jotta olisko se parempi että juoppo pääsee tuskistaan ja kuolee pois vaikka maksa tai haimatulehukseen kuin että jatkais elämäääns tissuttelijana?
kysyn iha vaan siks ku tuolla alempana kirjotellaan jotta juominen olisi lisääntyny
kysyn iha vaan siks ku tuolla alempana kirjotellaan jotta juominen olisi lisääntyny
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun jokaisella ne kupit menee nurin jossain vaiheessa tissutteli tai ei, ja vaikka kupissa olisi aina vain alkoholittomia juomia, niin lopputulos on sama kaikilla.
Kyse on vain siitä, että voiko ihminen itse vaikuttaa kuppiensa kaatumisen ajankohtaan?
Jossain määrin voi. Elintavoillaan.
Arvelisin, että kohtuukäyttäjät viettävät varsin nautinnollisen elämän, ja voivat elää jopa pitempään kuin raittiit, koska verenkiertoelimistö pysyy huom. oletettavasti paremmassa kunnossa. Tästä ei sitten riidellä, pyydän.
Suurkuluttajat, kuten minä, keikkuvat siinä kohtuukäyttäjän ja pultsarin välimaastossa kuka mitenkin. Maksa voi poksahtaa tai sitten ei.
Elämä on valintoja täynnä, mutta elinkaartaan ja terveyttään ei oikein pääse valitsemaan, eli sitten raittiina, tissutellen, putkijuoppona tai ihan täyspäiväisenä juoppona.
kun juopottelu muuttuu tissutteluksi niin ainoa mikä muuttuu oikeasti, on termi.
että olisko parempi.. ??
olis, ehdottomasti, myös kaikkien läheisten puolesta.
Tissuttelusta saa kuvan, että ottaa vähäsen ja pieniä annoksia kerrallaan. Napanderista saa kuvan pikkupaukusta. Olusille meno taas hauskalle, pikku tuopposelle menolta. Viinin lipittely kuulostaa sille kuin ihan vain vähäsen kielenkärkeä kastelisi lasissa silloin tällöin. Näkäräinenkin on varmaan niin pieni, ettei sitä edes näe.
hoitaa alkoholistit pois elävien kirjoilta ennenaikaisesti, jos ei ole halua elää, eli lopettaa juomista.
Niin et maininnut, että olisi kolmaskin vaihtoehto: kulkeminen elämässä täysin ilman kainalosauvoja, raittiina?
Maksalle taitaa reipas rysäys ja siihen sitten selviä päiviä väliin olla parempi kuin jatkuvasti kuormitettuna oleminen.
Mutta mielialat ovat myös tappava tekijä, vähän hämärämmin tutkittava tietysti, "sielun lääkärien" alaa:
Toimisin siten, että saan mielialat kuntoon.
Elämä on lyhyt eikä sitä pidä hukata sumussa ja unessa ja herätä vasta kuolemaan. Jos tissuttelu tappaa mielialat, kokeilisin raittiutta. Kun olen alkoholisti, en voinut "kokeilla", minun oli pakko ja tuli halu.
Nyt kuulen, miten linnut laulavat, haistan tuoksut, näen ja ymmärrän vilpittömämmin, tunnen tuskaa ja iloa puhtaammin, saan rakastaa elämää ilman paksua kortonkia!
Entä, jos mieleni järkkyy, alan juoda taas? Näen itseni rapa rinnuksilla, rahattomana, kuhmu otsassa räntäkelillä hoippuroiden, punakat kasvot, katkoileva kävely pelottaa vastaantulijoita, välillä kuuntelen putkassa amatöörien huutoja "päästäkää mut poooiiiisssss...." ja olen iloinen yösijasta, sillä betonilattia on lämmin toisin kuin Sturenkadun lehtilaatikko vaikka olisikin niin snobia asua keskustassa.
En tiedä, ymmärrätkö mitä on olla alkoholisti. Paluu tuollaiseen helvettiin? Jos ratkeaminen olisi 100% varmaa, ja pullokaappi ja asekaappi vierekkäin, en hetkeäkään miettisi, kummasta kaapista paukku otetaan.
Valitsen joka päivä elämän ja kuoleman välillä, valitsen elämän päivä kerrallaan. Ja olen täysin rauhallinen. Tänään menen kalaan kanssa lasteni, joilla on ollut selvä isä syntymästään asti. Kaikki järjestyi, kun nöyrryin pyytämään apua siitä maailman ainoasta paikasta, joka alkoholisteihin oikeasti tehoaa.
hienoa, että valitsit elämän jatka samaa linjaa. Ystäväni on valinnut toisin enkä voi muuta kuin odottaa kuinka käy. Se on ihmeen vaikea valita kuoleman ja elämän välillä itse olen valinnut myös elämän.
Minun ei onneksi tarvinnut tehdä tuota valintaa - siis elämän ja kuoleman välillä. Lopetin juomisen ehkä osittain siksi, että se alkoi tuntua pakkojuomiselta ja toisaalta siksi, että alkoi pelottaa, mihin se jonain päivänä johtaisi. Huomasin, että olin vajoamassa yhä suurempaan riippuvuuteen ja että nyt minulla vielä on mahdollisuus valita.
Jotenkin noin sen tänä päivänä näen. Tiedä sitten miltä näyttää, jos menisin ja lukisin kaikki kirjoitukseni alusta lähtien?
Joka tapauksessa tuntuu hyvältä, että on valinnut ainakin omasta mielestään oikean tien. Haluan olla raitis aina.
Havahduit siis ajoissa. Kaikkien ei tarvitse käydä sitä tuskaisinta polkua, onneksi. Minulla se meni jo kovasti sinne tuskan puolelle ja vielä päihdelääkärinkin lause että tämä on kuolemanvakava sairaus, sai minut aluksi takajaloilleni, niin kovasti vielä silloin kielsin olevani jo täysin koukussa alkoholiin ja kovaa vauhtia pilaamassa lopun elämäni. Raittius on ihan parasta mitä minulle on tapahtunut. Nyt vasta osaan arvostaa tätä olotilaa, sillä kävin jo aika pohjalla, sillä omallani. Kaikkien ei tarvitse mennä sinne roskikseen asti.
Heititpä vaikean kysymyksen. Kuka pystyy mittaamaan toisen ihmisen kärsimyksen määrän? Kun on kärsimystä juoda viinaa ja kärsimystä kun ei viinaa ole. Sehän on alkoholistin loppulaukan tilanne, kunnes tullaan kärsimyksen pohjalle asti ja ollaan valmiit mihin tahansa, että kärsimys loppuisi.
Toiset ovat silloin valmiit ottamaan vastaan avun, kun eivät ole omin voimin selviytyneet. Toiset on samassa tilanteessa ottaneet elämänsä omiin käsiinsä ja päättäneet itse päivänsä.
Läheiset ja ystävät eivät pysty tätä alkoholistin sydäntäraastavaa ongelmaa ratkaisemaan. Sen sijaan raitistunut alkoholisti pystyy näkemään tilanteen ja auttamaan, hänkin vain itseään korkeemman voiman armosta, jos apua halutaan.
Tässä mainio kertomus aiheen tiimoilta:
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/kuopassa.htm