Kun olin pieni 70-luvulla, ei ainakaan tuntemissani perheissä ollut tapana antaa lapsille viikkorahaa, eikä sitä osattu kaivatakaan. Minkä ihmeen takia lapsen pitäisi saada viikkorahaa, mistä hyvästä, kun vanhemmat ostavat hänelle kaiken tarpeellisen (muttei mitään tarpeetonta)? Lapsi oppii siihen mihin opetetaan, viikkorahattomuuteenkin, ja ellei opi, on vika kasvattajassa. Ei tarvitse passata, rahan käytön oppii kyllä sitten, kun menee ensi kertaa kesätöihin ja ansaitsee itse rahansa. Silloin osaa suhteuttaakin paremmin rahankäyttönsä todellisuuteen, kun ei ole aina saanut ilmaista rahaa. Näin se on aiemmin toiminut ja näin se toimii meidänkin perheessämme.
EI viikkorahaa lapsille.
Fatsi
8586
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olin minäkin pieni ja kyllä sain viikkorahaa ja niin muutkin kaverini.Mitä ihmeellistä siinä on?
Meidän kylillä EI saatu. Ei rahan saamisessa mitään IHMEELLISTÄ ole - jos osaa perustella, miksi lapsen on PAKKO saada rahaa.. Eli perusteluja, mistä hyvästä rahaa annetaan palkkioksi? Siitäkö normaalitoiminnosta joka pitäisi tehdä palkattakin, että siivoaa huoneensa, vai?
perustelisitko miksi sitä viikkorahaa ei tulisi antaa?
...lukisit sen viestin kunnolla, niin eiköhän siitä syyt selviä!!!
Viikkoraha on monille aikuisille keino päästä "kersoista" hetkeksi rauhaan. Omaa huonoa omaatuntoa voi myös korjata sopivaksi katsomallaan summalla jos siltä tuntuu. Meilläkin on keskusteltu viikkorahasta, viimeksi eilen. Sanottiin, että voidaan toki rahaa jokin pikkusumma antaa viikottain, mutta se ei tipu taivaasta, vaan sen eteen on tehtävä jotakin, (vietävä roskapusseja, siivottava, tiskattava jne.) milloin mitäkin. Saas nähä miten käy!
Vanhemmillani oli periaate, että rahaa annetaan silloin, kun sen tarve on perusteltu. Jossain vaiheessa alettiin saamaan pientä palkkiota joistakin ekstra hommista, mutta esim. viikkosiivoukset tehtiin yhdessä ja ilmaisiksi. Nekin palkkiot merkattiin johonkin ylös ja kun saatavia oli niin paljon, että niilla sai jo jotain muuta kuin karkkia, saatiin rahat ja ostettiin jotain, mitä vanhemmat eivät pitäneet velvollisuutenaan hankkia meille. (Joskus laitettiin koko porukan rahat yhteen ja ostettiin tavara yhteiseksi.)
Jotkut luokkakaverini saivat viikkorahaa, mutta monet eivät. Ja tämä oli sitä 70-lukua.
mielestäni oikeilla jäljillä tuossa.
Kodistahan tuo paljon on kiinni ja siitäkin vähän, paljonko sitä viikkorahaa saa. Saamastani viikkorahasta huolimatta opin rahan arvonkin. Menin duuniin 15-vuotiaana, hankkimaan niitä taskurahoja, ja kyllä Technicsin erillisarja soikin hienosti, kun ensin oli duunannut hinnat kasaan.
Meillä rahaa annetaan (vain esikoiselle), jos tarvitaan (kisamatka, keilaus, jne.). Karkit ja limut ostetaan lauantaisin, kun kerran itsekin kiskaisen kaljan tahi kaksi, ellen peräti irroittele ja ota kuusi. Nuoremmat ei vielä omia rahoja tartte, kun reviirinsä on vasta kotipiha.
Tuota noin..
Viikkorahan avulla lapsi oppii käyttämään rahaa "vastuullisesti"...niin sanotaan.
Ja kai se niin onkin jos se saa aina sen saman summan..oppii niinku säästää sitä, jos on vaikka jokin isompi hanke tai jotain...
Itse en oo saanu viikkorahaa. Sain aina rahaa ku pyysin, mut en kyllä paljoo koskaa tuhlannukkaa..