Meillä on useampi lapsi ja ajan mittaan olen huomannut ettei mieheni itseasiassa pidä edes lapsista. Tottakai hän rakastaa lapsiaan mutta lapset stressaavat hänen hermojaan niin paljon että hän on aina raivon partaalla. Illallakin raivosi ja kiroili itsekseen kun ei saanut nukutuksi kun lapset eivät asettuneet..jotenkin tuntuu että olenko minä syyllinen. Sitten kun minä olen väsynyt ja haluan nukkua, valitetaan että nukut aina jne..mutta hänen untaan ei saa häiritä. Minusta joskus tuntuu että mieheni olisi helpompi erota minusta ja lapsista ja elää yksin, tavata lapsia vain joskus sillä niin paljon lapset tuntuvat raastavan hänen hermojaan.
Entä mitä mieltä olette, olenko naisena ainut syyllinen jos tulen raskaaksi kun molemmat meistä tietävät ettei mikään ehkäisy ole käytössä? Meidän suhteessa minä olen syyllinen siihen että tulin raskaaksi vaikka molemmat tietää ettei ehkäisyä käytetty.
Entä mitä mieltä olette, olenko naisena ainut syyllinen jos tulen raskaaksi kun molemmat meistä tietävät ettei mikään ehkäisy ole käytössä? Meidän suhteessa minä olen syyllinen siihen että tulin raskaaksi vaikka molemmat tietää ettei ehkäisyä käytetty.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..väsyksissä hänkin ilmeisesti. Mutta ihmettelen, miksi ihmeessä olet ottanut syyn niskoillesi raskaaksi tulemisesta. Sano sille pässille suoraan..
yhtä ruusuilla tanssia, hetikö ero mielessä jos jokin vastoinkäyminen kohtaa?
Tämä perus suomalainen vika, puhumattomuus, ei puhuta ongelmista.
Nykynuoret menee naimisiin, haaveillaan- prinssessa-häät, ollaan pilvilinnoissa ja hupsista, kun arki koittaa ja tulee ongelmia, niin erotaan.
Jos ei halua raskaaksi, niin miksi et käytä ehkäisyä?
Ootatko taas että tulet raskaaksi?
Ehkäisy kuuluu tietenkin molemmille, mutta sinä olet se joka siitä kärsii jos et halua taas paksuksi, älyhoi!
Meilläkin mies usein väsynyt ja sanoo ettei jaksa arjessa niin kuin haluaisi. Yritän antaa hänelle lepotaukoja, muttei se helppoa ole monen lapsen kanssa.
Meillä auttaa sitten keskustelu. Puhutaan suoraan mikä harmittaa ja väsyttää ja mitä kumpikin haluaa. Sitten mene taas vähän aikaa paremmin. Mutta totuus on että arki on kuluttavaa.Haemme kuitenkin lepohetkiä esim. saunomalla kahdestaan niin että isommat leikkivät sen aikaa pienempien kanssa.
Pystyisittekö viemään lapsia jonnekin välillä hoitoon että saisitte olla kahdestaan. Se auttaa usein. Ja sitten se vuorottelu että minä nukun tänään pitkää ja sinä huomenna. Ja se että molemmilla on kohtuudella omaa aikaa, esim. urheiluharrastus pari kertaa viikossa.
Mutta älä ihmeessä itseäsi syyllistä! Lapset ovat kuitenkin lahja ja elämän suola. Arki on usein rankkaa, mutta kuka sanoo että elämän kuuluu olla helppoa?
että puhuminen auttaa tai auttaisi, mutta kuten meillä miehestä ei ole keskustelijaksi. Kiukkavalla ihmisellä on usein itselläkin paha olo, mutta sitä ei saa sanotuksi ja se purkautuu kiukkuna kanssa ihmisiin. Riidoissa on usein kyse väärinkäsityksistäkin, jotka olisi mahdollista puhumalla selvittää. Voit olla onnellinen, että teillä se onnistuu. Se antaa varmasti lisää voimia ponnistella yhteiseksi hyväksi, kun kokee välillä tulevansa kuulluksi.
MInusta tuntuu samalta , että mies ei jaksa enää tätä arkea. Kun koitan puhua niin teen vain kärpäsestä härkäsen tai ettei hän nyt ehdi ajatella asioita, aina on olemassa syy miksi asioita ei voi käsitellä. Minusta se on vain tekosyy työntää epämiellyttävät asiat sivuun ja osoitus siitä, että ei kykene sanalliseen vuorovaikutukseen.
Yksi kirjoittaja tuntui paheksuvan, että heti ollaan eroamassa. Aloittajan kirjoituksesta ei selvinnyt, että kuinka kauan he ovat taistoaan käyneet. Josku ihmiset voisivat hiukan koittaa katsoa asioita toisenkin näkökulmasta, eikä heti tuoda esiin tuomitsevaa kantaa. Rakentavista pohdinnoista on varmasti aloittajalle enemmän hyötyä kuin siitä, että heti tuomitaan.
Ja aloittaja ei saa missään nimessä ottaa syyllisen viittaa harteilleen. Kaikissa parisuhteissa on aina kaksi osapuolta ja molempien toiminta vaikuttaa toiseen.
Miunki mies kiukuttelee vähän väliä ja meidänkin ongelmana on miehen puhumattomuus, niinpä olen sitten jättänyt hänet vain rauhoittumaan, mikä on ehkä väärin, sillä eihän se ongelma siitä miksikään muutu sen purkaantuminen vain viivästyy.
Tuohon alkuperäiseen tekstiin sitten...
Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei ehkäisy ole vain naisen asia varsinkaan parisuhteessa. Meille tuli ns. vahinkoraskaus ehkäisyn pettämisen vuoksi ja saadessani tietää raskaudesta ensimmäinen ajatukseni oli abortti, sillä tiesin, ettei mieheni halunnut lapsia enää yhtään enempää, kun edellisestä riitaisaan eroon päättyneestä suhteesta oli hänen elämässään jo todella tärkeä lapsi. Aluksi mietin, että abortti suoritettaisiin ilman, että siitä kukaan saisi tietää,edes mieheni. Pari päivää mietittyäni tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei se olisi reilua toista kohtaan ja tuo taakka painaisi harteillani vielä hyvin pitkään. Niinpä sitten kerroin miehelleni raskaudestani, ja hän otti sen tiedon vastaan ihan toisella tavalla kuin olin kuvitellut ja niinpä meille syntyi tammikuussa 2005 pieni tyttövauva.
Ongelmia on oikeastaan alkanut ilmetä vasta nyt kun lapsi on oppinut vaatimaan vanhemmiltaan erinäisiä asioita. Hyvin monena päivänä ja iltana saan kuunnella kun mies huutaa tytölle hyvinkin pienistä asioista. Jos mainitsen miehelleni, että hän otti ko asian käsiteltäväkseen hieman väärällä tavalla ja olisi päässyt parempaan lopputulokseen puhumalla rauhallisesti ja neuvomalla lasta, niin silloin saan huudot myös itselleni ja sitten paukkuu ovet ja mies menee omaan rauhaansa todeten "Hoida itse, jos kerran paremmin osaat".
Meillä on käyty hyvin monta riitaa tämän asian johdosta ja palattu jopa päivään, jolloin raskaudestani kerroin. Joskus mieheni on jopa syyttänyt minua raskaaksi hankkiutumisesta...kyllähän se kolauttaa ja pahasti, mutta ei siitä auta kuin nousta ylös ja palauttaa mieleen miten asiat oikeastaan menivätkään, meidän tapauksessa päätäntävalta oli miehelläni, sillä minä olin valmis sekä pitämään lapsen, että luopumaan siitä jo ennen kuin se varsinaisesti muistuttaisi lasta. Adoptioon minusta ei olisi.
Meillä kiukutelun ja huutamisen syyksi on useimmiten selvinnyt stressi työasioista, rahasta, kotitöistä yms, joten toivon, että teidänkin asiat korjaantuvat, kunhan hieman selvittelette stressin syytä.