niin täällä riitelee miehen molemmat naiset entinen ja uusi. Ja he riitelevät ex vaimon ja yhteisen miehen lapsista? Aika outoa ettei tämä ex pari heistä kinaa, ei tietnkään kun ei ole mitään mistä riidellä. Mutta tämä uusi nainen keksii keksimällä vikoja miehen edellisetä vaimosta ja lapsista?
Ja se on selvä, enntä hyvä äiti tottkai loukkaantuu ja puolustaa omiaan hyökkäyksiltä, se on ymmärrettävää.
Uuden naisen raju hyökkäys osoittaa katkeruutta ja pelkoa ja kateellisuutta.
Yleensä eronneet parit keskenään puhuvat omat asiat, mutta miksi nämä uudet naiset ovat ottaneet asiaksi puuttua toisen asioihin? Aika outoa todella.
Oikein huvittaa, miten he yrittävät sotkea kaiken mitä on vielä isän, lasten ja vaimon elämästä jäljellä, tai ei naurata oikeesti, se surettaa, että niin alas pitää vajota, kun on löytänyt uuden miehen.
Ja se on selvä, enntä hyvä äiti tottkai loukkaantuu ja puolustaa omiaan hyökkäyksiltä, se on ymmärrettävää.
Uuden naisen raju hyökkäys osoittaa katkeruutta ja pelkoa ja kateellisuutta.
Yleensä eronneet parit keskenään puhuvat omat asiat, mutta miksi nämä uudet naiset ovat ottaneet asiaksi puuttua toisen asioihin? Aika outoa todella.
Oikein huvittaa, miten he yrittävät sotkea kaiken mitä on vielä isän, lasten ja vaimon elämästä jäljellä, tai ei naurata oikeesti, se surettaa, että niin alas pitää vajota, kun on löytänyt uuden miehen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
asioihin? Kyllä minun perheen asiat kuuluvat minulle ihan yhtä paljon kun miehellenikin. Se että hän ei saa asioitaan entisen perheensä kanssa selvitettyä on sitten toinen asia. Mutta se, mitä meidän yhteisessä kodissa, ruokakunnassa ja taloudessa tapahtuu, kuuluu kyllä myös minulle.
Vaimo, äiti ja elämä, jota eletään NYT!
Tässä olis nyt sulle mieleinen ketju.
Itselle on kyllä tullut lähinnä se kuva kuinka nämä exät (nyt yleistäen) ovat näitä hyökkäilijöitä.
Katsoppa huvikses noita viimeisimpiä aloituksia!
Aiheita on ollut kuka saa päättää koska ja kenen kanssa isä saa seurustella, vai saako ollenkaan, saako lapset tätä uutta tavata ym. Ja millä tämä isän täydellinen onni; eli uusi puoliso lapsia menettämättä, estetään...
Eikö niissä nimenomaan ole ex ollut tämä hyökkäävä ja haukkuva aloittaja joka koittaa hakea hyväksyntää omille ajatuksilleen ja kehitetyille oikeuksilleen puuttua entisen miehensä nykyiseen elämään, vaikka sitten lapsilla ja heidän "parhaalla" kiristämällä?!!!! Karkeasti sanottuna annetaan kyllä myös vaihtoehtoja, lapset tai uusi puoliso...
KUKA unohtaa täällä myös ne isän oikeudet pauhatessaan omistaa lasten edun nimissä? Äitikö se onkin vain se ainoa joka lapsensa oikeuksista ja parhaasta päättää?
Ja jos luet vielä sieltä rivien välistä huomaat ettei täällä itse lapsista riidellä vaan siitä, että (jotkut)exät luulevat lasten varjolla saaneensa jonkin ihmeen oikeuden olla tietoisia ja päätäntävaltaisia kaikista asioista mikä liittyy vähänkin lapsiin.
Voit huviksesi miettiä miten itse reagoisit siihen että joku perheesi ulkopuolinen tunkisi sanelemaan sinun ja puolisosi yhteistä elämää. HUOM! entisillä puolisoilla ei sitä enää ole, se ero on yhteiselämällä ja erolla, uusilla puolisoilla se on ja lapset kuuluvat tähän pakettiin myös;uusperhe!
Ja aivan tiedoksi: HYVIN usein entiset parit eivät puhu, sopimisesta puhumattakaan, mitään asioita enää yhdessä.
Hyvin usein ei nyxällä ole myöskään kovinkaan paljoa mitä entisten puolisoiden väliltä sotkea!
Uskon, että hyvin moni nyxäkin joutuu kokemaan exän katkeruuden, pelot ja kateellisuuden.
Katkeruutta oman parisuhteen rikkoutumisesta (huom, usein nyxä voi olla tähän myös täysin syytön), pelkoa lastensa tai itsensä ympärillä toimineen ihmissuhteen menettämisestä, sekä kateellisuutta siitä mitä toisella on ja itsellä ehkä ei..... mm. onnellisuus ....
Mutta sellainenhan ihmisluonne on!?
Niin teillä exillä kuin meillä nyxilläkin....
Pata kattilaa soimaa!
kiitos ja aa-men!
asiat. Jos ei ydhessä osata niitä hoitaa, niin toinen sitten yksin! Yleensähän se hää äidin vastuulle kaikki.
Meillä asiat luisti tosi hyvin eron jälkeen, kunnes tämä uusi eukko ilmesty. Nyt ei ole ollut isää lapsilla vuosikausiin, kun eukko tais laittaa miehen kuriin, että lapset tai hän, niin tottakai hän sen eukon valitsi. Lapset jäi.
Kyllä minä olen se joka päättää lasten asioista, kun mies hävisi. En voi ymmärtää että jotkut uudet naiset sotketaan toisten elämään, se ei sovi meille eikä niin ole koskaan tapahtunutkaan, koska sanoin että jos naisia löydät, niitä et lastemme eteen tuo, eikä ole tuonutkaan.
kuin uudet naiset sotketaan toisten elämään, miksi sitten exien sotkeutuminen toisten elämiin olisi yhtään sen hyväksyttävämpää?
En ikinä alistuisi niin alas, että edes puhuisin tai halusin edes nähdä sellaista naista, joka lapsiltamme isän vei. Samoin lapsekaan eivät ole heitä nähneet eikä edes halua.
Me arvostamme itseämme niin paljon, että emme heitä halua tuntea.
jos lukisivat näitä tekstejäsi? Säälittää ajatuskin.
heillä on myös oikean ja väärän tunteet. Tietävät että isä heidät vaihtoi naisiin, niin mitä tuosta riitelemään. Kaikkea ei voi saada, ja meidän lapset eivät saaneet hyvää isää.
Sanoit itse sanoneesi exällesi, että uutta naista ei saa tuoda lasten eteen. Ei siis ole pelkästään uuden naisen syy, että isä hävisi. Ja ei kai se ole ihme, että isä hävisi elämeästänne, kun itse noin sanoit, totta kai sillä uusi nainen on. Ei kai se luostariinkaan mennyt.
Sitä paitsi se mies varmaan itse on se suurin syyllinen, jos lapsistaan välittää, se ei kuuntelisi sen enempää sinua kuin exääkään, vaan vaatisi oikeutta tavata niitä lapsiaan.
nyt monta kertaa voi lapsilta isää viedä?Jos olette eronneet,niin eikö ex-miehelläsi ole oikeus seurustella kenen kanssa haluaa,ei siihen sinun lupaasi tarvita.
Harvemminpa sitä aikuinen täysjärkinen ihminen on kenenkään "vietävissä"... Eiköhän ole itse vapaa-ehtoisesti valintansa tehnyt!!?!
Ja uskon että jos et tuota virttäsi, mitä täällä saarnaat päivästä toiseen lapsillesi opettaisi, voisi heillä olla hiukan erilainen kuva isästään ja erosta, sekä isän uudesta puolisosta.
En ymmärrä miten joku saattaa olla niin lapsellinen että pistää itsensä ja lapsensa samaan pakettiin, "eli jos et huoli minua, et saa lapsiasikaan".
Miehesi ei tosiaan ole lapsiaan hylännyt, SINÄ olet se joka on ehdoillaan hänet laittanut valitsemaan kahdesta huonosta, valitsi ehkä paremman, pääsihän sinusta kuitenkin eroon.
Olet siis elävä esimerkki siitä kuinka jotkut exät eivät katkeruudessaan pääse elämässään eteenpäin!
Toivon että olet itse joskus samassa tilanteessa, että joudut valitsemaan kahden rakkaan väliltä. TODELLA TOIVON!
Itsekunnioitusta sinulla näyttää olevan, uskon että tuolla asenteella et sitä muualta tule koskaan saamaankaan!
Sinussa on jotain pahasti vialla!!
Tietysti jokainen aina katsoo näitä juttuja omasta vinkkelistään - ja lisäksi tällä palstalla korostuvat ne typerimmät yksilöt :)
Minä otin eron miehestä joka olisi halunnut pysyä liitossa. Koskapa meillä ei ollut riitoja ajattelin että haluan pysyä niin ystävinä kuin mahdollista, lasten takia ja muutenkin.
Hyvin menikin ekat vuodet, mies tapasi lapsia ja meillä oli asialliset välit.Oli uutta kumppania ja todellakin asiallista kanssakäymistä.
Valitettavasti se huonoin mahdollinen sitten tapahtui, mies tapasi naisen jolle kaikki miehen entinen elämä oli kauhistus.
Nyt on mennytkin sitten pari vuotta niin ettei hän lapsiaan juuri tapaa.
Näitä tarinoita on niin paljon...Katkeruutta, omistamisenhalua, mustasukkaisuutta, kaunaa on paljon...Asiallinen ja aikuinen käytös ei ole kunniassaan.
Luen näitä palstoja aina joskus ja kauhistutttaa!
Miten ihmeessä näiden tapausten lasten käy kun paskaa heitetään puolin ja toisin ihan kamalasti.
Itse en ole lapsille ketään haukkunut. Kysyttäessä olen vain sanonut että isällä on nyt sellainen elämänvaihe ettei jaksa teitä tavata...kyllä se siitä vielä.
Katsotaan sitten miten käy.
kun on itsensä liannut, mutta ihmettelen tapaa jolla kohtelee meitä.
Jos nainen joka miehen vei, kuvittelee että annamme anteeksi töppäilyn ja että lapset ovat valmiita näkemään tai edes puhumaannaiselle, on todellla väärässä. Sitä päivää saa ex mies ja nainen odottaa ihan turhaan. Se olisi hyväksyntä isälle että hylkäsi lapset ja hyväksyntä naiselle, etä saa tulla sotkemaan ja pilaamaan lasten elämän.
Huh huh, ihan hirvittää ajatus, jos sellaseen olisin lähtehyt mukaan. Meillä ei naisia suvaita, eikä helillä ole lupa meille tulla tai lapsiamme nähdä. Jos mies haluaa olla isä, hän tekee sen ihan yksin, siihen emme naisia tarvitse. Mutta ei halua olla mies isä koska häpee niin paljon, ettei kehtaa edes lapsia tavata.
Mutta naiset pysykööt meiltä pois ja lasten läheltä. On pysyneetkin, mutta tuhdun vaan, kun aina lapset joutuu kärsimään, niinkuin meillä että isä hylkäsi.
Tuskin isä lapsiaan halusi hylätä vaan sinut, enkä yhtään ihmettele!
On eri asia erota, kuin hylätä lapset. Sinä raukka vain et käsitä sitä!
Varmaan tulevaisuudessa lapsillasi on ongelmia sinun kasvatustyylin seurauksena, pahimmillaan joutuvat elämään epätyydyttävässä avioliitossa lasten takia, sillä onhan väärin etsiä itselleen uutta onnea, sen takia joutuu lapsensa hylkäämään.
Jos erota haluaisivat, se tietenkin tarkoittaa, että lapsesi ja myös sinä tulevana mummona et olisi osa lastenlastesi elämää...
Ajatteleppa, näinkn voi oikeasti käydä, (kyllähän tämä sääntö pätee myös teihin!) ja kärsijänä olisit vuorostaan sinä ja lapsesi.
Olet sinä ihmisenä tyhmä kun et osaa muuta kuin itseäsi ja omaa helppouttasi ajatella. Sinun paras ja mielipiteet lasten parhaasta eivät välttämättä tarkoita että olisivat lapsesi parasta. Aikuinen ihminen käsittelisi eronsa ja siihen liittyvät pettymykset ja pyrkisi pääsemään siitä yli. Sinä kostat oman lapsellisuutesi ja turhamaisuutesi lapsillesi ja heidän isälleen.
Älä turhaan koita vierittää syytä lasten hylkäämisestä isälle, kun jakelet vaihtoehtoja. Hänhän toimii vain niin kuin parhaakseen näkee, sinun ehtojesi puitteissa. Eli kyllä se olet sinä joka olet vastuussa siitä, ettei isällä ole mahdollisuutta olla lapsilleen isä!
Tai kysäiseppä aivan virnaomaistaholta neuvoa tuohon toimintaasi, luulen että jos lastesi isä alkaisi ajaa asioitaan oikeudessa olisit TODELLA heikoilla!
nuorimmainenkin on aikuinen täysi ikäinen ja päättää omasta elämästään! Eikä varmaankaan isän hyväksi... heh.
kun kirjoitat: "...täällä riitelee miehen molemmat naiset entinen ja uusi"
olet jälleen väärässä. Miehellä on vain yksi nainen. Yksi. Se rakas. Entinen on historiaa. Ymmärrä se, helpottaa heti.
Miehellä on (yleensä) elämässään paljonkin naisia joilla monilla on iso merkitys: äiti, omien lasten äiti, rakastettu, ystävä...jne
Ongelmia tulee jos joku näistä kuvittelee olevansa miehen elämän ainoa ja/tai paras nainen.Jokaisella on oma roolinsa ja merkityksensä eikä omistamisenhalua saisi olla.
Ja sama pätee naisiin.
kioskitädin ja pyhäkouluopettajan! ;)
Kirjoitit: täällä riitelee miehen MOLEMMAT naiset. Miehellä ei kuitenkaan ole kahta naista, eikä se hyvä työkaveri päätä, minne miehen perhe kesälomallaan suuntaa. Rakas vaimo on ykkönen, kuten itse olet sanonut. Sun kannaltasi ikävää, että olet pudonnut joukosta.
Kaksinnainti eli bigamia on Suomessa kiellettyä. Huono homma sulle.
Minä en kylläkään ole kirjoittanut just muuta kuin tuon edellisen!
Jokaisella ihmisellä on elämässään monia tärkeitä ihmisiä - jota asiaa mustasukkaisen ja omistushaluisen puolison on mahdoton ymmärtää.
Piikittely ja ivaaminen on heikkouden merkki.
Kysyin mieheltäni. Hänen elämässään vain yksi nainen pitää ykköspaikkaa, eihän siihen muita mahtuisikaan: minä. Vaimo, rakastettu, ja ystävä - kaikki samassa paketissa!! :)
Tässä pelissä ei nimittäin tunneta jaettuja ykkössijoja - ne miehethän, jotka sitä harrastavat, kulkevat yleensä häntäheikin nimikkeellä, vai mitä?
MUINA tärkeinä naisina hän mainitsi vain oman äitinsä, joka elää omaa elämää tahollaan, kuin myös me omaamme. Ja siihen elämään, sen ytimeen, kuuluvat vain minä, mies ja lapset - miehen lapset. Miehen mukaan hän ei haluaisi olla missään tekemisissä ex-vaimon kanssa, mutta lasten takia on pakko. Mutta sekin loppuu sitten onneksi kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Että silleen.
No jos ryhdyt vastaamaan, kannattaisi ehkä lukea ketjua tarkemmin, vai kirjoitteletko ihan minne sattuu ja mitä sattuu?
Lissu väittää, että vaimoja on kaksi. Entinen ja nykyinen, kumpikin yhtä tärkeitä. Siteeraanko kolmannen kerran, meneekö sitten jakeluun? "Täällä riitelee miehen MOLEMMAT naiset".
Henkilökohtaisesti en tunne miestä, joka pitäisi jättämäänsä naista saman arvoisena kuin uutta vaimoaan. Kaikissa tapauksissa päin vastoin.
Piikittelystä ja ivaamisesta olen kanssasi samaa mieltä: en todellakaan ole naikkonen enkä kakkosvaimo, vaikka mieheni onkin ollut ennen avioliittoamme naimisissa.
Mies halusi avioeron eksästään, joka kostoksi ilmoitti tekevänsä kaiken mahdollisimman hankalaksi. Näin kävi. Nylki miehen putipuhtaaksi ja sepitti perättömiä juttuja suvulle ja tuttaville.
Mies nieli kaiken lapsen takia, vaikka sisällä kiehui.
Minä tulin kuvioihin vasta vuosia heidän eronsa jälkeen. Ex ilmoitti välittömästi, ettei minulla ole oikeutta tavata hänen lastaan, ei edes astua hänen pihalleen. Mies kyllä tässä piti pintansa, ja meistä tuli lapselle toinen perhe.
Ollaan pyritty lapsen takia olemaan korrektin ystävällisissä väleissä (ja kiitoksen tästä otan minä itse). Kahvitellaan anoppilassa lasta tuodessa/viedessä, kuten viimeksikin. Me rupattelemme eksän kanssa niitä näitä. Mies ei juurikaan puhu. Eipä ole kauaakaan, kun eksän lähdettyä anoppi (joka aikanaan kehotti poikaansa eroamaan) totesi pojalleen: sähän menit ihan harmaaksi.
Tätä te eksät pidätte minun katkeruutenani, mikä on melkomoisen hupaisaa.
Kannattaisko pikkaisen rauhoittua ja keskittyä?
Minä kommentoin tätä lausetta:"Miehellä on vain yksi nainen. Yksi. Se rakas. Entinen on historiaa. Ymmärrä se, helpottaa heti."
Kommentoin siis että miehen elämässä on useita naisia, en nimittäin usko että oma mieheni on ainoa jolla näin on:)
Miksi hikeennyt? Jos sinun miehesi elämässä olet vain sinä niin sehän on sitten niin - mutta ei se ole mkään yleispätevä totuus.
Mitä tulee naisten "arvoon" niin ollaanpas nyt aikuisia. Entisellä vaimolla on arvonsa eletyn yhteisen elämän osatekijänä ja varsinkin lasten äitinä.
Nykyinen vaimo on toivottavasti se sydämen valittu ja kenties paras ystäväkin.
Kun meillä on itsetunto kohdallaan emme halua omistaa toista ihmistä vaan näemme kuinka paljon iloa hänestä on muillekin. Silti se rakas on siinä ja haluaa olla rakas juuri minulle. Se ei vähene vaikka hänellä on asialliset välit lastensa äitiin ja voi joskus kertoa minulle sattumuksia yhteisestä elämästään.
Muuten, mitä tulee siihen että kirjoittaa mihin sattuu, kannattaa seurata noita punaisia pallukoita mihin viestiin mikäkin liittyy :)
Minä halusin avioeron ex-miehestäni, joka kostoksi ilmoitti tekevänsä kaiken mahdollisimman hankalaksi. Näin kävi. Sepitti perättömiä juttuja suvulle ja tuttaville ja ilmoitti ettei sitten halua nähdäkään lapsia. Tämän hän kyllä peruutti koska oikeasti halusi olla lasten kanssa.
Nielin kaiken lasten takia, vaikka sisällä kiehui.
Ex-miehelläni oli eron jälkeen useita naissuhteita ja nykyinen tuli kuvioihin vasta vuosia eromme jälkeen. Minä pyrin lasten takia olemaan korrektin ystävällisissä väleissä mutta uusi vaimo ei halua nähdä eikä kuulla minusta eikä lapsista. Mies ei juurikaan puhu. Lapsia hän ei enää tapaa.
Tästä huolimatta nyksä pitää minua katkerana kun joskus olen kysäissyt olisiko kiinnostusta isällä nähdä lapsia.On tämä melkomoisen hupaisaa.
Punaisten pallukoiden mukaan vastasit tähän viestiin:
"Sen verran vielä, että kun kirjoitat: "...täällä riitelee miehen molemmat naiset entinen ja uusi" olet jälleen väärässä. Miehellä on vain yksi nainen. Yksi. Se rakas. Entinen on historiaa. Ymmärrä se, helpottaa heti"
eli irroitit loppulauseen asiayhteydestä. Toki näinkin saa keskustelua aikaan, mutta onko se aikuismaista?
Kuten hyvin tiedät, kirjoitus oli tarkoitettu naikkos-nimittelijälle. Mutta toki voimme tässä vähän hymistellä. Omaa kilpeään on aina kiva kiillotella. ;)
Tänne pitäisi perustaa eksä-nyksä-vaihtopörssi. Meillä olis lasten parasta ajattelevalle eksälle paikka vapaana!
:D :D :D
...eikö siis pointtisi ollutkaan se mitä kommentoin?
Itseasiassa olipa tai ei niin mielestäni toin esiin ihan mietinnän arvoisen asian siitä onko miehen (tai naisen) elämässä muitakin tärkeitä ihmisiä kuin se rakastettu.
En katso kovin aikuismaiseksi myöskään sitä että oletit minun olevan joku muu ja sillä "oikeudella" sitten kirjoitit näin:
"Kirjoitit: täällä riitelee miehen MOLEMMAT naiset. Miehellä ei kuitenkaan ole kahta naista, eikä se hyvä työkaveri päätä, minne miehen perhe kesälomallaan suuntaa. Rakas vaimo on ykkönen, kuten itse olet sanonut. Sun kannaltasi ikävää, että olet pudonnut joukosta."
Väittely silloin kun se on fiksua eikä piikittelevää on mukavaa ja haastavaa mutta kannattaa varmaan tämä nyt lopettaa.
Vaikutat jostain syystä kohtuullisen hyökkäävältä ikäänkuin minä olisin joku vihollinen.
Onnekseni en ole vihollinen edes entisen mieheni ex-vaimolle enkä myöskään nykyisen mieheni exälle:)
Ehkäpä minulla ja meillä kaikilla on itsetunto sen verran hyvät että voi olla hyvillä mielin kaikkien kanssa.
Toivotan hyvää ja onnnellista jatkoa!
Mun työkaveri haluaisi tavata lapsiaan mutta entinen vaimo on hankala kuin piru ja mun tapauksessa taas juttu meni niinkuin kirjoitin - vaihtopörssi ois hyvä ja tarpeen :)))!!!
sattuu valitettavan usein. Vastasin ketjun aloittaneelle! Kerrottakoon, että hän on se, jonka lapset eivät saa tavata "vieraita" ihmisiä, kuten isän uusi nainen (tämän vuoksi työkaverivertaus). Ja kyllä, olen häneen hyvin, hyvin väsynyt, kuten moni muukin tällä palstalla.
Mitä pointtiini tulee, se käsittääkseni ilmenee tuossa koko kirjoituksessa, josta siis vastasit vain loppuosaan. Mutta se siitä.
Olen kanssasi pitkälti samaa mieltä. Olen "nyksä", ensimmäisessä avioliitossani – miehen kanssa, joka oli eronnut vuosia sitten ennen kuin tapasimme. Hänellä on lapsi edellisestä liitosta. Itselläni lasta ei ole, emmekä hanki yhteistä.
Tavatessamme lapsen äidillä oli jo uusi mies ja aika pian uusi lapsikin tulossa, ja silti minun ilmestymiseni oli kova paikka. Itkua puhelimessa, kieltoja tavata lasta, myöhemmin kieltoja saapua lapsen syntymäpäiville (jolloin sekä mies että hänen sukunsa myös jättivät menemättä, järjestimme omat juhlat).
Minä nielin tämän kaiken lapsen parasta ajatellen.
Aikaa on kulunut kymmenen vuotta ja nykyisin välimme ovat kohtuulliset. Emme ole ylimpiä ystäviä, mutta kaikesta voidaan keskustella. Minkäänlaista anteeksipyyntöä eksä ei minusta sepittämistään valheista ole ilmaissut, varmaan ajattelee että ajan mittaan kaikki (minä mukaan lukien) unohtavat.
Itse olen elänyt elämäni omasta mielestäni reilusti. Olen ollut rehellinen muille ja itselleni, en ole pettänyt enkä valehdellut. Siksi tämä kaikki tuntui niin epäoikeudenmukaiselta, kun vihdoin tapasin elämäni miehen – varsinkin kun eksä mustamaalasi minua lapselleen.
En silti takertunut siihen, vaan hammasta purren ja sinnikkäästi kehuin lapselle hänen äitiään niistä asioista, joista ei tarvinnut valehdella. Mieheni tuntee eksänsä ja opasti minua, ja onneksi uskoin. Minä olin valmis lyömään kortit pöytään ja puhumaan asiat selviksi, mutta mieheni toppuutteli ja sanoi, että siitä syttyy vain ilmiriita. Ja oikeassa oli.
Uskoisinpa, että olen yksi tämän palstan vapaamielisimmistä, mitä tulee ystävyyteen ja tärkeisiin nais/miessuhteisiin. Tiedän myös, että parisuhteen perusta on molempien halu pysyä toisen rinnalla. Ketään ei voi pakottaa rakkauteen, eikä ketään voi tuosta vain "viedä".
Hyvää jatkoa myös sinulle ja kiitos keskustelusta.
ei ole mitään tekemistä lastemme kanssa, eikä yksikään nainen tule meidän pihaan tai odottele minulta pullakahveja. Mies olis samaa mieltä, joten meillä ei riidellä noin mitättömästä asiasta, koska kumpainenkin meistä ajattelee lastemme parasta, ja siihen ei siloin uudet naiset kuulu.
On sinulla pieni maailma...
Sinulla ei varmaan ole itselläsikään naispuolisia ystäviä, kun lastenne elämän voi niinkin normaali asia kuin äidistä riippumaton ihmissuhde naispuoliseen henkilöön pilata!
Pysy samalla linjalla, kasvatat varmasti tähän maailmaan henkisesti terveitä, riippumattomia ja ennakkoluulottomia ihmisiä!
Ainiin, entäpä jos isällä olisi uusi mies? Olisiko asenne sama?
Jos nyt sitten meinaat, ettei uusperheessä kuten ihan millaisessa perheessä tahansa olisi ongelmia, joita haluttaisiin purkaa vaikkapa tällaisella palstalla, olet aika hakoteillä. Ei se ole etsimällä etsimistä, vaan se on juuri oman uusperheensä tilanteiden pohtimista ja tunnelmien purkamista. Ei se ole hyökkäystä ketään kohtaan, vai oletko itse saanut henkilökohtaisia hyökkäyksiä osaksesi?
Menehän parisuhde palstalle ja lapset ja parisuhde -palstalle lukemaan, mille tahansa palstalle, niin huomaat, että suurin osa viesteistä on sen otsikon alle sopivien tuntojen purkua ja ongelmien pohdintaa. Miten ihmeessä uusperheelliset eivät toimisi täysin samoin?
Vai ajattelitko että uusperhe olisi se täysin ongelmaton onnela, jossa erityisesti ylistettäisiin puolison ex-kumppania ja kehuttaisiin maasta taivaisiin, kuinka ihanaa on olla osa-aikainen lapsenvahti/kyökkipiika? :-D Onhan siinä ihanatkin puolensa, mutta kuka niitä jaksaa hehkuttaa, tai ketä se kiinnostaa.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että lapset ovat elämän mauste, olivatpa omia tai toisen. Joskus sitä maustetta on laitettu liikaa, joskus liian vähän, mutta se ei poista tosiasiaa siitä, että ihanaa kun se mauste on olemassa.
Miten entiset vaimot tuntuvat pelkäävän, että kun nykyinen vaimo on vienyt miehen, niin vie lapsetkin. Merkki aika huonosta itsetunnosta.
Nythän vitsin murjaisit, kiitos nauruista!!
pieni totuuden siemenkin.
Mitäs jos lapsetkin tykkää isin uudesta kovasti, ei vain ja ainoastaan isä.
Kyllä se saattaa olla pelon aihe "yksin jääneelle" äidille...
...aivan samalla tavalla, kuin vastaava tilanne nyksällekin.
Ei mun mielestä kellään ole oikeutta teilata kenenkään tunteita ja pelkoja-
vaikka ne itsestä tuntuisi kuinka naurettavilta.
Jos äiti kieltää, ja vieras ihminen lupaa, niin sehän on selvä, että manipulaatio toimii. Eikä siinä ole kyse "olla hyvä ihminen" vaan saada miehen ex perhe sekaisin ja lapset äitiään vastaan. " Äiti ei anna tikkareita mutta vieras ihminen on kiva kun antaa tikkareita"!
Kyse on siis aikuisen ihmisen kiusaamiseta.
Jos vieras ihminen haluaa lapsille antaa tikareita, se on kysyttävä lasten äidiltä lupa, yleensä kaikkeen lasten asioihin.
äidiltä kysele pätkän vertaa vaikka lapsille mitä antaisin.. ja eipähän tuo ole siitä pahastunutkaan vaikka lapset kertoo että sainpas taas tuota.. hysteerisiä akkoja saakelivieköön kaikki katkerat ihmiset jotka ei eroaan hyväksy..
nyksillä on tapana MINÄ MINÄ MINÄ periaate, ja itsensä ylistäminen. He kun eivät osaa myöntää omia virheitään. Juuri tälläinen MINÄPÄ EN KYSELE aseneteella yritetään korostaa omaa mitättömyyttä. Katkeraa ja epätoivoista!;)
että ex eukko pääsee marisemaan kun ei itse viiti ostaa mitää:P
että puhut puppua, kunhan pottuillaksesi vastailet... ei kovin vakuuttavaa! Huilaahetki ja kokoa ajatuksiasi, voihan olla että sitten järki juoksee paremmin kuin nyt!
minua vaan naurattaa tuollaiset tekopyhät ihmiset jotka lapsen varjolla yrittää tehdä toisen elämästä kurjaa säälittävää.