Olen tuntenut yhden jäbän 4 vuotta ja aina meillä on toki synkannut ja olemme aina pitäneet toisistamme sekä lisäksi olen huomannut silloin tällöin hänen olevan kiinnostuvan minusta enemmän kuin kaveri mielessä. Olemme samanlaisia, meillä on samanlaiset kiinnostuksen kohteet ja tykkäämme samoista asioista ja teemme samoja asioita. Sydäntä särkevä ajatus on vain se, että hän on 33-vuotias ja minä 15. (hän luulee minua vuoden tai pari vanhemmaksi kuulemma) Tässä vaiheessa haluaisin kuitenkin jo ilmoittaa että tiedän tasan minkälainen ihminen hän on, monet varmasti nyt ajattelevat että olen jotenkin sinisilmäinen ja että tämä ihminen yrittää vain päästä panemaan jne kaikki pedari ajatukset ja mietinnät kohisee päässä mutta pyydän että unohtaisitte ne minun tapauksessani.
Kysyin hänen ikäänsä pari päivää sitten kun viimeksi näimme, hän kun aina jaksaa valittaa että on jo vanhus (jonka osittain tunnen osoittautuvan harmiksi jos vaikka me voisimme olla jotain enemmän) ja hänen ikänsä on aina mietityttänyt minua joten päätin pistää hösseliksi.
Luulen että tuon iän kysyminen oli pieni valaistus kiinnostuksesta, tai siitä vain tulee sellainen olo jos joku jätkä nyt kysyis multa et "minkäs ikänen muuten oot?" tms niin kyllä se pistäisi mietityttämään jos tilanne näyttäisi
siltä kun se näyttää. No häntä ei kuitenkaan näyttänyt paljon hetkauttavan se että olisin 16 tai 17 niinkuin hän arvaili. en paljastanut että olen 15 mutta ehkä senkin aika vielä tulee.
Kuitenkin; meillä on siis 18 vuotta ikäeroa joka on jopa minulle aika huimaa vaikka olen sellainen tyyppi joka pitää vanhemmista eikä ikä ole esteenä mutta jos hän vain olisi vaikka 28 edes niin se olisi helpompaa. Kun musertaa ajatella (vaikka hän onkin ihana ja parhain koskaan tapaamani tyyppi jonka kanssa osaan olla sellainen kuin olen ja joka on hauskin tuntemani ihminen ja olemme niin samanlaisia) että kun täytän 2-3 vuoden päästä 18 ja olen vihdoin täysi-ikäinen, hän on jo 36 vuotias ja siitä vain 4 vuotta edemmäs niin hän on neljäkymppinen.
eli toisinsanoen kun olen 22-vuotias hän on 40-vuotias. miksmiksimiksi hänen täytyy jo olla 33.
Se tuntuu vaikealta ajatella, sillä muut henkilöt joiden kanssa olen säätänyt ovat yleensä olleet siinä 20 iässä. Tuo harppaus meidän välillä on aika suuri kun mielin tulevaakin. Silti salaa haaveilen hänestä ja yhteisistä hetkistä ja vielä vaikeampaa siitä tekee että todella haluaisin olla hänen kanssaan vaikka tiedän että vanhempani eivät koskaan hyväksyisi sitä, eivät varmasti edes minun täytettyäni 18 katsoisi sitä mitenkään hyvällä. Ei se tosin ole kiinni vanhemmistani, jos rakkaus vie niin se vie. Sekään ei helpota että tämä "ihastukseni" ei näytä eston merkkejä.
Toisaalta haluaisin olla hänen kanssaan mutta toisaalta taas nuori vaikka nyt juuri parikymppinen ei olisi hassumpi ajatus. En edes tiedä miksi kirjoitan tänne koska saan varmasti vastauksia jotka ovat unohda se heppu- ajatuksia mutta tahdoin silti pistää tälläisenkin esimerkin. Olisi mukava kuulla myös samankalataisia tapauksia jos joku on kokenut :)
Kysyin hänen ikäänsä pari päivää sitten kun viimeksi näimme, hän kun aina jaksaa valittaa että on jo vanhus (jonka osittain tunnen osoittautuvan harmiksi jos vaikka me voisimme olla jotain enemmän) ja hänen ikänsä on aina mietityttänyt minua joten päätin pistää hösseliksi.
Luulen että tuon iän kysyminen oli pieni valaistus kiinnostuksesta, tai siitä vain tulee sellainen olo jos joku jätkä nyt kysyis multa et "minkäs ikänen muuten oot?" tms niin kyllä se pistäisi mietityttämään jos tilanne näyttäisi
siltä kun se näyttää. No häntä ei kuitenkaan näyttänyt paljon hetkauttavan se että olisin 16 tai 17 niinkuin hän arvaili. en paljastanut että olen 15 mutta ehkä senkin aika vielä tulee.
Kuitenkin; meillä on siis 18 vuotta ikäeroa joka on jopa minulle aika huimaa vaikka olen sellainen tyyppi joka pitää vanhemmista eikä ikä ole esteenä mutta jos hän vain olisi vaikka 28 edes niin se olisi helpompaa. Kun musertaa ajatella (vaikka hän onkin ihana ja parhain koskaan tapaamani tyyppi jonka kanssa osaan olla sellainen kuin olen ja joka on hauskin tuntemani ihminen ja olemme niin samanlaisia) että kun täytän 2-3 vuoden päästä 18 ja olen vihdoin täysi-ikäinen, hän on jo 36 vuotias ja siitä vain 4 vuotta edemmäs niin hän on neljäkymppinen.
eli toisinsanoen kun olen 22-vuotias hän on 40-vuotias. miksmiksimiksi hänen täytyy jo olla 33.
Se tuntuu vaikealta ajatella, sillä muut henkilöt joiden kanssa olen säätänyt ovat yleensä olleet siinä 20 iässä. Tuo harppaus meidän välillä on aika suuri kun mielin tulevaakin. Silti salaa haaveilen hänestä ja yhteisistä hetkistä ja vielä vaikeampaa siitä tekee että todella haluaisin olla hänen kanssaan vaikka tiedän että vanhempani eivät koskaan hyväksyisi sitä, eivät varmasti edes minun täytettyäni 18 katsoisi sitä mitenkään hyvällä. Ei se tosin ole kiinni vanhemmistani, jos rakkaus vie niin se vie. Sekään ei helpota että tämä "ihastukseni" ei näytä eston merkkejä.
Toisaalta haluaisin olla hänen kanssaan mutta toisaalta taas nuori vaikka nyt juuri parikymppinen ei olisi hassumpi ajatus. En edes tiedä miksi kirjoitan tänne koska saan varmasti vastauksia jotka ovat unohda se heppu- ajatuksia mutta tahdoin silti pistää tälläisenkin esimerkin. Olisi mukava kuulla myös samankalataisia tapauksia jos joku on kokenut :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
unohda se mies.
Liian iso ikäero.
Eiköhän olisi parempi jos te molemmat etsisitte oman ikäisenne henkilöt.
Ku tässä on ihan arvomaailmojenkin ero.
Liikutte täysin eri piireissä.
Muut eivät sitä hyvälle katsoisi.
Oletko valmis siihenettä vanhempasi ja muut eivät hyväksy sitä suhdettanne?
Sä löydät kyllä oman ikäses pojan.
no ei ei ei ja vielä kerran ei.
teidän ajatusmaailmat on ihan eri tasolla ja elämäntilanteet liian erilaiset. eihän tosta voi tulla mitään, edes tulevaisuudessa.
oikeesti, ota järki käteen.
löydät kyllä sopivan pojan ittelles omanikäsistäsi.
mieti mitä muutkin ajattelisivat, kukaan ei ajattelisi että tossapa sopiva "poikaystävä sulle" tai vastaavaa. tuot kotiin vanhempiasi hieman nuoremman miehen ja sanot että seurustelet tämän kanssa ja mitähän siitä seuraa?
MIETI. löydä oikea ratkaisu joka tähän on: ei häntä, vaan 18v nuorempi.
hei älä ny viitti toihan on yli 2 kertaa sun ikänen.
edes 62v ja 80v ette olis sopivia toisillenne.
tärkeintä on se, että tunnepuoli pelaa.
No älä ajattele koko ikäeroa ollenkaan, niin siitä sillä pääset. Joskus kauan kauan sitten, kun ihmiset eivät osanneet laskea ikäänsä, kukaan ei välittänyt sellaisesta yksityiskohdasta mitään!
Muille ihmisille voitte valehdella asian niinkuin parhaaksi katsotte. Se ei muille kuulu, ainakaan sen jälkeen, kun olet täysi-ikäinen.
Kyl sen verran näkyvää se ois.
Ennen oli ennen.
mith jos todella rakastat tätä tyyppii niin ei ikäerolla pitäs olla mitään väliä. Toki se vaikeuttais aika paljon asioita muttah, jos on true lovee niin ei siitä pitäs välittää ollenkaa. ja oletko varma että mies on kiinnostunut sinusta samalla tavalla? ehkä hän pitää sinua vain hyvänä ystävänä ja kun sinä olet häneen niin ihastunut niin ehkä luulet/toivot että hän pitäisi sinusta samalla tavalla ja huomaat jotain ihastuksen merkkejä hänenkin suunnalta, vaikkei mies ehkä näin tietoisesti ole tarkoittanutkaan.
olen joskus itsekkin ollut tosi ihastunut jotain 35 mieheen ja olen nyt 15 vuotias.tiedän että se todellakin on vaikeeta luopua jostakin tosi rakkaasta mutta sitä se maailma on ja näin täytyy joskus tehdä.sillä ei ole mitään väliä kun olet 18 v!!!tiedätkö, mä tiedän jo itsekkin että kun olen se 18 vee niin mulla on varmastikkin joku 50 vuotias mies :D:Dnäytän vanhemmalta ja olen nähnyt pienen elämäni aikana jo kaikenlaista pakaa ja vastoinkäymisiä ja voin sanoa hyvällä itseluottamuksella että olen henkisesti joitakin jopa 25 kypsempi.
joten jutustanne voi tulla jotakin ,mutta ei vielä.sitte kun oot sen 18 vee niin sitte.
mutta on kieltämättä maailmassa sellanenkin mies joka varmasti on sun ikänen ja rakastaa sua.kun mietit tulevaisuutta niin jos lapsia haluat tän miehen kanssa niin kyllä varmasti niitä saat mutta siinäkin saattaa olla jotain ongelmaa.
voimia sulle ja muista että ME ELETÄÄN VAIN KERRAN!
jumalauta. unohda, liian vanha, sorry.
Mistä voit tietää, että hän ei vedätä sinua? Tuon ikäisellä aikuisella on jo kykyjä esittää juuri sitä mitä haluat vain saadakseen sinulta sen mitä hän haluaa, eli mitä todennäköisimmin seksiä.
Pahoittelen, mutta ei tuosta vaan voi tulla yhtään mitään. Vaikka olisikin vilpittömiä tunteita, juttu lyhistyisi alkuhuuman jälkeen ulkoisiin paineisiin. Todennäköisesti kukaan ei hyväksyisi suhdettanne ja varsinkin tätä miestäsi katsottaisiin kieroon aivan joka paikassa minne ikinä menisittekin yhdessä. Älä vaan tee sitä virhettä, että annat ukon jujuttaa sut petitouhuin.
on tosiaan väsyttävää koittaa päästä tästä
tilanteesta pois. en tahtoisi jankata mutta olen hyvä huomaamaan kaikki feikkarit ja muut, ja olen niin varma siitä millainen ihminen hän on :>
tiedän kyllä että elämä on yllätyksiä täynnä mutta kyllä voin sanoa että tästä asiasta voin olla varma. Olen vain niin v-i-t-u-n väsynyt pyörittelemään tätä asiaa päässäni. En pääse pakoon ajatuksiani ja kuten sanoin, se ei tee tästä yhtään helpompaa että hän on sellainen kuin on, ihana. Aina ajattelen että nyt tää saa loppuu mutta kun taas tapaamme, unohdan kaiken mitä lupaukset itselleni. Suunnittelen salaa mielessäni miten pääsisin hänen luokseen ja miten hauskaa meillä olisi ja mistä kaikesta puhuisimme, mitä kaikkea tekisimme. Mietin myös miten rakastelisimme. ei, suorastaan _janoan_ sitä. En vain voi pysäyttää ajatuksiani vaikka tiedän että tämä ei kyllä ole ns oikein.
Tiedän myös, ettei ole mahdotonta että tapaisin jonkun nuoremman miehen.
Tämä on vain niin uuvuttavaa, en jaksaisi enää
ja tahtoisin vain unohtaa ikäeron ja painautua häntä vasten unohtaen kaiken paskan minkä ympäröimänä olen.
mun mielessä liikkuu nytkin mua noin kaks kertaa vanhempi mies,jonka yli en pääse vaikka kuinka yritän.mietin häntä joka päivä.kun nään hänen autonsa, sydämeni pompahtaa kurkkuun,ja puhumattakaan hänestä.olen miettinyt että en voi ikinä häntä saada ikäeromme takia.siis minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin unohtaa ja rakastaa sydämessäni.
toivon todella että pääsen hänestä joskus yli.
nyt mietin vain jokaista tapaamistamme ja jokaista hetkeä hänen kanssaan.
ei voi muuta enään sanoa kuin että miksi aina mulle käy näin?
mutta kaikkee hyvää sulle tulevaisuudessa:)
niimpä, itsekin mietin vain kaikkia hetkiä joita olen viettänyt tämän ihastukseni kanssa ja kaikkia sanoja ja katseita ja kosketuksia..
Olen myös tajunnut että siitä ei varmaankaan
todellakaan tule mitään, silti jokin pieni ääni sisälläni pakottaa minut ajattelemaan etten saa haudata häntä vielä historiaan. Tuo "miksi aina minulle käy näin?" on oikein osuva viittaus myös minuun, samassa veneessä taidamme kellua :)
olen niin usein ajatellut että ihan oikeasti, minä olen aina se jolla käy huono tsäkä ja kaikissa asioissa on aina paljon esteitä ja mutkikkaita juttuja. Ostin uuden t-paidan tässä äskettäin ja harjoituksissa pidin sitä päälläni ja yllätys, paidassa oli hänen syntymävuotensa =D
huomasin vasta että siinä edes oli jokin vuosi kun hän sanoi koskettaen paitaani että onpas hyvä vuosiluku ja hymyili. Suoraan sanottuna en voi pitää näppejäni erossa hänestä, tekee mieli kirjaimellisesti heittäytyä hänen syliinsä ja hukuttaa suudelmiin. Tahtoisin olla joka hetki hänen kanssaan ja mietin joka hetki vain häntä.
Ärsyttävää kuin juuri olin pääsemässä yli ja ajattelemassa että okei tän on loputtava, koitan keskittyä vähän nuorempiin jäbiin mutta taas kun tapasimme haihtui tuo kaikki päästäni alle sekunnin murto-osassa. Turha kai edes vaatia itseään unohtamaan häntä parissa päivässä.
Ehkä se onnistuu vasta sitten kun tapaan jonkun
uuden, nuoremmat yksilön jonka kanssa kemiat alkaa pelaamaan. En vain pysyt kuvittelemaankaan että hän näkisi minut ja jonkun toisen (parina) jossain tai muuta tuollaista. Se tuntuisi pahalta vaikka olisin jo muilla apajilla. Kyllä sekin tuntuisi pahalta jos näkisin hänen jonkun naisystävänsä jossain vaikka tietäisin ettei meidän jutusta ehkä tulisikaan/olisi koskaan tullut mitään. Hmm kiva stoori taas vaikka tämä on jo niin vanha keskustelu että en tiedä lukeeko kukaan enää sillä viimeisin viesti oli viikko sitten ja piti vain kirjoittaa että oli kiva kuulla että joku muukin on samassa tilanteessa (tai ei kiva, sillä en toivoisi kenellekkään näitä ihastumisen vaikeita kiemuroita tahallaan) mutta tiedän että joku muukin pohtii näitä asioita ja etten ole epänormaali.
t. silti ihastustaan kaivaten. aloittaja.