Lääkkeet eivät auta

Onko kellään samanlaista taudinkuvaa kuin minulla? Olen kärsinyt neljä vuotta keskivaikesta masennuksesta. Luonnollisesti olen syönyt psykiatrin määräyksestä masennuslääkkeitä. Mutta mielialani ei ole muuttunut yhtään paremmaksi näiden serotoniiniin vaikuttavien lääkkeiden avulla. Aluksi oli sivuoireita, mutta onneksi ne ovat jo enimmäkseen hävinneet. Psykiatrin mielestä minun tulisi edelleen syödä näitä lääkkeitä. Itse olen vähän eri mieltä. Käyn töissä, tosin vajaatehoisesti ja aina väliin tulee sairaslomiakin.

Olen lukenut jostain alan kirjasta, että masennus saattaa johtua myös jostain elimellisestä sairaudesta. Voisi kuvitella, että silloin lääkkeillä ei olisi aina toivottuja vaikutuksia. Muuta sairautta ei ole ainakaan vielä neljän vuoden aikana ilmennyt. Verikokeet ym. on otettu tänä aikana. Vähän tuntuu omituiselta, että olen syönyt kilokaupalla lääkkeitä ilman vastaavaa hyötyä(?)
Onko jollain muulla samoja kokemuksia?
144387
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

Minäkin olen sairastanut vakavaa masennusta ö bauttiarallaa 7 vuotta. Kaiken maailman lääkkeitä on kokeiltu. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen käynyt 6 vuotta terapiassa. 3 vuotta ryhmäterapiassa. Nykyään opettelen sietämään masennustani ja väsymystäni. Pakko vaan opetella elämään niiden kanssa. Voisit kysyä lääkäriltä, saisitko kokeilla "vanhan ajan" trisyklisiä masennuslääkkeitä. Auttavat joskus paremmin masentuneita, joille serotoniinilääkkeet eivät tuo apua. Jaksamista

Äänestä

Ilmeisesti sullakin on jo kokeiltu nostaa annostusta.. Onko muita lääkkeitä kokeiltu? Mulle määrättiin Stesiron-nimistä lääkettä, jonka oli tarkoitus voimistaa Seronilin(1x60mg) vaikutusta. (En kuitenkaan ehtinyt huomata olisko hyötyä, kun jouduin sairaalaan ja lääkitykseni vaihdettiin).

Minulle on kokeiltu eri lääkkeitä ja tehty kaikenmailman testejä (labrat, kallonkuvaus, psykologiset testit..) Mitään syytä ei ole löytynyt.
Jos et oo viel muita lääkkeitä kokeillu, niin siitä vois olla apua. Ystävälläni Efexor (vaikuttava aine venlafaksiini) auttoi kun ei Seronil (fluoksetiini)tehonnut.

Toivottavasti tilanteesi paranee.. Voimia!

Äänestä
  • vaatia kunnon tarkastukset jos ei ala lääkkeet vaikuttamaan. oma äitini kuoli keväällä aivokasvaimeen jota hoidettiin masennuksena pitkään.se mikä teki masennuksenkuvan erilaiseksi normaalista oli ettei äiti ollut surullinen kuten masentuneet.väsymys oli lyijynraskasta.
    itselläni on myös masennuslääkkeet olleet kohta neljä vuotta ja yritykset niiden lopettamisesta ovat aina epäonnistuneet. voi vaan arvata kuinka monta kertaa aivokasvain itsellään on käynyt mielessäni koska tällainen ikävä tapaus liippasi näin läheltä.
    Mutta onneksi se on ihmisistä vain murto-osa jolla tällainen yllätys löytyy.
    Tottakai sitä masentuneena miettii, mistä tämä johtuu, yleensä kun asioille löytyy selityksensä. Täytyy luottaa siihen että serotoniinin puutos todella voi aiheuttaa niinkin voimakkaan pitkäaikaisen olotilan.
    Tsemppiä kaikille kohtalotovereille, koetetaan jaksaa. ja onneksi on tällainen keskustelumahdollisuus!!

    Äänestä

todettiin neurologisissa ja psykiatrisissa tutkimuksissa ADD - aiempi depressiodiagnoosi oli virheellinen. Olin syönyt tuohon mennessä serotoniinin takaisinotonestäjiä (SSRI-lääkkeitä) ihan turhaan toista vuotta. Olin kokeillut myös Aurorixia (MAO-estäjä). Masennuslääkkeet ei tehonneet millään lailla. Aurorix sai aikaan ahdistuneen olon ja vei yöunet. Kun ADD-diagnoosi lopulta tehtiin ja sain oikean lääkkeen (Concerta 18 mg), olivat oireet ja krooninen saamattomuus/väsymys saman tien poissa, heti ekasta päivästä lähtien kun ryhdyin Concertaa syömään.

Äänestä
  • Mitäs tuo kirjainlyhenne ADD pitää sisällään?

    Äänestä

  • Minun tilanteeni on sama kuin sinulla on ollut, että masennuslääkkeet eivätkä ahdistusta poistavat lääkkeet tehoa. Olen aloitekyvytön ja väsynyt enkä pysty keskittymään mihinkään. Tarkoittaako add sitä että on tarkkaavaisuushäiriö ilman ylivilkkautta, kuten se lapsista kyseenollen määritellään. Kuka sinulle antoi tuon uuden diagnoosin. Tarvitaanko pakosta neur. tutkimus?
    Apteekissa sanottiin että Concertaa käytetään vain lapsille. Oletko nuori.

    Äänestä

  • ADD:ko kirjoitti:

    Minun tilanteeni on sama kuin sinulla on ollut, että masennuslääkkeet eivätkä ahdistusta poistavat lääkkeet tehoa. Olen aloitekyvytön ja väsynyt enkä pysty keskittymään mihinkään. Tarkoittaako add sitä että on tarkkaavaisuushäiriö ilman ylivilkkautta, kuten se lapsista kyseenollen määritellään. Kuka sinulle antoi tuon uuden diagnoosin. Tarvitaanko pakosta neur. tutkimus?
    Apteekissa sanottiin että Concertaa käytetään vain lapsille. Oletko nuori.

    ADHD tarkoittaa ylivilkkaushäiriötä, johon liittyy tarkkaamattomuus. ADHD lapsella ilmenee mm. keskittymiskyvyttömyytenä, huolimattomuusvirheiden tekemisenä, "omiin maailmoihin" vajoamisena, "turhan touhottamisena"; tahallisena ja tahattomana aggressiivisuutena ja ilkeytenäkin toisinaan.

    Lapsena ADHD-oireinen on aikuisena yleensä ADD-oireinen, eli tarkkaavaisuushäiriö säilyy, mutta ylivilkkausoireet lievittyvät usein ainakin jonkin verran. ADD-oireisia aikuisia diagnosoidaan edelleen väärin - heidän diagnooseikseen tulee usein depressio, narsistinen persoonallisuushäiriö tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, mitkä kaikki ovat vääriä diagnooseja ADD-aikuisen kohdalla, ja johtavat luonnollisesti väärään lääkitykseen, joka ei lievitä oireita, tai joka lievittää niitä vain vähän (bentsodiatsepiinit saattavat mm. helpottaa hermostuneisuutta ja auttaa ADD-henkilöä suhtautumaan oireisiinsa rauhallisemmin, mutteivät periaatteessa helpota hänen elämäänsä lainkaan - ADD-henkilön työkyky ja yleensäkin kyky sitoutua pitkäaikaisiin, pitkäjänteisyyttä ja ryhmätyöskentelyä vaativiin tehtäviin ei bentsodiatsepiineilla, serotoniinin takaisinotonestäjillä eli SSRI-lääkkeillä, MAO-estäjillä tai muilla vastaavilla lääkkeillä parane).

    Aikuisen ADD-henkilön oireita ovat mm. erikoinen vuorokausirytmi (nukahtamisvaikeudet, vaikeudet herätä esim. varhain töihin); hajamielisyys mm. työasioita hoitaessa; ADD-henkilö stressaantuu arjen rutiinien hoitamisesta herkästi, koska hänen aloitekykynsä, ts. kykynsä aloittaa jonkin asian hoitaminen ja hänen kykynsä saattaa aloitettu projekti loppuun on heikko. ADD-henkilöt ovat usein eristäytyviä, eivätkä jaksa keskittyä sosiaaliseen kanssakäymiseen; ryhmätilanteet etenkin ovat haastavia, koska niissä huomiokyvyn säilyttäminen on vielä vaikeampaa kuin kahdenkeskisissä sosiaalisissa tilanteissa. ADD-henkilöt viihtyvät yksin, ovat usein itsenäisiä yrittäjiä tai toimivat muissa sellaisissa tehtävissä, joihin ei sisälly "kellokorttisysteemiä" tai ylempien juoksutettavana olemista.

    ADD-henkilöiden älyssä ei ole usein mitään vikaa, ja useat ADD-ihmiset ovat keskimääräistä älykkäämpiä. He ovat monasti taiteellisesti lahjakkaita ja vaikkeivät he pysty keskittymään vaadittuihin tehtäviin, he pystyvät keskittymään itselleen mieluisten asioiden tekemiseen täydellisesti (mm. juuri taiteen tekemiseen, kirjoittamiseen jne.).

    ADD-henkilöt kärsivät mm. dopamiini-nimisen aivojen välittäjäaineen tason häiriöistä. ADD-diagnoosikriteerit täyttävälle henkilölle pitäisi tehdä oikea diagnoosi ja määrätä oikeanlainen hoito, joka sisältää mm. käytännön elämästä selviytymiseen keskittyvän terapian ja tarvittaessa myös stimulantti-lääkehoidon, mikäli ei-lääkinnälliset tukitoimet eivät toimi. Stimulantti-lääkkeet (mm. Ritalin, Concerta) nostavat aivojen dopamiinitason ADD-henkilöillä "normaalille" tasolle, jolloin heidän aloitekykynsä, keskittymiskykynsä ja elämänlaatunsa paranee. Tempo pysyy, eikä enää tee mieli vain "saada olla rauhassa" tai haluta "pois, pois, pois" (työstä, koulusta, mistä tahansa).

    Tsemppiä kaikille ADHD- ja ADD-ihmisille. Avun saaminen on vaikeaa, mutta sitä kyllä saa kun tarpeeksi jaksaa paukuttaa ja "ahdistella" psykiatreja ja neurologeja. Kumpaankin ed.mainittuun ammattikuntaan kuuluvat lääkärit voivat lain mukaan tehdä oikean ADD-diagnoosin ja määrätä terapioita/lääkkeitä potilaan tarpeiden perusteella - potilaan iästä riippumatta. Stimulanttilääkityksessä on näihin päiviin asti menetelty Suomessa niin, että jos joku onnekas lapsi onkin aktiivisten vanhempien ponnistelujen tuloksena onnistunut oikean ADHD/ADD-lääkityksen saamaan, on lääkitys lopetettu murrosiässä, eli juuri kun oireet ovat yleensä pahimmillaan ja taantumista tapahtuu, eli lääkettä on määrätty etupäässä lapsille (järjetöntä!!!). Nyttemmin on alettu varovaisesti määrätä stimulanttilääkkeitä myös ADD/ADHD-aikuisille, koska on monin tutkimuksin todistettu, että ilman oikeaa lääkitystä aikuiset ADD/ADHD-henkilöt ryhtyvät todella usein "lääkitsemään" itse itseään mm. alkoholilla ja huumeilla - näin he tavoittelevat (tiedostamattaan) aivoihinsa välittäjäainetasapainoa (mikä on järkkynyt), siinä kuitenkaan onnistumatta. Usein lääkärit ovat haluttomia hoitamaan neurobiologisista oireista kärsiviä - tiedä sitten miksi?

    Äänestä

  • ADHD kirjoitti:

    ADHD tarkoittaa ylivilkkaushäiriötä, johon liittyy tarkkaamattomuus. ADHD lapsella ilmenee mm. keskittymiskyvyttömyytenä, huolimattomuusvirheiden tekemisenä, "omiin maailmoihin" vajoamisena, "turhan touhottamisena"; tahallisena ja tahattomana aggressiivisuutena ja ilkeytenäkin toisinaan.

    Lapsena ADHD-oireinen on aikuisena yleensä ADD-oireinen, eli tarkkaavaisuushäiriö säilyy, mutta ylivilkkausoireet lievittyvät usein ainakin jonkin verran. ADD-oireisia aikuisia diagnosoidaan edelleen väärin - heidän diagnooseikseen tulee usein depressio, narsistinen persoonallisuushäiriö tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, mitkä kaikki ovat vääriä diagnooseja ADD-aikuisen kohdalla, ja johtavat luonnollisesti väärään lääkitykseen, joka ei lievitä oireita, tai joka lievittää niitä vain vähän (bentsodiatsepiinit saattavat mm. helpottaa hermostuneisuutta ja auttaa ADD-henkilöä suhtautumaan oireisiinsa rauhallisemmin, mutteivät periaatteessa helpota hänen elämäänsä lainkaan - ADD-henkilön työkyky ja yleensäkin kyky sitoutua pitkäaikaisiin, pitkäjänteisyyttä ja ryhmätyöskentelyä vaativiin tehtäviin ei bentsodiatsepiineilla, serotoniinin takaisinotonestäjillä eli SSRI-lääkkeillä, MAO-estäjillä tai muilla vastaavilla lääkkeillä parane).

    Aikuisen ADD-henkilön oireita ovat mm. erikoinen vuorokausirytmi (nukahtamisvaikeudet, vaikeudet herätä esim. varhain töihin); hajamielisyys mm. työasioita hoitaessa; ADD-henkilö stressaantuu arjen rutiinien hoitamisesta herkästi, koska hänen aloitekykynsä, ts. kykynsä aloittaa jonkin asian hoitaminen ja hänen kykynsä saattaa aloitettu projekti loppuun on heikko. ADD-henkilöt ovat usein eristäytyviä, eivätkä jaksa keskittyä sosiaaliseen kanssakäymiseen; ryhmätilanteet etenkin ovat haastavia, koska niissä huomiokyvyn säilyttäminen on vielä vaikeampaa kuin kahdenkeskisissä sosiaalisissa tilanteissa. ADD-henkilöt viihtyvät yksin, ovat usein itsenäisiä yrittäjiä tai toimivat muissa sellaisissa tehtävissä, joihin ei sisälly "kellokorttisysteemiä" tai ylempien juoksutettavana olemista.

    ADD-henkilöiden älyssä ei ole usein mitään vikaa, ja useat ADD-ihmiset ovat keskimääräistä älykkäämpiä. He ovat monasti taiteellisesti lahjakkaita ja vaikkeivät he pysty keskittymään vaadittuihin tehtäviin, he pystyvät keskittymään itselleen mieluisten asioiden tekemiseen täydellisesti (mm. juuri taiteen tekemiseen, kirjoittamiseen jne.).

    ADD-henkilöt kärsivät mm. dopamiini-nimisen aivojen välittäjäaineen tason häiriöistä. ADD-diagnoosikriteerit täyttävälle henkilölle pitäisi tehdä oikea diagnoosi ja määrätä oikeanlainen hoito, joka sisältää mm. käytännön elämästä selviytymiseen keskittyvän terapian ja tarvittaessa myös stimulantti-lääkehoidon, mikäli ei-lääkinnälliset tukitoimet eivät toimi. Stimulantti-lääkkeet (mm. Ritalin, Concerta) nostavat aivojen dopamiinitason ADD-henkilöillä "normaalille" tasolle, jolloin heidän aloitekykynsä, keskittymiskykynsä ja elämänlaatunsa paranee. Tempo pysyy, eikä enää tee mieli vain "saada olla rauhassa" tai haluta "pois, pois, pois" (työstä, koulusta, mistä tahansa).

    Tsemppiä kaikille ADHD- ja ADD-ihmisille. Avun saaminen on vaikeaa, mutta sitä kyllä saa kun tarpeeksi jaksaa paukuttaa ja "ahdistella" psykiatreja ja neurologeja. Kumpaankin ed.mainittuun ammattikuntaan kuuluvat lääkärit voivat lain mukaan tehdä oikean ADD-diagnoosin ja määrätä terapioita/lääkkeitä potilaan tarpeiden perusteella - potilaan iästä riippumatta. Stimulanttilääkityksessä on näihin päiviin asti menetelty Suomessa niin, että jos joku onnekas lapsi onkin aktiivisten vanhempien ponnistelujen tuloksena onnistunut oikean ADHD/ADD-lääkityksen saamaan, on lääkitys lopetettu murrosiässä, eli juuri kun oireet ovat yleensä pahimmillaan ja taantumista tapahtuu, eli lääkettä on määrätty etupäässä lapsille (järjetöntä!!!). Nyttemmin on alettu varovaisesti määrätä stimulanttilääkkeitä myös ADD/ADHD-aikuisille, koska on monin tutkimuksin todistettu, että ilman oikeaa lääkitystä aikuiset ADD/ADHD-henkilöt ryhtyvät todella usein "lääkitsemään" itse itseään mm. alkoholilla ja huumeilla - näin he tavoittelevat (tiedostamattaan) aivoihinsa välittäjäainetasapainoa (mikä on järkkynyt), siinä kuitenkaan onnistumatta. Usein lääkärit ovat haluttomia hoitamaan neurobiologisista oireista kärsiviä - tiedä sitten miksi?

    Vakuutun varsinkin sinun kuvailusi perusteella olevani add, mutta ylivilkkauden sijalla minulla on lapsesta asti ollut hermostuneisuus. Olen myös vaativan äitini ansiosta joutunut saavuttamaan paljon sellaista, mihin itsenäni en olisi yltänyt, esim. koulutuksen suhteen. Kiitos siis. Nyt on ongelmana oikean lääkärin löytyminen.

    Äänestä

  • add:ko kirjoitti:

    Vakuutun varsinkin sinun kuvailusi perusteella olevani add, mutta ylivilkkauden sijalla minulla on lapsesta asti ollut hermostuneisuus. Olen myös vaativan äitini ansiosta joutunut saavuttamaan paljon sellaista, mihin itsenäni en olisi yltänyt, esim. koulutuksen suhteen. Kiitos siis. Nyt on ongelmana oikean lääkärin löytyminen.

    Kysy alla olevasta osoitteesta listaa ADD/ADHD-aikuisia Suomessa diagnosoivista lääkäreistä:

    [email protected]

    Lähinnä aikuiset ovat joutuneet hakeutumaan diagnosoitaviksi ja hoidettaviksi Helsinkiin ja Turkuun, mihin on tultava muutos. Hakeudu paikkakuntasi mielenterveystoimistoon ja vaadi päästä tutkimuksiin. Kuka tahansa neurologi/psykiatri on oikeutettu/velvoitettu diagnosoimaan ja hoitamaan neurobiologisista oireista kärsiviä ihmisiä.

    Tsemppivä!

    Äänestä

Kai sitä on useista syistä johtuvaa masennusta - toiseen auttaa eri lääkkeet kuin toiset.
Taitaa ihmisten elimistötkin suhtautua samoihin lääkkeisiin eri tavalla. Se on tosiaan omituista, jos lääkkeillä on pelkästään ei-toivottuja vaikutuksia. Mikäs sitten neuvoksi, kun (kaikki) lääkärit uskovat lääkkeiden parantavaan voimaan, eivätkä suostu edes keskustelemaan lääkkeettömistä hoitovaihtoehdoista?

Äänestä
  • Mulle lääkäri anto vapauden valita, haluunko syödä masennuslääkkeitä, vai hoidetaanko sitä sitte muilla konsteilla (terapia yms). Ite valitsin lääkkeet. Ei ketään voi pakottaa syömään lääkkeitä, tiiän kyllä itekin henkilöitä, jotka on kaikkia lääkkeitä vastaan.

    Äänestä

Turussa Sari Vilhomaa Yhteisvastaanotolla on erinomainen psykiatri, joka ymmärtää ADD-diagnostiikkaa syvällisesti, eikä pidä sitä "humpuukina". Kertamaksu on suolainen (~125e), mutta jos sillä saa elämänsä kuntoon.....

Äänestä

Jos lääkkeet ei auta niin kävisin seuraavat asiat läpi:
1. Alkoholi, pieninäkin määrinä alkoholi voi kumota lääkkeen positiiviset vakutukset jos esim viikottain juo tai vaikka jois harvemminkin jos tulee kerralla otettua enemmän
2. Kauanko lääkettä käytetty, omien kokemusta mukaan joidenkin SSRI teho tulee selvästi esille vasta 2kk käytön jälkeen, varsinkin jos eka kk mennyt pienemmällä aloitusannoksella, eikö lääke saanut tarpeeksi aikaa tehota?
3. Lääkkeitä on monia eri tyyppisiä, SSRI, SNRI, moklobemidi, agomelatiini, bupropioni, mirtatsapiini jne, kaikki vaikutukseltaan erilaisia ja on yksilöllistä mikä lääke tehoaa. Riippu paljon ihmisten geeneistä ja valitettavasti nykyään ei vielä osata kartoittaa geenejä jotta tiedettäisiin mikä lääke sopivin, eli kokeilemalla vain selviää. Jopa saman ryhmän lääkkeet esim SSRI ovat vaikutukseltaan yksilöllisiä ja eri SSRI:t vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoilla. Vaikka olis 5 lääkettä kokeiltu, löytyy helposti vielä 5 muuta mitä voi kokeilla jotka ihan hyvin voivat tehota. Lisäksi lääkkeitä voi yhdistellä.

Äänestä

Mulla on vaihdettu SSRI- ja SNRI-lääkkeistä (jotka mielestäni siis täyttä paskaa...) lamotrigiinin puolelle, ja tehoa on ehkä vähän paremmin. Lamotrigiini on siis epilepsialääke, jossa huvittavinta on ehkä se, että sen tarkkaa vaikutustapaa aivoissa ei tunneta. Sitä kuitenkin käytetään kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä masennusjaksojen hoitoon. Toistaiseksi kuitenkin diagnoosi ollut määrittämätön mielialahäiriö, mutta tätä lääkettä käytellään pelkkään vaikeampaan masennukseenkin ilmeisimmin, vaikkeivat suorat käyttöaiheet niin sanokaan.

Masennuksestasi on voinut tulla lääkeresistentti, niin on varmaan minullakin. Vaikeahko masennustila nyt taas päällä, voimat loppu ja saikulla, hyvää joulua sitten vaan...

Mulle puhuttiin lääkemuutoksista taas mutta myös mahdollisuudesta magneettistimulaatiohoitoon. Tahtoisin sinne, olen menettänyt vuosien aikana uskoni näihin pirun pillereihin. Siinä siis magneettijännitteillä tms. (en nyt ole termeistä ihan perillä) luodaan vaikutuksia aivoihin. Vähän kuin sähköhoidolla, mutta haittavaikutukset ovat minimaalisia. Jotenkin sillä voitaisiin yhdistetysti hoitaa ahdistustakin, jota minulla on. Käytetään sitä jossain kroonisiin kipuihinkin. Tietoni kuitenkin perustuvat vain googlaukseen, kun lääkärin tämän vain yhtenä vaihtoehtona mainittuna mietin että mikäs ihme, en ole aiemmin kuullutkaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Pekki kirjoitti:

Onko kellään samanlaista taudinkuvaa kuin minulla? Olen kärsinyt neljä vuotta keskivaikesta masennuksesta. Luonnollisesti olen syönyt psykiatrin määräyksestä masennuslääkkeitä. Mutta mielialani ei ole muuttunut yhtään paremmaksi näiden serotoniiniin vaikuttavien lääkkeiden avulla. Aluksi oli sivuoireita, mutta onneksi ne ovat jo enimmäkseen hävinneet. Psykiatrin mielestä minun tulisi edelleen syödä näitä lääkkeitä. Itse olen vähän eri mieltä. Käyn töissä, tosin vajaatehoisesti ja aina väliin tulee sairaslomiakin.

Olen lukenut jostain alan kirjasta, että masennus saattaa johtua myös jostain elimellisestä sairaudesta. Voisi kuvitella, että silloin lääkkeillä ei olisi aina toivottuja vaikutuksia. Muuta sairautta ei ole ainakaan vielä neljän vuoden aikana ilmennyt. Verikokeet ym. on otettu tänä aikana. Vähän tuntuu omituiselta, että olen syönyt kilokaupalla lääkkeitä ilman vastaavaa hyötyä(?)
Onko jollain muulla samoja kokemuksia?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu