ihmissuhteissa on luottamus. Ja luottamus täytyy AINA ansaita. Miten ihmeessä kukaan voi kuvitella, että luottamus syntyy, jos rehellisyys ei ole etusijalla esim. kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa.
Ensimmäisen valheen jälkeen on vielä toivoa. Toisen valheen jälkeen peli onkin jo menetetty, valheet synnyttävät uusia valheita ja kierrehän siitä syntyy.
Ihminen, joka toistuvasti valehtelee esim. kumppanilleen, ei varmaan itse edes ymmärrä, mitä hän tekee kumppanilleen, ja itselleen. Valheista jää aina kiinni jossain vaiheessa. Niin hyvää valehtelijaa ei olekaan, joka selviytyisi ilman mitään seuraamuksia. Valheet tulevat hänen eteensä jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, jossain muodossa. Vanha sanonta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" pitää aivan varmasti paikkansa tänäänkin. Ja minusta se on oikein, jokainen vastatkoon teoistaan.
Ensimmäisen valheen jälkeen on vielä toivoa. Toisen valheen jälkeen peli onkin jo menetetty, valheet synnyttävät uusia valheita ja kierrehän siitä syntyy.
Ihminen, joka toistuvasti valehtelee esim. kumppanilleen, ei varmaan itse edes ymmärrä, mitä hän tekee kumppanilleen, ja itselleen. Valheista jää aina kiinni jossain vaiheessa. Niin hyvää valehtelijaa ei olekaan, joka selviytyisi ilman mitään seuraamuksia. Valheet tulevat hänen eteensä jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, jossain muodossa. Vanha sanonta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" pitää aivan varmasti paikkansa tänäänkin. Ja minusta se on oikein, jokainen vastatkoon teoistaan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kertomatta jättäminen valehtelua?
kertomatta jättäminen...
Riippuu tietysti asiasta, tavallaan valehtelua kyllä sekin, eikös siinäkin kuitenkin tavallaan anneta väärää informaatiota. No ainakin luottamuksen väärinkäyttöä.
Samaa mieltä minäkin olen. Eli nyt ei ollut kyse minun sanomatta jättämisestä. Kyllä minunkin mielestä luottamus pitää ansaita ja jos tulee silloin tällöin noita kertomatta jättämisiä niin ainakin minulle tekee tiukkaa luottaa enää toiseen osapuoleen. Todella tiukkaa, kun alkukin on ollut vaikeaa monen asian vuoksi.
Puhut kuin minun suullani. Minulla on kyllä hieman arveluttava keino käytössäni; minä psyykkaan itseäni koko ajan niin, että toistelen itselleni, että tämä suhde ei ole todellinen, se on valehtelua ja epäluottamusta ja minut jätetään pian. Arvaas onko ollut helppoa hyväksyä asia? No, nyt olen kuitenkin siinä pisteessä, että minä kestän kyllä sen hyvin. Mielenkiinnolla seurailen nyt vastapuolen tekemisiä ja naureskelen usein itsekseni sitä, että luuleeko hän todella minun uskovan kaiken mitä puhuu tai minun olevan tietämätön mitä hän jättää kertomatta.
Oikeasti minä en haluaisi lopettaa tätä suhdetta, mutta jos se loppuu, niin se loppuu. Tällainen jatkuva varominen ja epäily ei vaan ole ollenkaan helppoa ja haluaisin, että se päättyisi.
Niin se on kun luottamus menee , se on ansaittava takaisin.
Se polku voi olla aika kivinen mutta yrittää kannattaa aina.
Minusta parisuhteen isoja kompastuskiviä on välinpitämättömyys,puhumattomuus.
Asioita ei selvitetä joten ota kiinni härkää sarvista ja selvitä asia oli lopputulos mikä tahansa.
Minä hyvä neuvoja olenko itse osannut aina puhua , no en.
Minäkin olen oikein saanut hieman koulutusta siihen, miten asiat hoidetaan puhumalla ja jopa hieman oppia vuorovaikutustaidoissa. Ja pystynkin oikein sujuvasti käsittelemään muiden ihmisten ongelmia ja asioita, mutta jessus, kun tulee omalle kohdalle, niin sitä on ihan kädetön ja aivoton ja asiat jää roikkumaan. Kai se on joku ihmeellinen häpeän tai epäonnistumisen peikko, joka kuitenkin kurkkii olan takaa ja laittaa järkevänkin ihmisen käyttäytymään kovin oudosti.
Siinä olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä, että aina kannattaa yrittää uudelleen ja jokainen ansaitsee yleensä toisen ja tavittaessa kolmannenkin tilaisuuden.
Se on aika metkaa , itse osaa neuvoa ja kuunnella ystäviään niiden murheissa.
Mutta itse ei osaa toimia kuitenkaan oikein.
Kai se on sitä, että ihminen ei halua kuitenkaan elää yksin.
Kaipaa kumppania rinnalleen, jotenkin vamhemmiten sietokykykin kasvaa .
Mutta yksi asia on varma , pitää luottaa siihen etiäiseen: Onko suhteella tulevaisuutta.
Mitä sinä voisit muuttaa , mitä se toinen,aika aivopähkinä mutta toiset onnistuu, mikset sinäkin?
Miten se voi olla niin vaikeaa kakistaa suustaan niitä sanoja tai pukea ajatuksiaan sanoiksi...
itsekontrollin menetys varmaan pelottaa, se että ei pysty hallitsemaan itseään ja tilannetta, että paljastaa oman heikkoutensa. Vaikka vastassa olisi ihminen, joka myös on ihan lihaa ja verta (vaikkakin suurimmaksi osaksi pelkkää vettä), jolla myös on heikot puolet ja joka saattaa myös tuntea melkoista epävarmuutta.
Jos vastakkainen osapuoli on yhtään täyspäinen,
vaikka raivoisit ja huutasit luulisi menevän perille.
Sinä et koskaan ole puhunut suutasi puhtaaksi.
Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että kokee sinun rajoittavan vapauttaan,
sinä tässä olet itsekäs ja vaadit liikaa.Haluaa seurustella/seuraasi
mutta samalla olla vapaa omien ehtojensa mukaisesti.
Tässä tapauksessa on aika luovuttaa, ei pässit narussa pysy. Hih
Kerro kuin jutussa kävi?
kun minä en osaa huutaa ja raivota, siinä olisi selkeä oppimisen paikka. Mielessäni näen tuon tilanteen, kun puhun ns. suuni puhtaaksi. Se mielikuva näyttää varsin hupaisalta; minä siinä, totisena, puhetta pitämässä. Niin, tietysti paperista, onhan minun pitänyt kirjoittaa edes muistisanat valmiiksi, että muistan sanoa kaiken oleellisen. Selkeästi artikuloiden lausun sitten hyvin perustellut mielipiteeni. Spontaania, eikö totta?
Onneksi tuo toinen vaihtoehto on poissa laskuista, kai. Tuota joutuu oikein pohtimaan... Ei, en tunnista tuollaista.
Kerron kyllä kunhan on jotain kertomista.
oli väärä nimimerkki käytössä vahingossa, sori
että keskustelu on alkanut, siitä on hyvä jatkaa
kuin sanot. Muistot eivät koskaan jätä sinua.
Muistot ovat se mikä jää, kun kaikki muu on mennyt.
Ihmisestäkin jää vain muistot. Ihmeellinen asia, nuo muistot.
Jos jättää jotain kertomatta, eihän se vielä
ole valehtelua ?) Itse tosin haluaisi kuulla
kumppanilta kaiken, mutta se on eri asia ;)
Muuten, tällaselle lukihäiriöiselle hauska tuo
sun nikki.. lihaksikas
mikä lihakas, joku voisi epähuomiossa erehtyä luulemaan, että muka jokin pulle-ro, lihaksikas kuullostaa liian maskuliiniselta jotenkin.
Väkisin jää jotain kertomatta, ei kukaan voi kaikkea muistaa kertoa, mutta jos jättää jotain oleellista kertomatta, niin se on sitten sitä luottamuksen väärinkäyttöä, eikö?
Eikös ole merkillistä, että toisen asettaa parisuhteessa erilaiseen asemaan kuin itsensä, itseltään hyväksyy sellaisia juttuja ja asioita joita ei siltä toiselta välttämättä hyväkyisikään.
Paras tapa on luottaa itseensä. Ei luottamusta ansaita. Silloin on jokin pahasti pielessä. Sellaiseen ihmiseen en haluaisi törmätä. Luottamuksen voi menettää, mutta sitäkään ei pitäisi ottaa niin raskaasti. Keskellä kurjimpienkin tilanteiden pitäisi oppia nauramaan tilanteelle. Nähdä tilanteen koomisuus.
Jos koet, että et voi luottaa johonkin. Niin saattaa olla niin, että sinulla voi olla ylisuuria odotuksia toisen suhteen. Et välttämättä anna toiselle tilaa. Ja petyt, kun toinen ei vastaa odotuksiasi ja miellät sen siihen, että toinen on pettänyt luottamuksesi.
Toisaalta voidaan ajatella, että ristiriitaisten sanojen takana saattaa olla erilaisia tilanteita. Voidaan esim. pyrkiä pääsemään eroon toisesta ilman suurempia loukkauksia. Joku aikaisempi tuttavuus voi tulla väliin. Voidaan tavata ihminen, joka olisi oikeampi. Esimerkkeinä suhteesta..
Oikeastaan voisin sanoa, ettei elämässäni ole tullut vastaan ihmisiä, jotka olisivat pettäneet luottamukseni. Toisaalta minulla ei ole odotuksia toisen ihmisen suhteen. Annan heidän olla omia persooniaan. Seison tukevasti omilla jaloillani.
Kierrän kuitenkin ihmiset, jotka ovat sen verran tyhmiä, että heidän manipulointiyrityksensä näkyy päälle päin. He eivät vain ole osa elämääni. Samoin ihmiset, jotka heittävät aikaisempien ihmissuhteiden pettymykset niskaani.
Tuohan nyt on täyttä puppua, eihän tuollaista oikeassa elämässä ole, tervetuloa todellisuuteen sieltä.
antaahan ihmisten vain kertoa mielipiteensä rauhassa, ei kaikesta tarvitse olla samaa mieltä. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, vaikka se poikkeaisikin omasta.
tätä pidempään vatvoa, johan tässä tuli tärkeimmät asiat varmaan selvitetyiksi, kiitos