Tuolla abortti palstalla esitinkin jo, että ainakaan omat vanhempani mieheni vanhemmista puhumattakaan eivät hyväksyisi lapsen lapsensa antamista adoptoitavaksi. Tämä on vamaankin yksi syy siihen, miksi ihmiset valitsevat adoptioon annon abortin sijaan niin harvoin.
Mitä täällä olevat isovanhemmat ovat mieltä asiasta? Miten reagoisitte, jos miniänne päättäisi antaa lapsen lapsenne adoptoitavaksi? Onko jonkun lapsen lapsi annettu adoptioon?
Mitä täällä olevat isovanhemmat ovat mieltä asiasta? Miten reagoisitte, jos miniänne päättäisi antaa lapsen lapsenne adoptoitavaksi? Onko jonkun lapsen lapsi annettu adoptioon?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei kukaan kysy isovanhemmilta hen.koh.asioita mitä se meille kuuluis? OLET VÄÄRÄLLÄ PALSTALLA NÄMÄ EI KUULU TÄNNE!
Kyllä aihe mielestäni kuuluu isovanhempien palstalle. Kyllä lapsen lapsen antaminen pois perheestä koskettaa isovanhempaakin!
tuosta.
Meillä tiedetään mikä vastuu on lapsesta ja koska niitä hankitaan.
Kuka sanoi että olen antamassa lapsia adoptioon?
Eikö tästä aiheesta tosiaan voida keskustella sivistyneesti?
Isovanhemmilla on vähän valtaa sanoa tuohon mitään. Isovanhemmat on lapsensa tehneet ja kasvattaneet ja ottaneet vastuun.
Nykynuoret ei vahingoistaan piittaa eivätkä ainakaan kysy vanhempien mielipiteitä.
tilannetta, jossa tuo olisi ajankohtaista.
Mutta jos sellainen eteen nousisi, niin varmasti kovin kipeää ottaisi. Mumminrakkautta kun kyllä riittäisi...
Kuka huolehtii 24 h päivässä, viikottain, kuukausittain ja vuodesta toiseen lapsesta?
Ei yleensä kukaan isovanhempi vaan lapsen tähän maailmaan tehnyt.
Jos voimat ei riitä lapsen huoltamiseen niin ratkaisun lapsen elämästä tekee synnyttänyt ei lapsen pieniä parhaita hetkiä odottava isovanhempi.
Tärkeintä on pienen lapsen etu.
myös avoimen adoption mahdolisuus. Tällöin lapsen vanhempia ovat adoptiovanhemmat, mutta yhteys biologiseen sukuun säilyy. Mummu voi olla yhä edelleen mummu, vaikka lapsi olisikin adoptoitu toisille vanhemmille. Adoptioon ei nykyisin liity enää sellaista salailua ja peittelyä kuin ennenvanhaan.
ja luonnollisesti lasta koskevat ratkaisut tekee lapsen vanhempi.
Aloittajan kysymys kuitenkin oli, että miten itse reagoisitte sellaisessa tilanteessa että lapsen lapsenne olisi menossa adoptioon kokonaan pois perhe- ja sukuyhteisön ulkopuolelle ja minä vastasin että johtuen taustastani eli meidän nimenomaisesta perheestämme, johon tarvittaessa
hyvin mahtuisi sellaisessa tilanteessa sellainenkin lapsi, jonka vanhempi ei pystyisi itse lapsestaan huolehtimaan, minun on skenaariota hyvin vaikea kuvitella, mutta oletan että surisin kovin.
Mitä tulee siihen, onko isovanhemman rooli jokaisessa perheessä "lapsen pienien parhaiden hetkien odottelu", niin sekin taitaa kovin vaihdella perheittän.
Minulle noita "lapsenlapsen pieniä parhaita hetkiä" olivat mm. kerran päivässä tehty liikuntaterapiatunti joka ikinen päivä, yhden lapsenlapseni kanssa, siis päivittäin, viikottain, kuukausittain ja vuodesta toiseen aina hänen kuolemaansa asti sekä sen nimenomaisen lapsenlapsen kohdalla myös kerran viikossa erikseen yksi 24 tunnin vahtipassi, jotta vanhempansa saivat välillä levätä.
Muitakin esimerkkejä, muista lapsenlapsistani voisin luetella, mutta eiköhän tuostakin jo käynyt ilmi, etten usko kaikkien isovanhempien roolin olevan vain "pienten parhaiden hetkien odottelua" vaan perheitä ja tarinoita on monenlaisia ja niihin mahtuu monenlaisia rooleja myös isovanhemmille.
taas vastauksia satelee.Ainoastaan yksi vastaus on ollut asiallinen.Ja sitten täällä marmatetaan,että lasten äidit pysykää poissa,kun ette osaa asiallisesti kommentoida.Kuka täällä ei osaa asiallisesti vastailla,kysyn vaan.Varsinaiseen kysymykseen vastaisin,että ei ole omakohtaista kokemusta,mutta varmasti olisi mieleni murheellinen.Kokemusta on sukulaisilta adoptiolapsen isovanhemmuudesta ja aivan hienosti ovat nämä ihmiset ottaneet adoptiolapsenlapsen vastaan.Jos joskus tuollaiseen kysyjän tilanteeseen joutuisin,toivoisin että lapsi saisi lähelleen rakastavat ja lämpimät ihmiset.
ymmärrä, että mitä isovanhemmat liittyvät abortin tekemiseen tai lapsen antamiseen adoptoitavaksi. Eihän isovanhemmat sitä asiaa päätä, vaan vanhemmat itse. Mielipiteensä voivat toki ilmaista. Toisin voi olla, jos äiti on alaikäinen ts. kyse on teiniraskaudesta, jolloin lapsen hoito (ja myös äidin päätökset alaikäisyyden vuoksi) ovat pitkälti isovanhempien vastuulla. Se, että abortit on niin paljon yleisempiä tuskin johtuu isovanhempien mielipiteistä. Eiköhän se abortti ole kaiken kaikkiaan helpompi juttu, joten siinä todellinen syy adoptioiden vähyyteen. Taitaa suurin osa adoptioista olla sellaisia, että ei toivottu raskaus on päässyt niin pitkälle, että sitä ei voi enää keskeyttää.
mielestäni asiaan, riippuen tietysti vähän myös perhesuhteista. Täytyy muistaa, että adoptio- tai aborttipäätöksen tekijä on vanhempiensa lapsi, aina ja ikuisesti. Ei se suhde pääty lapsen aikuistuessakaan.
Mielestäni aloittajan kysymys oli täysin asiallinen.
Oma mielipiteeni on, että en puuttuisi aborttiin lainkaan. Adoptioon anto onkin sitten mutkikkaampi ja kipeämpi asia, jota on vaikea edes kuvitella mielessään. kai sitten, jos näkisin, että se olisi lapsen kannalta hyvä ratkaisu, enkä itse pystyisi asiassa auttamaan,en tuntisi tarvetta ilmaista mielipidettäni asiaan. Tuntisin kyllä varmaan suurta surua ja haluaisin ehdottomasti säilyttää yhteyden lapsenlapseen.
Puolituttu 16v. tuli raskaaksi ja synnytti lapsen. en tiedä oliko isovanhempien tahto vai äidin että synnyttää. Kuitenkin isoäiti kasvattaa lasta kuin omanaan koska äiti ei ilmeisesti jaksa kasvattaa.
kuinka monet ottaisivat hoitaakseen lapsenlapsen ennemmin kuin antaisi adoptioon? vai olisiko abortti tuossa tilanteessa parempi?
Toisaalta en tahtoisi kenenkään lapsistani ikinä joutuvan niin vaikeaan paikkaan, että hänen pitäisi lapsestaan luopua.
Mummona on tilanne todella vaikea, jos sellaista sattuisi, mutta toisaalta lapsi olisi hengissä.
Omassa perheessäni kävi niin, että teini-ikäinen sisko tuli raskaaksi. Minä ja mieheni puhuimme jo siitä, että otetaan lapsi hoitoon, kunnes sisko saa käytyä koulunsa loppuun. Asioista pääsi kuitenkin päättämään äiti ja isä, sisko joutui tekemään abortin.
Kaikki hoidettiin hiljaisuudessa, ei meillä tehdä aviottomia lapsia. Oltiin siveitä ja hienoja kansalaisia ihmisten silmissä, liekö omatunto koskaan vaivannut, että tuomitsivat yhden lapsenlapsen kuolemaan.