Huoh.. En tiedä miten edetä.. Tai tiedän, mutten jaksaisi enää lyödä päätäni seinään, enkä yrittää kiertää tätä seinää.
Olen 30v. nainen, yksi 8-vuotinen suhde ja muutama lyhyempi takana. Nyt olen tavannut ihanan miehen; fiksu ja keskustelutaitoinen, lämmin ja hauska, seksi parasta mitä koskaan olen kokenut, työssäkäyvä ja rakastaa minua hullun lailla. Ollaan seurusteltu 2kk.
Sitten tulee se mutta.. Kalja.. Kalja.. Kalja.. Saan ihottumaa kun ajattelenkin asiaa. Ei sillä, että itsekään lasiin sylkisin, mutta tisuttelen ani harvoin. Joskus yksi saunakalja, joskus siideri rannalla maatessa. Enemmän (6-8 pl.)otan ehkä 1-2krt./kk, änkyrä-känniin asti hyvin harvoin.
Miesystäväni taas tissuttelee harvasen ilta 2-6 olutta, ja melkein poikkeuksetta joka viikonloppu, ainakin toisen päivän, niin kännissä ettei pystyssä tahdo pysyä. Ei ole agressiivinen, vaan oikeinkin leppoisa humalassa, mutta silti minua ahdistaa tuollainen elämäntyyli.
Vaikeaa ajatella perhe-elämää tuollaisen kanssa. Minuun sattuu ihan oikeasti kun tiedän, että jos tyyli ei muutu niin minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää hänet =( Olen puhunut hänelle asiasta, ja hän on luvannut muuttua.. Mutta voiko ihminen muuttua, tuollaiset tavat kun palaavat kovin helposti takaisin.
Osa pelostani johtuu, pakko myöntää, siitä että olen itsekin ollut kaljaanmenevä. Nyttemmin pidän tiukkaa kontrollia itselleni, ja pelkään retkahtavani tällaisessa seurassa. En vain enää jaksaisi etsiä uutta kumppania, kun tässä ja nyt on kaikki muu kohdallaan. Yhtä vähän jaksan kuitenkaan juoppo-elämääkään.
Sanokaa rakkaat ihmiset, onko muita vaihtoehtoja kuin nuo kaksi? Ottaa mies ja hyväksyä riski, tai sitten vaan jättää ja aloittaa alusta? Ja kyynisille tiedoksi, rahan takia en tässä suhteessa ole, tienaan lähes kaksi kertaa sen mitä tämä mies.. Rakkaudesta haluaisin olla hänen kanssaan, mutta onko vain järkevintä tiedostaa jo ajoissa, että hänen rakkautensa on kalja?
Auttakaa, antakaa voimia tehdä se ainoa ratkaisu mikä olisi järkevä!! Ystävilleni en kehtaa puhua, kun olen jo kerran tuhlannut kokonaisen vuoden samankaltaisen tapauksen kanssa. En haluaisi enää ottaa samaa riskiä, mutta toisaalta sydän pyytää antamaan tälle miehelle mahdollisuuden..
Kiitos jos jaksoit lukea loppuun =)
Olen 30v. nainen, yksi 8-vuotinen suhde ja muutama lyhyempi takana. Nyt olen tavannut ihanan miehen; fiksu ja keskustelutaitoinen, lämmin ja hauska, seksi parasta mitä koskaan olen kokenut, työssäkäyvä ja rakastaa minua hullun lailla. Ollaan seurusteltu 2kk.
Sitten tulee se mutta.. Kalja.. Kalja.. Kalja.. Saan ihottumaa kun ajattelenkin asiaa. Ei sillä, että itsekään lasiin sylkisin, mutta tisuttelen ani harvoin. Joskus yksi saunakalja, joskus siideri rannalla maatessa. Enemmän (6-8 pl.)otan ehkä 1-2krt./kk, änkyrä-känniin asti hyvin harvoin.
Miesystäväni taas tissuttelee harvasen ilta 2-6 olutta, ja melkein poikkeuksetta joka viikonloppu, ainakin toisen päivän, niin kännissä ettei pystyssä tahdo pysyä. Ei ole agressiivinen, vaan oikeinkin leppoisa humalassa, mutta silti minua ahdistaa tuollainen elämäntyyli.
Vaikeaa ajatella perhe-elämää tuollaisen kanssa. Minuun sattuu ihan oikeasti kun tiedän, että jos tyyli ei muutu niin minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää hänet =( Olen puhunut hänelle asiasta, ja hän on luvannut muuttua.. Mutta voiko ihminen muuttua, tuollaiset tavat kun palaavat kovin helposti takaisin.
Osa pelostani johtuu, pakko myöntää, siitä että olen itsekin ollut kaljaanmenevä. Nyttemmin pidän tiukkaa kontrollia itselleni, ja pelkään retkahtavani tällaisessa seurassa. En vain enää jaksaisi etsiä uutta kumppania, kun tässä ja nyt on kaikki muu kohdallaan. Yhtä vähän jaksan kuitenkaan juoppo-elämääkään.
Sanokaa rakkaat ihmiset, onko muita vaihtoehtoja kuin nuo kaksi? Ottaa mies ja hyväksyä riski, tai sitten vaan jättää ja aloittaa alusta? Ja kyynisille tiedoksi, rahan takia en tässä suhteessa ole, tienaan lähes kaksi kertaa sen mitä tämä mies.. Rakkaudesta haluaisin olla hänen kanssaan, mutta onko vain järkevintä tiedostaa jo ajoissa, että hänen rakkautensa on kalja?
Auttakaa, antakaa voimia tehdä se ainoa ratkaisu mikä olisi järkevä!! Ystävilleni en kehtaa puhua, kun olen jo kerran tuhlannut kokonaisen vuoden samankaltaisen tapauksen kanssa. En haluaisi enää ottaa samaa riskiä, mutta toisaalta sydän pyytää antamaan tälle miehelle mahdollisuuden..
Kiitos jos jaksoit lukea loppuun =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
No jos se kalja ei kerran aiheuta mitään ongelmia ja toinen on vaan leppoisa niin eihän siinä pitäisi olla sillon mitään ongelmaa. Koeta suhtautua asiaan niin, että kalja on vain hyvän makuinen juoma. Toiset kittaa sokerilitkulimuja tai jotain yököttäviä terveyslitkuja, toiset kaljaa. Kalja on omasta mielestäni miljoonasta parempaa kuin limut jotka ei edes janoa vie. Mikään juoma ei voita kylmää kaljatuoppia tai useampaakin auringossa istuskellen. NAM!!
se ei muutu...Ainoastaan voit keksiä kaikkea ulkoiluharrastusta ja yhteistä tekemistä miehen kanssa, mutta aina kun silmä vältää, kalja on ensimmäisenä mielessä. Voitte muuten nähdä ja olla ystäviä, mutta ei kannata ainakaan muuttaa saman katon alle asumaan.
Jos oot itsekin ollut kaljaan menevä, niin silloin tuo kaveri on sulle huonoa seuraa. Näinhän totesit itsekin.
Oletko keskustellut hänen kanssaan kaljoittelusta ja siitä, mitä se sinulle merkitsee? Jos sydämesi pyytää antamaan hänelle toisen mahdollisuuden, niin tee se vasta keskustelujen jälkeen. Anna myös itsellesi mahdollisuus päästä tuontyyppisestä elämäntavasta eroon. Kunnioita itseäsi.
Miehille on valitettavan vaikea lopettaa kaljoittelua, muuten kuin pidemmän kaavan kautta. Sitä paitsi kaljoittelu vaikuttaa seksielämään...
Täähän oli niinkuin mun kirjoittamani juttu. Älä sure, et ole yksin. Mä oon kans 30 v., seurustellut nuorempana pitkän suhteen, sen jälkeen muutama lyhyt. Nyt vuoden ollut tän miehen kanssa, jonka kanssa menee tosi hyvin on hauskaa, ihanaa, herkkää... Ja ajatellut, että kerrankin se aurinko paistaa minullekin.
Mutta mies juo olutta/siiderii/lonkkuu joka ilta. No siis yks kaks tölkkiä, ei sen enempää, mutta kuitenkin. Ja sit jos ottaa niin ottaa kunnolla, kuten esim. nytkin. Oon täydessä kiukussa ollut täällä pari viikkoo ja ajatellut, että hulluks tulen. Mies on lapissa 4 viikkoo ja aina kun soitellaan on päissään. Eilen illalla tein päätöksen, että saa soitella mulle ihan rauhassa en vastaa puhelimeen... Ei ole ensimmäinen, eikä varmaan viimeinen kerta kun minä hakkaan päätäni seinään. Onko tää aina tällaista?
En kanssa tiedä, mitä teen rakastan miestä kuitenkin tosi paljon ja on tosi mukavia hetkiä ollut hänen kanssaan, kun ei tuota kaljaa kittaa.
Hermot menee... AARGH!
Näköjään muillakin on samanlaisia ongelmia. Tsemppiä sulle..