minä sitten,että ne ei auta ollenkaan mua rauhoittumaan...(joskus olen siis muussa toimenpiteessä saanut ko.lääkettä eikä vaikutusta juuri ollut ja pieni vaikutuskin oli lyhytaikaista...)
Joopajoo,mitä enemmän mietin sitä varmemmaksi tulen että peruutan koko jutun. Kupsahdanhan sitten SVT:een tai mikä lie sitten sydämmessä onkaan :(
Pahimmalta tuntuu ajatella,että joutuu tosiaan paikoillaan olemaan monta tuntia ja kokemaan tunteja rytmihäiriöitä kun ei niitä kestä näin muutenkaan. Ja miten paniikkikohtauksen tullessa voi olla liikkumatta!!?? Soitin jo toimenpidepaikkaan ja kuulin että lääkityksenä on antihistamiinia ja jotain kipu-ja rauhoittavaa lääkettä (fentanyyliä),ja siihen minä sitten,että ne ei auta ollenkaan mua rauhoittumaan...(joskus olen siis muussa toimenpiteessä saanut ko.lääkettä eikä vaikutusta juuri ollut ja pieni vaikutuskin oli lyhytaikaista...)
Joopajoo,mitä enemmän mietin sitä varmemmaksi tulen että peruutan koko jutun. Kupsahdanhan sitten SVT:een tai mikä lie sitten sydämmessä onkaan :(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulle tehtiin kyseinen toimenpide n.10 vuotta sitten.
Muistan myös jännittäneeni sitä aivan kauheasti, mutta jälkikäteen ajateltuna ei ollut lainkaan niin paha minkälaiseksi sen pienessä päässäni kuvittelin :)
Niin siinä tosiaan saa sitä rauhottavaa ja mulla se kyllä auttoi. Välillä kun tuntui ne rytmihäiriöt ja rupesi ahistamaan, niin pyysin vaan lisää rauhottavaa.
Mulla kesti se muistaakseni n.4 tuntia.
Eikä se aika siinä maatessa kyllä tuntunu noin pitkältä (varmaan sen rauhottavankin takia). Siinä oli mukava hoitaja kokoajan vierellä rauhottelemassa ja vastailemassa jos tuli jotain kysyttävää.
Minuukin pelotti että mie panikoin siinä, mutta kummasti se kuitenkin rauhotti kun tiesi että on hyvissä käsissä lääkäreiden ympäröimänä, ketkä voivat auttaa minua siinä heti jos sydän alkaa heitellä ihan holtittomasti :p
Muistan että minua ainakin jossain määrin helpotti se kun lääkärit saivat aiheutettua minulle niitä rytmihäiriöitä, koska sehän merkitsi sitä että he paikansivat ne alueet mistä häiriöt ovat lähtöisin, ja näin ollen pystyivät saman tien polttamaan ne pois.
Kaikkein kivuliainta/epämiellyttävintä koko toimenpiteessä oli mielestäni niitten katetrien työntäminen sydämeen ja lopuksi sitten sydämestä pois.
Se kaikki muu tykyttely ja hermojen polttelu siinä välissä oli lähes "tunnotonta".
Ja toimenpiteen jälkeen jouduin makaamaan liikkumatta reilut 10 tuntia, sitten pääsin varovasti käymään pissalla.
Ja se 10 tuntia kului salaman nopeasti, kun sain oxanest-kipulääkettä joka aina ihanasti humautti miut unentapaseen.
Ja aina kun heräsin (lääkkeen vaikutus loppui)niin sain taas lisää suoneen sitä lääkettä. Mukava ilmanen "känni" :D
Ja mulla kans oli tuo SVT.
Mutta elä suotta pelkää noin mahottomasti, elä ihmeessä ainakaan mene perumaan toimenpidettä!!
Varmasti oot jälkikäteen sitä mieltä että onneks tuli mentyä.
Tsemppiä kovasti, hyvin se menee! :)
Heipparallaa!
Minulle tehtiin katetriablaatio 13.3.2000 TAYSissa.
Sairaalaan menin osastolle sunnuntaina hulluna pe-
losta.Jäin itkemään,kun mieheni lähti.Sain illalla
unilääkkeen,jonka ansiosta nukuin suh´koht´ hyvin.
Maanantaina aamulla tuotiin esilääkitys.Eipä se mi-
nuun tehonnut,koska pelkäsin niin paljon.Leikkuris-
sa sanoinkin aivan ihanille hoitajille,että tekisi
mieli ottaa jalat alle ja hilpaista pois.No,samalla
tulivat kaksi kardiologia saliin.Asetettiin molem-
mista nivustaipeista katetrit,jota en edes huoman-
nut,koska niissä on mukana puudutusaine.Kysyin,
kauanko operaatio kestää?Ilmoitettiin että reilun
tunnin.Homma jatkui ja jatkui... Sain välillä Dia-
pam pistoksen,oloni rauhoittui ja homma vain jat-
kui.Kaikkea ylimääräisestä johtoradasta ei saatu
poltettua,mutta kuitenkin olin helpottunut kun
homma oli ohi.Se kesti 4 tuntia 15 min.Sitten lai-
tettiin haulipainot nivustaipeisiin ja akka osas-
tolle.Mieheni tuli kahden sukulaiseni kanssa il-
lalla minua katsomaan.He ihmettelivät että olin
niin pirteä ja huumori kukki kuin ei olisi tehty
mitään.Nukuin seuraavan yön kuin tukki ja aamulla
mieheni haki minut kotiin.Sinulle sanon,ÄLÄ PEL-
KÄÄ,ei siihen kuole.Ainoa haitta oli se,että pai-
kat puutuivat siinä kapealla kovalla splitillä
maatessa.Hoitajien kanssa heitin läppää melkein
koko ajan.Monitoriin vilkaisin vain kerran.Tiedän
tunteesi.Olin aivan vauhkona ennen operaatiota,
mutta turhaan.Mene ablaatioon sillä mielellä,että
se tehdään sinun terveytesi hyväksi.Pelko pois
ystäväni.Pidän sulle peukkuja! terveisin:Sirpale
kannustavista vastauksista. Sairastan vielä selkärankareumaa ja monen tunnin paikallaan olo tosiaan pelottaa senkin takia kun selkä on jäykkä ja kipeä muutenkin. Toivottavasti lekurit huomioivat tämänkin. Nuo rytmihäiriötuntemukset tosiaan jännittävät,olen tuolta eri lähteistä monen kokemuksesta lukenut, että sydän on mennyt eteisvärinään,jollakin kammiovärinään tutkimuksen aikana jne. Miten ne rytmärit siinä tutkimuksessa kestää,kun paniikkikohtaus tulee niistä muutenkin. Silloin en mitenkään voi olla paikallani,(apua happi loppuu...)Väkisinhän sitä alkaa rimpuilemaan,ainakin meikäläinen. Vai tekevätkö lääkärit niitä häiriöitä ja pystyvät myös ne lopettamaan kun olo on tukala?
Ja tosiaan yksi kardiologi pelotteli mua pari vuotta sitten,että yksi Meikun potilas oli kuollut toimenpiteeseen kun oli saanut veritulpan.Oli ollut kolmekymppinen pienten lasten äiti. Tosi mukavaa kuultavaa. Kerroin tästä mua nyt hoitavalle lääkärille ja oli kyllä vähän ihmeissään,kun tällaisella oli peloteltu. Aion kyllä palata asiaan kunhan pääsen esitutkimuskäynnille.
Hei taas Millero!
Taidamme olla sukulaissieluja... Minulla on myös
selkärankareuma,fibromyalgia,erittäin vaikea ns.
niska-rusettisyndrooma.Olenkin heittänyt huulen,että
seuraavan kerran kun jäteauto tulee,menen "pönttöön"
valmiiksi isumaan,viekööt kaatopaikalle koko läjän.
Niin - ablaatiossa kardiologi "tekee" sulle rytmik-
set.En edes huomannut niitä.Kuulin vain kun operoiva
lekuri sanoi toiselle (joka oli koneensa takana)että
nyt on pulssi n. 300,yritän polttaa nyt kyseisen
kohdan.Sinäkin voit kuunnella ja kysyä, että missä
mennään.Meikäläinen tähkäsäkki 158cm (käsi pystys-
sä) ja silloin painoin n. 75 kg,eli aika läski.
Paikat siinä todella puutuivat,senkin kyllä kestin kuin mies,heh-heh!Hoitajat toivat toisen
tyynyn pääni alle,sekin helpotti oloani.Pyydä roh-
keasti lisää lääkettä jos alat panikoimaan.Minä
pyysin,koska olen myös ryökäleen panikoija.Sain
sinä aikana 30 mg Diapamia suoneen,jo alkoi pik-
kuisen nukuttamaankin.Voi helvetin läääri,joka
sinua peloitteli,että joku on kuollut operaatioon.
Minä ottaisin tällaisen tyypin PUHUTTELUUN ja uh-
kaisin ilmoittaa esim. TEO:lle ja hänen esimiehel-
leen ja tarpeen vaatiessa ko. laitoksen hallituk-
selle valituskirje moisista pelotteluista.Ikävä
kyllä tuollaisia on aika monia.Minua eräs yritti
peloitella ennen kohdunpoistoa,että et tunne itse-
äsi naiseksi sen jälkeen.Pamautin hänelle - osta-
koon mieheni sitten LOLITAN.Kävi kuitenkin niin,
että kun mokoma rettu poistettiin,minusta tuli
melkein "sukupuolihurjastelija".Olen aiemmin ollut korrekti lääkäreitä kohtaan,enää en ole.
Samanlaisia he ovat kuin meikäläiset.Toiset ovat
vain niin paskan tärkeitä.Oma ihana fysiatrini laittoi lähetteen Keskussairaalaan,sanoi että siellä on sellainen lääkäri mitä et sinäkään saa
nauramaan.No,menin hänen vastaanotolleen,seurasin
huvittuneena kun hän naama peruslukemilla tutki
minua.Sitten hän ilmoitti,voi hyvänen aika,miten
te oletta turvoksissa.Siihen laukaisin:Kuulkaas
tohtori,minä olen sellainen TURBOAHDETTU MALLI.Hän
suorastaan räjähti nauramaan.Sieltä poistuttuani
soitin heti fysiatrilleni että nauroipas...
Taas tässä kävi näin,iskelmän mukaan,sinun asiaasi
piti käsitellä,mutta kun olen erittäin puhelias ja
pirun vilkaskin vielä niin juttu meni toiseenkin
asiaan.Jos sinulla on vielä jotain kysyttävää,kyl-
lä täältä tulee vastauksia,miten mulla kaikki meni.Lycka till sulle! terveisin:Sirpale
Ei voi olla totta! Mulla myös fibro ja sit vielä chronin tauti. Kaikki kai kuuluu yhteen jotenkin,ollu jo murkkuiästä asti eli yli 20 vuotta.Välillä olen miettinyt liittyykö rytmihäiriöt selkärankareumaan,mulla myös rintarangassa muutoksia. Ja kohdunpoistoon yritän monien naistenvaivojen takia päästä,mutta kukaan ei siihen operatioon suostu! Nyt sterilisaatioon neljän lapsen jälkeen menossa,mutta eihän sterilointi vuotohäiriöitä eikä muuta vaivaa poista,perhana..
Joo,näin tää HUS:n lääkäri sanoi mulle silloin ja sano vielä,että ajattele kun sulla on pieniä lapsiakin, enhän halua että he jäisivät ilman äitiä.Onneksi muistan nimen,aion tosiaan tämän asian selvittää vielä nyt,kun ablaatio tulikin ajankohatiseksi.
Nyt ukkosta ilmassa ja sydän taas vetelee omiaan,kauheita muljahduksia lääkityksestä huolimatta (emconcor).Loppuiko Sirpaleella rytmihäiriöt ablaatioon? Lähinnä noi tykytyskohtaukset? Lisälyönneille kun ei mitään voi tehdä,mulla ne vissiin kuuluu tähän panikoivaan ja temperamenttiseen persoonaan :D
Ensiksi anteeksi tunkeiluni, en varmaan osaa auttaa alkuperäistä kirjoittajaa, sillä itsellänikin vielä toimenpide edessä tässä syksyllä. Jännittää aivan vietävästi, mutta toisten potilaiden positiiviset kokemukset ovat antaneet rohkeutta valtavasti! Mieltä kaivertaa vielä pari kysymystä (ja miljoona muuta..)
Kiinnostais tietää, montako henkilöä siinä toimenpidehuoneessa potilaan kanssa on? Voinko koko ajan tosiaan jutella jonkun kanssa, puristaa vaikka kädestä koko toimenpiteen ajan? Mua pelottaa juuri se, että "jään yksin", tai että häiritsen lääkäreiden työtä jos koko ajan keskeytän ne tai jotain vastaavaa (?) Toimenpiteeseen ei varmaankaan saa ottaa ketään läheistä pitämään kädestä?
Sittten toinen kysymys: mahtaakohan olla jotain haittaa siitä, että menkat sattuu samaan aikaan ablaatiohoidon kanssa? Pitänee varmaan sairaalasta vielä kysellä, mutta näin alustavasti. Voihan olla että stressaan asiasta niin paljon että menkat siirtyy itsestäänkin. Käsittääkseni operaatiossa ei olla housut jalassa jos kerran nivusia sörkitään..? niin ehkä hieman epämukavat oltavat siinä maatessa jos paikat vuotaa jo valmiiksi..
Juu samoja juttuja mietin minäkin. Kaipa se toimenpidepaikasta riippuu paljonko on väkeä. Minäkin haluan,että kädestä pidetään kiinni kun panikoin. Ainakin kaksi lääkäriä ja yksi tai kaksi hoitajaa on Meikussa tutkimuksessa mikana,muista en tiedä.Kuukautiset aion siirtää tarpeen mukaan.
Olin tosiaan jo pelkoni takia peruuttamassa toimenpiteen,mutta SVT muistutti eilen aamulla olemassaolostaan kun sain aamulla kunnon tykytyskohtauksen ykskaks kun vaihdoin sängyssä asentoa. Ilmeisesti pienellä edellisillan juhlimisella oli asian kanssa jotain tekemistä vaikken paljoa juonutkaan alkoholia. Jokatapauksessa tykytys alkoi salamannopeasti ja jatkui ja jatkui,lähempänä 200 oli syke. Ja eikun ambua taas soittamaan kun kohtaus ei tuntunut kotikonstein menevän ohi. Ja ykskaks sit loppuikin ja ambulanssi saatiin peruutettua.Kyl vit...uskäyrä alkaa olemaan jo niin korkealla että tulis jo syksy ja pääsis tutkimukseen,kaikesta pelosta huolimatta.
Minulle tehtiin katetriablaatio v.-98 ja se kesti nelisen tuntia. Lääkityksen ansiosta se neljä tuntia meni nopeasti ja kun tiesi, että olin hyvissä käsissä, niin aika kului ilman sen kummempia juttuja. Lääkärit tietävät mitä tekevät ja kipukynnykset ovat erilaisia; minulla perin alhainen, mutta selvisin siitä ihan hyvin. Minulle kerrottiin, että sydämessä tulee olemaan tykytyksiä ja muljahduksia toimenpiteen aikana, se tuntui lähinnä epämiellyttävältä ei pelottavalta, koska tiesin siitä etukäteen ja siitä, että tehtiin tarkoituksella, että löydettäisiin se sekaannusta aiheuttava johtorata.
Minulta se poisti rytmihäiriöt kerralla. Yrityksiä on ollut mutta niitä on terveilläkin ihmisillä, eikä niistä ole haittaa.
Olin Kuopiossa yhden yön toimenpiteen vuoksi sairaalassa. Siitä selvisi pelkällä säikäyksellä.
Minulle tehtiin katetriablaatio v.2006 juuri ennen 50-vuotispäivääni ja täytyy sanoa, että se oli paras lahja jonka sain, sillä silloin pääsin eroon todella ikävistä tykytyskohtauksista joita oli ollut 15 vuotiaasta lähtien. Toimenpide oli suhteellisen helppo, ja siinä oli taukoja, ei tarvinnut olla tuntikausia paikoillaan hievahtamatta. Hieman epämiellyttävä hetki oli toimenpiteen jälkeen lääkkeellä aikaansaatu tykytys joka aiheutti pahoinvointia. Teille kaikille, jotka odotatte toimenpidettä, sanoisin että menkää ihmeessä, jos vaan pääsette. Älkää peruko! Ei sitä tarvitse pelätä, sillä lääkärit ovat todella asian osaavia ainakin TAYS:ssa, missä oma toimenpiteeni tehtiin.
Ei kannata pelätä katetriablaatiota, pääsin kolmen vuoden piinasta. Olo on erinomainen. Minulle tehtiin ko. operaatio Meilahdessa, todella ystävällistä ja asiansa osaavaa henkilökuntaa.
Suomen paras kardiologi Hannu Parikka tekee ko . Toimenpiteen EI HUOLTA
itse olen KESTÄVYYSLAJEJA harrstavava Hannu hoiti homman kuntoon
Soittele jos kysyttävää Timo 0400465930
Minullekin tehtiin katetriablaatio Meikussa, toisena kardiologina oli nimenomaan em. Parikka. Tällä kertaa se ei onnistunut, koska rytmihäiriöpesäke liian lähellä omaa johtorataa. Uusinta voidaan mahdollisesti tehdä toisella tekniikalla joskus tulevaisuudessa...