Haluan puhua kanssasi Jumalan EDESSÄ polvistumisesta. Muistaakseni sinäkin ajattelit että jos kaksi ihmistä menee Jumalan eteen niin he ovat VIEREKKÄIN siinä, tai ainakin siis ajatuksissaan keskenään samalla tasolla. Kunnioitusta osoitetaan VAIN JUMALALLE.
Jumala/Jeesus/Pyhä Henki on siis Herrana siinä tilanteessa.
Vanhoillislestadiolaisuudessa asetelma on se että toinen ihminen on toista ylempänä ja Jumala on jotenkin kokonaan poissa koko hommasta kun vanhoillislestadiolainen toimii jumalana.
Mitä tästä sanot Melperi?
Jumala/Jeesus/Pyhä Henki on siis Herrana siinä tilanteessa.
Vanhoillislestadiolaisuudessa asetelma on se että toinen ihminen on toista ylempänä ja Jumala on jotenkin kokonaan poissa koko hommasta kun vanhoillislestadiolainen toimii jumalana.
Mitä tästä sanot Melperi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Normaali käytäntöhän on se, että esirukousta haluava henkilö menee alttarille polvistuen siellä. Hänen viereensä polvistuu esirukoilija ja tiedustelee, mitä asioita ihminen haluaa viedä Jumalalle tiedoksi.
Siinä on 2 täysin samalla viivalla olevaa ihmistä. Esirukoilija on uskossa ja toinen on tai ei ole. Tärkeintä on se, että mieli ja sydän ovat avoinna lähestymään ikiaikojen Jumalaa. Näin toimivat uskovaiset.
Eri tilanne on vanhoillislestadiolaisilla. He eivät rukoile Jumalaa vaan toista ihmistä. Vl-herätysliikkeen valheellinen oppirakennelma opettaa 2 pakollisen välimiehen oppia = synnit saadaan anteeksi vain ihmisen kautta. Siinä syntyy väkisin asetelma, että tämä syntien anteeksiantaja on rinta rottingilla antamassa synnit anteeksi ja toinen katsoo häntä yläviistoon. Vl-seuroissa tämä homma hoidetaan vilkuttelemalla iloisesti puhujalle. Tämä heipattaa edestä takaisin.
On todella turvallista kokea olevansa Jumalan kämmenellä tässäkin asiassa ja tilanteessa. Vl-ihmiset sen sijaan turvautuvat erehtyväiseen ihmiseen. Heitä voi verrata tuuliajoilla olevaan purteen, jota ihminen yrittää myrskyssä pysäyttää. Vaikea tehtävä. Sen sijaan uskovaiset voivat myrskyssäkin tuntea olevansa sen miehen "kamuja", joka kerran sanoi myrskylle:
"Vaikene, ole hiljaa". Ja myrsky laantui.
Mark. 4:
"37. Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi.
38. Ja itse hän oli peräkeulassa ja nukkui nojaten päänaluseen. Ja he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?"
39. Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven."
Esirukoilija ei saa haista tupakalle. Jos esirukoilija haisee ällöttävälle tupakalle, niin koko rukoustapahtumalta putoaa pohja pois. Juoppojen tavoin tupakalle haiseva rukoilija ei ole uskottava.
kun...
Minä en ole vl koskaan kuullut tälläisestä käytännöstä.
"Normaali käytäntöhän on se, että esirukousta haluava henkilö menee alttarille polvistuen siellä. Hänen viereensä polvistuu esirukoilija ja tiedustelee, mitä asioita ihminen haluaa viedä Jumalalle tiedoksi."
En ikinä enkä koskaan. En vaikka vaikka tiedän että puolestani on rukoiltu yli seurakunta rajojen. Aivan viime aikoinakin.
"Normaali käytäntöhän on se, että esirukousta haluava henkilö menee alttarille polvistuen siellä. Hänen viereensä polvistuu esirukoilija ja tiedustelee, mitä asioita ihminen haluaa viedä Jumalalle tiedoksi."
Tai ainakin ajatuksissa tekisimmme näin....
Ei toki ole mitään yhtä standarditapaa. Kuvasin edellä tiettyjen hengellisten yhteisöjen kokoustilanteissa tapahtuvaa esirukoustoimintaa.
Me voimme tykönämme rukoilla eri ihmisten ja eri asioiden puolesta. Minäkin tiedän, että minun puolesta tietyt henkilöt rukoilevat joka päivä.
Sen sijaan ainutlaatuista on vl-käytäntö, jossa vilkutellaan/heipatellaan puhujalle ja takaisin. Tämä perustuu tietenkin siihen, että Jumala ei pysty antamaan veeällille syntejä anteeksi - vain toinen vl voi antaa synnit anteeksi. Samoin vl-perheissä nyökitään toinen toisillensa. Naapurina asuvat vl-ukot nyökkivät sätkät hampaissa synnit anteeksi toisilleen. Vl-herätysliikkeessä ei tarvita Jumalaa.
Voi tuota pimeyttä!
jo päivällä....
Muistaakseni sinäkin ajattelit että jos kaksi ihmistä menee Jumalan eteen niin he ovat VIEREKKÄIN siinä, tai ainakin siis ajatuksissaan keskenään samalla tasolla. Kunnioitusta osoitetaan VAIN JUMALALLE.
Jumala/Jeesus/Pyhä Henki on siis Herrana siinä tilanteessa.
En minä oikeasti tiedä mitä olen kysymässä tai edes sanomassa mutta tämä
"Haluan puhua kanssasi Jumalan EDESSÄ polvistumisesta. Muistaakseni sinäkin ajattelit että jos kaksi ihmistä menee Jumalan eteen niin he ovat VIEREKKÄIN siinä, tai ainakin siis ajatuksissaan keskenään samalla tasolla. Kunnioitusta osoitetaan VAIN JUMALALLE"
Mieti...
Jos sinä ja minä menemme krikon altarille ja polvistumme siihen rukolemaan yhdessä. Mitä sinä siinä tilanteessa ajatelet minusta. Tai vaikka me ei mentäisi sinne altarin ääreen, jos vain istutaan kirkon penkissä... Tai jos me vain kävellään marketeilla vastakkain ... Niin mitä sinä ajatelet minusta siinä kun seisomme Jumalan kasvojen edessä.
Ei ole kyse vai esirukousesta vaan myös siitä oivalluksesta - missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni.
Siihen sinun on vielä helppo vastasta mitä sinä minusta ajatelet tunnet ajatukseni paremmin kuin monen muun. Mutta silti...
Mitä sinä ajatelet kun sinä seisot toisen ihmisen kanssa Jumalan edessä. Olaanko me esirukoiltavan kanssa samalla viivalla. Vai ollaanko me vielä alempana. Palvelemassa toista ihmistä? Jumalan edessä olemme saman arvoisia mutta emmekö tuossa tilanteessa ola tuota toista ihmistä alaempana palvelijan paikalla.
"Mitä sinä ajatelet kun sinä seisot toisen ihmisen kanssa Jumalan edessä."
..että olemme kuin auringon ottajia. Rusketuksen saa vain auringon valosta, ei toisísta auringon ottajaísta.
selitys kiitos!