Mitä mieltä olette tästä:
Käsittääkseni AMK:n pääsykokeisiin päästään yo-todistuksen arvosanojen turvin. (?)
Hain joskus AMK:hon, mutta en saanut edes kutsua pääsykokeisiin. Hain muistaakseni 3 eri paikkaan.
Yliopistoon pääsin linjalle johon otetaan n. 8% hakeneista.
Pitäisikö käytäntöä muuttaa, jotta AMK:kin voisi päästä kiintiössä, jossa aikaisemalla koulumenestyksellä ei olisi väliä? Vai onko tälläinen tapa jo käytössä?
Käsittääkseni AMK:n pääsykokeisiin päästään yo-todistuksen arvosanojen turvin. (?)
Hain joskus AMK:hon, mutta en saanut edes kutsua pääsykokeisiin. Hain muistaakseni 3 eri paikkaan.
Yliopistoon pääsin linjalle johon otetaan n. 8% hakeneista.
Pitäisikö käytäntöä muuttaa, jotta AMK:kin voisi päästä kiintiössä, jossa aikaisemalla koulumenestyksellä ei olisi väliä? Vai onko tälläinen tapa jo käytössä?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Et päässyt AMK:hon koska et ollut tarpeeksi hyvä sinne. Sinne pääsevät vain PARHAAT ja et valitettavasti kuulu ryhmään.
Minulla on samankaltinen tilanne kuin aloittajalla. Hain kolme kertaa Pirkanmaan ammattikorkeakouluun, mutta kertaakaan en saanut edes kutsua pääsykokeisiin. Nyt sitten jätin koko AMK-haut ja keskityin koko tarmollani yliopiston pääsykokeisiin pänttäämiseen. Pääsin unelma-alaani lukemaan, eli syksyllä aloitan psykologian opinnot Helsingin yliopistossa.
Sosionomiksi ja sairaanhoitajaksi en kelvannut, mutta yliopistoon kelpasin mainiosti ja menestyin pääsykokeissakin kivasti. Ei todellakaan kannata luovuttaa ja kuvitella, että jos ei pääse ammattikorkeakouluun ei pääse takuulla yliopistoonkaan. Aina pitää yrittää, eikä kannata lannistua. Paradokaaliselta saattaa kuulostaa ja sitä se onkin. En ole kuitenkaan ensimmäinen enkä viimeinen tällaisen "kohtalon" kokenut.
Lukiomenestys on kaksipiippuinen juttu. Itse en ollut mikään huippuoppilas, keskiarvoni oli vähän pälle 8 ja ylioppilasarvosanat ovat keskitasoa. Innostuin kuitenkin psykologin ammatista ja päätin tosissani suunnata kaiken motivaationo pääsykokeisiin. Jos siis minut olisikin kelpuutettu AMK:n sosionomiksi, olisin ehkä saattanut juuttua sinne enkä olisi hakenutkaan yliopistoon. Yliopistossa mitataan sitä MOTIVAATIOTA, mikä hakijalla on siihen kyseiseen alaan johon hän hakee. Yliopistossa osataan ajatella tämän suhteen sillä tavalla laaja-alaisemmin, että on mahdollista että jos on suoranainen huippu jossakin alassa tai oppiaineessa, kiinnostus muihin aloihin saattaa olla kapea-alaisempaa. Myös erinäiset vaikeudet, mitä esim. elämäntilanteeseen on liittynyt lukioaikoina ja jotka ovat vaikeuttaneet menestystä otetaan huomioon, kun mitataan pääsykoealueen osaamista eikä tuijoteta sokean orjallisesti arvosanoja. Ajatelkaa nyt A. Einsteinia. Hän oli koulussa niin huono kuin olla ja voi (paitsi matematiikassa), että säälistä läpäisi peruskoulun ja oppi puhumaankin kunnolla vasta yläasteella. Se "poika" kuitenkin oli erinomainen yhdessä alassa, mutta tuskin olisi niittänyt suurtakaan mainetta ammattikorkeakoulussa (ei olisi edes päässyt sinne todistuksellaan).
Ottakaahan siitä oppia. Viisaan ei tarvitse osata kaikkea edes kohtalaisesti. Riittää kun on loistava yhdellä alalla. Keskinkertaisuus on asia erikseen. AMK sopii silloin kaiketi paremmin.
Muuten hyvä teksti, mutta mietin vain tuota loppua. Periaatteessahan ennen kuin menee amk:uun tahi yliopistoon, niin olet täydellisen noviisi alallasi, sinulla ei ole siitä juuri minkäänlaista tietoa, muuta kuin alan kuvaus ja muiden kertomukset. Sen takia sinne mennään, oppimaan. Joten on mahdotonta kai olla huippu sillä alalla. Ainoastaan on kiinnostunut. Ja siis tämähän päteen molempiin kouluihin, ei sinun tarvitse amk:ssa olla keskinkertainen kaikessa, voit yhtälailla olla kuvaamasi yhden alan huipputaitaja ja siltikin menestyä omalla alallasi, vaikka olisitkin hieman yksinkertaisempi muualla.
Toisaalta voimme myös ajatella, että parempi että sinä pääsit yliopistoon, koska voihan olla että ei sinulla olisi ollut kiinnostusta amk:n opiskeluun, koska unelmasi oli kuitenkin toisaalla, joku muu jonka oikea unelma oli tuo amk pääsee sitten sisälle, eikä ne joilla se kiinnostus oli jossain muualla =)
Amk haku noilla mainitsemillasi sosiaali- ja terveysalalla on kovaa, suurissa kaupungeissa. Motivaatio silloin on hakea jonnekin muualle opiskelemaan, jonne tietää saavansa kutsun omilla keskiarvoillaan.
Monet pitävät AMK:ta varavaihtoehtona, jos eivät pääse yliopistoon. Tosiasia kuitenkin on, että monille AMK:n linjoille on paljon vaikeampi päästä kuin yliopistoon.
Kirjoitit:
"Tosiasia kuitenkin on, että monille AMK:n linjoille on paljon vaikeampi päästä kuin yliopistoon."
Niin? Entä sitten? Mikä oli pointtisi?
Yhtä totta on, että myös monille yliopiston linjoille on vaikeampi päästä kuin AMK:uun.
Toteamuksesi ei anna mitään relevanttia tietoa todellisuudesta, mutta kertoo sitäkin enemmmän AMK:jen aggressiivisesta propagoimisesta sekä niiden kyvyttömyydestä kouluttaa ihmisiä itsenäiseen ajatteluun ja tekemään järjellisiä ja perusteltavia päätelmiä. Vertailusi on nimittän malliesimerkki siitä, miten sinänsä tosista lähtökohdista voi ajattelemaan harjaantumaton vetää täysin pölvästejä johtopäätöksiä.
Sinä nimittäin vertaat AMK:jen suosituimpia linjoja yliopistojen kokonaistilanteeseen. Oikeita johtopäätöksiä voi kuitenkin vetää vain vertaamalla keskenään JOKO yliopistojen vaikeapääsyisimpiä linjoja ja AMK:jen suosituimpia linjoja TAI yliopistojen ja AMK:jen kokonaistilanteita. Jos käännettäisiin sinun "nerokkaan" huomiosi lähtöasetelma toisin päin, ja verrattaisiinkin yliopistojen vaikepääsyisimpiä linjoja AMK:jen kokonaistilanteeseen, voitaisiin aivan yhtä paikkansapitävästi sanoa, että: "Tosiasia on, etä AMK:uun pääsee joka toinen hakija, mutta monille yliopiston linjoille alle 5% hakeneista". Tämä olisi faktisesti ihan yhtä tosi ja vertailun pohjaksi ihan yhtä hyödytön toteamus kuin sinun esittämäsi.
*************
Kokonaistilanteen vertailua vuosilta 2002-2006 (joilta tilastot ovat jo valmistuneet):
AMK:uihin hyväksyttiin 47% hakeneista.
Yliopistoihin hyväksyttiin 34% hakeneista.
Lisäksi on huomioitava, että AMK:jen hakijamäärää nostavat keinotekoisesti työkkärin pakkohakijat, joten tosissaan hakeneista pääsi sisään vielä suurempi osuus kuin tuo n. puolet (47%). Yliopistot eivät kuulu työkkärin pakkohaun piiriin, joten niiden hakijamäärät ovat todellisia, tosissaan hakeneisiin perustuvia. Edelleen pitää huomioida, että AMK todellakin on varalaskupaikka* niille, jotka tosiasiassa haluaisivat yliopistoon, mutta eivät ole varmoja pääsystään. Myös nämä ensisijaisesti yliopistoon haluavat nostavat keinotekoisesti AMK:jen hakijamäärää ja siten näennäisesti pienentävät sisäänpäässeiden osuutta ja saavat sisäänpääsyn näyttämään vaikeammalta kuin se tosiasiassa on. Ja näistä vääristymistä (pakkohakijat ja varalaskupaikan hakijat) huolimatta AMK:uihin pääsee sisään joka toinen hakija siinä missä yliopistoihin vain joka kolmas. Arvioi itse, mikä on todellinen suhde, kun yliopistojen luku on todellinen (lähes) tuollaisenaan ja AMK:jen prosentti korjataan vähentämällä hakijoiden kokonaismäärästä varapaikkaa hakeneet yliopistoon pyrkijät ja työkkärin lähettämät pakkohakijat...
Verrattaessa vaikeapääsysisimpiä linjoja keskenään suhde on vielä selkeämpi yliopistojen eduksi kuin YO/kolmasosa versus AMK/puolet (joista siis jälkimmäinen luku sitä paitsi keinotekoisesti kasvatettuihin hakijamääriin perustuva).
* varalaskupaikka:
Vuosina 2002-2006 n. 28% kaikista AMK:uun hakijoista haki sekä yliopistoon että AMK:uun. Molempiin päässeistä 90% valitsi yliopiston. Kun 28% AMK:uihin hakijoista hakee sekä AMK:uihn että yliopistoihin, ja heistä 90% (eli 25% kaikista AMK:uihin hakijoista) hakee tosissaan vain yliopistoon, niin laskepa siitä mikä tulee AMK:jen sisäänpääsyprosentiksi kun vain tosissaan sinne haluavat huomioidaan. Siitä tulee 62%. Ja tuossakaan ei siis ole vielä huomioitu työkkärin pakkohakijoita. Pakkohakijoita kun ei tilastoissa eritellä, jottei totuus AMK:uista paljstuisi.
Lähde: Opetushallitus. Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2002-2006. Sivu 113, taulukko 6.1.
http://www.oph.fi/info/tilastot/Indikaattorit_2006.pdf
Vaikka tuossa viestissä todettiin, että joillekin amk-linjoille on vaikeampi päästä kuin joillekin yliopiston linjoille.
Sehän nyt on selvää, että esim. lääketieteelliseen pääsee vain harva hakija sisälle, mutta sitten hoitajaksi taas paljon todennäköisemmin.
Yliopistojen pääsykokeissa aivan kaikki saavat mahdollisuuden päästä sisään, amk:ssa joillekin ei anneta edes mahdollisuutta, se tekee sitten amk hausta pirullisen ja epäreilun ja joku kokee sen silloin vaikeammaksi, koska pääsi yliopistoon, vaikka ei saanut edes amk:uun kutsua.
Ja vielä kauheampaa on juuri nuo mainitsemasi pakkohakijat, jotka vievät motivoituneemmilta hakijapaikkoja, koska byrokratia on niin määrännyt. Siinä on sitten iso sakki, jolla ei kiinnosta enää mikään.
Oma mielipiteeni on, että yliopistoon on keskimääräisesti vaikeampi päästä (toki, tilastoon, voi tulla harha, kun ihmiset hakevat väärille aloille, johon kiinnostusta ei ole, jolloin pääsy sisälle on jo ennalta arvattu)
Haluan kuitenkin todeta, että se joka aina jaksaa vääntää amk vs. yliopistoista (vieläpä sitä toista opinahjoa alaspainaen, omaa korottaen) puoleen, täytyy miettiä, että onko tiedostanut sitä faktaa, että kannattaa miettiä omaa itsetuntoaan, jos ottaa niin koville yliopistolaisella, että hänen opinahjoonsa olisi muka helpompi päästä kuin amk:uun tai sen amk:laisen miettiä, että yo:lainen piruilee sillä, kun ei minun koulun on huonompi.
Kirjoitit:
"Sinä vertaat kokonaispaikkoja vaikka tuossa viestissä todettiin, että joillekin amk-linjoille on vaikeampi päästä kuin joillekin yliopiston linjoille."
Totta hemmetissä vertasin. Juuri tuo vääristävä "joidenkin linjojen vertailu joihinkin" kun oli kritiikkini kohteena.
Minä vertasin kokonaispaikkoja ja huomautin, että vaikeapääsyisimpien linjojen kohdalla tilanne on vielä selkeämpi. Ainoat järkevät vertailutavat ovat nimittäin nuo kaksi (tai kolmantena ehkä helppoääsyisimpien paikkojen vertailu keseknään). Sen sijaan ei ole mitään järkeä verrata AMK:n vaikeapääsyisimpiä paikkoja yliopistojen kokonaistilanteeseen (kuten nimimimerkki "vaikeampi päästä kuin yliop..." teki) tai AMK:n kokonaistilannetta yliopistojen vaikeapääsyisimpiin paikkoihin.
"---jos ottaa niin koville yliopistolaisella, että hänen opinahjoonsa olisi muka helpompi päästä kuin amk:uun---"
No suo nyt toki anteeksi, että tulin oikaisseeksi ilmeisen virheellisen väittämän, ja että osoitin mikä väittämään johtaneissa johtopäätelmissä oli pielessä (AMK:n vaikeapääsyisimpien paikkojen vertailu yliopistojen kokonaistilanteeseen/yliopistojen helppopääsyisimpiin paikkoihin). Mietipä muuten hetki omiakin motiivejasi. Siis sitä, mikä saa SINUT pitämään vääristellyn tiedon oikaisemista itsetunnon pönkittämisenä, jos oikea tieto ei hivele sinun itsetuntoasi... Ei oikean tiedon tarjoaminen väärän tilalle tiettävästi mikään synti ole. :)
Työkkärin pakkohakijoista olen samaa mieltä kuin sinä. Motivaatio on tärkeä tekijä kouluttautumisessa, ja mielestäni on aivan turhaa PAKOTTAA ihmisiä hakeutumaan koulutukseen joka ei heitä oikeasti kiinnosta. Tällaiset hakijat vain vievät pääsykoepaikkoja niiltä joilla olisi motivaatiota, ja lisäksi pilaavat AMK:jen imagon, kun kaikki tietävät pakkohakijoiden nostavan hakijamääriä keinotekoisesti. En ymmärrä mitä hyötyä pakkohakemisesta kuvitellaan saatavan. Minun nimittäin on vaikea uskoa, että pakkohakija, joka vahingossa ja harmikseen sattuu "hyvästä huonosta" yrityksestään huolimatta pääsemään AMK:uun, yht'äkkiä innostuisi opiskelemaan koulussa johon ei alun alkaenkaan halunnut. Eli tällainen vastentahtoisesti kouluun päätynyt nolvehtija vain vie paikan motivoituneemmalta ja syö opetuksen ja hallinnon resursseja ilman, että hänen "koulutuksestaan" olisi mitään hyötyä hänelle itselleen (kun ei ala kerran kiinnosta) tai maksumiehelle eli yhteiskunnalle.
Tämä aihe saa aina yliopistolaiset kiehumaan..
kyseenalainen, kouluun hakiessani. Onnekseni kuitenkin huomasin, että olen oikeasti kiinnostunut alasta, enkä opiskellut alaa vain statuksen saadakseni ;)
Tilastovirheitä yliopiston pääsyyn voi myös tulla siinä, kun yliopistoon hakee huonosti valmentautunut ihminen, joka ei edes tajua, että kun se pääsykokeisiin lukeminen on pakkopullaa, että se ala ei myöskään ole kovinkaan lähellä sydäntä. Poikkeuksen varan jätän kuitenkin tähän kommenttiini. Jotkut hakevat nimenomaan sen takia, että pitäisi saada yliopistotutkinto.
Täytyy myöntää, että en välttämättä jaksanut ajatella sen syvällisemmin kumpaakaan viestiä, sinun kirjoittamaasi tai omaani. Joten mahdollisesti jauhan vain täyttä paskaa ylemmässä viestissäni. Tai no, ymmärrettävyys on mennyt aivan päin sitä itseään.
Mutta en edelleenkään vedä väittämääni pois, jonka mukaan suurin osa näistä, jotka ottaa nokkiinsa siitä, kun amk:ta ja yliopistoa verrataan keskenään ja yritetään todentaa jommankumman opiskelija huonous, niin kyse on vain itsetunnosta. Ja tämä oli myös aikaisemman viestini tarkoitus, eikä suinkaan verrata kumpaakaan. Mielestäni kun ne eivät tosiaan ole vertailukelpoisia, joten tällainen "tänne on vaikea päästä, sinne ei" ei juurikaan ole mielestäni muuta kuin ajanhukkaa (mulla ei ole muuta kuin aikaa, joten ihan turha tarttua siihen, että miksi itse jauhan asiasta)
Ei vaan nauramaan..
Kaikki hakukelpoiset pääsevät AMK:n pääsykokeisiin. Eli YO tai toisen asteen ammatikoulutuksen päästötodistus riittää. yo- ja toisen asteen ammatillisella todistuksella hakevilla on omat kiintiöt ja hakukategoriat käsittääkseni.. En tiedä sitten mitä papereita olit laittanu kun et kerran päässyt pääsykokeisiin.
Kiitti kaikille jotka vastasivat asiallisesti.
"Kaikki hakukelpoiset pääsevät AMK:n pääsykokeisiin" ??
Silloin kun hain AMK:hon, piti hakupapereissa olla YO-arvosanat, vai olikohan lukion päästötodistus. Tarkemmin en osaa sanoa. En saanut kutsua yhteenkään pääsykokeeseen.
En itseasiassa epäile sinänsä yhtään AMK:n ja yliopistojen opiskelijoiden pätevyyksiä. Siitä ei ollut kyse. Pohdinpahan vain, että millä mahdollisuuksilla voi päästä sisään.
Minusta ainakin yliopistossa on hieno käytäntö se, että on kiintiöitä joiden kautta voi päästä sisään pelkän pääsykokeen kautta. Oma opiskeluintoni kun vasta kunnolla lähti käyntiin lukion jälkeen, vaikka sieltäkin valmistuin yli kasin ka:lla.
eivät pääse pääsykokeisiin. Yleinen käytäntö on, että 4 kertaa aloituspaikkojen määrä otetaan hakijoita pääsykokeisiin, jolloin suosituimmilla aloilla osa ei pääse pääsykokeisiin. Tässä mielessä systeemi on mielestäni typerä. Koska aikaisempi koulumenestys ei välttämättä takaa sitä, että oppilas olisi mitenkään erikoisen hyvä jatko-opinnoissaan.
Toivoisin, että systeemi toimisi niin, että kaikki pääsevät pääsykokeisiin ja sieltä sitten valitaa parhaat samanlaisella pisteytyksellä kuin nytkin, jossa siis otetaan aikaisempi koulumenestys ja pääsykokeen tulos huomioon.
Amk ja yliopisto. Mielestäni nämä vastakkainasettelut eivät ole päteviä keskenään. Hieman sama kuin lukio vs. amis. Tai vielä paremmin, päiväkoti vs. kotihoito.
Olisi eri asia, jos kyseessä olisi vaikkapa 2 amk:a vastakkain tai 2 yliopistoa, koska ne ovat vertailukelposia keskenään. Amk ja yliopisto on taas hieman sama kun verrattaan, kumpi on tärkeämpää meidän sekasyöjien keskuudessa, liha vai kasvis...Joku näitä keksii verrata keskenään aina, mutta oikeaa vastausta ei voi löytää, evoluution keksimän jekun myötä ;)
Ainakin joku vuosi sitten AMK:n tekniikan puolelle pyrkineet kutsuttiin kaikki pääsykokeisiin. Muilla aloilla sitten sen aiemman koulumenestyksen ja/tai ennakkotehtävien mukaan vain osa pääsee pääsykokeisiin.
Tänä vuonna esim.Turun liiketalouden koulutusohjelmaan taidettiin kutsua kaikki hakukelpoiset hakijat,toisin kuin aiemmin.Taitaa siis käytäntö olla muuttumassa.Suurimmassa osaa aloista oli vielä tänä vuonna kuitenkin käytäntönä se, että vain osa pääsi pääsykokeisiin.Mielestäni se on kyllä reilumpaa,että kaikki saisivat yrittää.Itselleni kävi niin, että pääsin vasta nyt yo amis-papereilla Restonomin pääsykokeisiin oli täydet työkokemuspisteet.Vuonna 2005 en päässyt edes pääsykokeisiin.Silloin oli pelkät yo-paperit vähemmän työkokemusta( eka hakutoive).Tietty tilanne eri joka vuosi..eri kiintiöt jne, mutta silti esim.työkokemuspisteetkin painaa aika paljon Amk-haussa.
Kerrottakoon vielä, että opiskelupaikka aukesi! :)
Kaikki hakukelpoiset EIVÄT pääse AMK:n pääsykokeisiin! Sinne kutsutaan papereiden perusteella. Itse en myöskään saanut kutsua pääsykokeisiin, kaksi kertaa yritin -pisteet eivät riittäneet, vaikka todistus on keskitason yläpuolella. Yliopistojen pääsykokeisiin taas pääsee jokainen halukas osallistumaan. Tämä antaa mahdollisuuden myös ns. "myöhään heränneille", jotka ovat innostuneet opiskelusta vasta lukion jälkeen.
Onhan tuo varmasti myös resurssikysymys: Tilojen järjestäminen pääsykokeita varten kaikille pyrkiöille, pääsykokeiden valvojien ja korjaajien palkkiot, kopiokulut, siivouskulut ym. ym. Ihan ilmaista ei ole siis sekään.
Pistääkin miettimään, miten tekniikalla ja liikenteellä on varaa kutsua kaikki pääsykokeisiin, kun juuri kyseisellä alalla kovimpaan ääneen valitetaan rahan vähyydestä ja opiskelijamateriaalin huonosta tasosta. Eikö ne paikat muuten täyty?
pääsykokeet ovat aivan eri luokkaa kuin yliopistoissa. sen tähden amk on hyvä varavaihtoehto, vaikka joku täällä kirjoittelikin että ehkä toisinpäin parempi...
on ryssinyt lukion käynnin aikoinaan, niin AMK:n suosituimmille linjoille on tosi vaikea päästä. Yliopisto antaa tässä kohtaa anteeksi, koska yliopistoon voi päästä pelkällä pääsykokeen perusteella.
Itse olin erittäin surkea lukiossa ja ylioppilaaksi pääsin rimaa hipoen. Mutta kuitenkin tänä vuonna pääsin yliopistoon oikeustieteitä lukemaan ihan pääsykokeen perusteella:)
Tänä vuonna ainakin Tampereen ammattikorkean pääsykokeisiin kutsuttiin KAIKKI hakukelpoiset hakijat, eli ketään ei karsittu aiemman koulumenestyksen perusteella. Näin ollen avopuolisonikin pääsi opiskelemaan, aiemmin hän ei edes kelvannut pääsykokeisiin, mutta nyt saikin siitä kunnon pisteet ja pääsi sisälle :)
ns. suosituimpiin kouluihin on niin suuret hakijamäärät, että karsintaa tapahtuu jo pääsykoekutsuissa.
Kokeneena opiskelijana valitsisin vaihtoehdon myös sen mukaan, että mistä (erityisesti) yliopistoista yleensäkin valmistutaan.
Tuttua lienee, että pk-seudun yliopistoista ei valmistuta samaan tahtiin tai ei valmistuta lainkaan.
Eikä kyse ole pelkästään siitä, että opiskelijoilla olisi enemmän työmahdollisuuksia.
Kukaan foorumilla ei ole vielä kommentoinut yliopisto pääsykokeiden ja amk pääsykokeiden eroja. Oman tietämykseni mukaan yliopistoon pyrkiessä on harvoin kokeen yhtenä osa-alueena psykologiset testit ja haastattelu(poikkeuksena opettajakoulutukset, joissa on haastattelu osio)
Yliopistoon pyrittäessä luetaan pääsykoekirjallisuus. Kirjallisuuden oikeanlainen sisäistäminen vaatii korkeaa motivaatiota, keskittymiskykyä ja monitasoista oppimisprosessia(sisällön ja yksityiskohtien sisäistämistä, kokonaisuuden hahmottamista yms.) Sen lisäksi kokeessa pärjätäkseen täytyy osata jäsennellä lukemansa asiat ja osata vastata olennaiseen.
Tällaiseen kokeeseen valmentautuminen on hieman erilaista kuin itsensä esittely pääsykokeen haastattelijoille. Haastatteluun meneminen vaatii mm. itsevarmuutta, esiintymiskykyä, luovuutta ja verbaalista lahjakkuutta/taitoa.Mm. sosiaali- ja terveysalalla ihmissuhdetaidot ovat tärkeitä, näitä valmiuksia mitataan siis jo pääsykokeissa. Amk-opinnoissa pärjätäkseen täytyy myös näiden sosiaalisten valmiuksien lisäksi olla valmis kehittämään taitojaan esim. ryhmätöiden/keskusteluiden merkeissä. Täytyy osata myös lukea tenttikirjoja ja suorittaa tenttejä( yllämainitut, asioiden yhdistäminen, laajojen osa-aluiden sekä syy-seuraus suhteiden hahmottaminen, kirjallinen ilmaisu yms.)
On varmasti hyvin vaikea lähteä vertailemaan yliopistoa ja Amk:ta keskenään. Toki tosiaan lähellä olevia aloja voi vertailla.. mm. amk:sta ja yliopistosta voi saada pätevyyden toimia LTO:na päiväkodissa. Näitä opinto-ohjelmia voi järkeenkäyvästi verrata keskenään. Filosofialle, Oikeustieteelle yms. taas ei löydy vastinetta AMK:sta, joten mielestäni vertailu on tällöin turhaa.
Halusin vain herättää ajatuksia ja tuoda esiin miten eri tyyppisiä opinahjoja AMK ja yliopisto ovat=)
Itselläni on tekniikan ja liikenteen alan AMK-tutkinto ja yliopistolta LuK-tutkinto ja FM loppusuoralla. Pääsykokeiden kautta menin molempiin paikkoihin.
Ei meillä AMK:n pääsykokeissa mitään psyko- tai soveltuvuustestejä ollut. Muutama oman alan lasku- yms. tehtävä, joista selvisi vaivatta lukion tiedoilla sen kummemmin valmistautumatta, sekä joitain päättelykykyä mittaavia testejä joiden vaikeusaste oli luokkaa "mikä ei kuulu joukkoon: yksi kolmasosa, kaksi neljäsosaa, hevonen, kaksi viidesosaa". Mainittavaa tarvetta tietojen yhdistelemiseen tai soveltamiseen en havainnut. Menin heittämällä sisään ekalla yrityksellä.
Yliopistoon pääsin vasta toisella yrityksellä. Haastavia laskutehtäviä ja soveltavia kysymyksiä pääsykoekirjoista. Laskutehtävätkin vaativat sekä laskutaitoa että pääsykoekirjojen tietojen yhdistelemistä koko kirjan mitalta ja soveltamista luovasti. AMK:ssa opituista asioista oli kyllä suurta apua yliopiston pääsykokeissa. Toisaalta ne myös antoivat valheellista itsevarmuutta, ja ensimmäisellä kerralla menin y-opiston pääsykokeisiin liian huonosti valmistautuneena. Pelkillä AMK-tiedoilla ei tosiaan sisään mentykään.
Mitään palikkatestejä ei y-opiston pääsykokeissa ollut, psykotesteistä puhumattakaan. Turhia ne tällä alalla olisivatkaan. Hyväksi luonnontieteilijäksi ei riitä, ettå on "kiva ja sosiaalinen tyyppi". Paraskin smalltalkkaaja on kelvoton luonnontieteilijä, jos muut valmiudet puuttuvat. Soveltuvuus tuli varmasti kuitenkin mitattua, vaikkei sitä erikseen testattukaan. Kysymykset olivat nimittäin luonteeltaan semmoisia, että ilman alalla tarvittavia valmiuksia niistä ei sisään selviä.
Vaikeusasteltaan y-opiston pääsykokeet olivat ihan eri sfääreistä kun AMK:n peruslaskutoimitustestit.
Ihmettelen vähän mitä ne AMK:n kuuluisat soveltuvuus- ja psykotestit oikein ovat, kun itse olen AMK-tutkinnon suorittanut vaikken ole semmoisissa ollut. Varsinkin kun tiedetään, että se yksi insuliinimurhaajahoitsukin oli terveysalan soveltuvuustestit selvittänyt. Yksittäistapaus on tietysti yksittäistapaus, eikä pitäisi yleistää. Mutta eikö yksikin tuommoinen tapaus ole liikaa? Eikö tuommoisen olisi pitänyt tulla huomatuksi ja karsituksi niissä paljonpuhutuissa psykotesteissä?
Tampereen teknilliseen yliopistoon en viitsinyt edes hakea sen kummemmin tilastoja katsomatta kun en uskonut pääseväni joten hain vain Tampereen teknilliseen korkeakouluun. Rakennustekniikka kiinnosti, mutta lähtöpisteitä YO-todistuksesta tuli niin vähän, että AMK:n pääsykokeissa minun piti saada 30 pistettä 35:stä päästäkseni sisään jos alimmat hyväksymispistemäärät ovat samaa luokkaa kuin edellisenä vuonna. Pääsykokeista sainkin 32 pistettä ja pääsin sisään. Mieheni ystävän kanssa tuli pari viikkoa sitten puheeksi TTY ja Teku. Hän opiskeli TTY:llä vuosi sitten ja mutta lopetti koulun kesken, sillä olisi halunnut opiskelun olevan käytännönläheisempää ja haki nyt Tekuun, muttei päässyt. TTY:lle hän pääsi 3 vuotta sitten pelkän pääsykokeen turvin. Nyt kun kävin katselemassa TTY:n alimpia hyväksymispistemääriä ja tein huvin vuoksi pääsykokeet vuosilta 2002-2008 huomasin, että olisin päässyt TTY:lle huomattavasti helpommin kuin Tekuun. pääsykoetehtävät ovat vaikeampia TTY:llä, mutta jos koulumenestyksestä ei juuri pisteitä heru mutta matikkapäätä löytyy niin kyllä ihan pakko sanoa että TTY:lle on siinä tapauksessa helpompi päästä. esim. tietotekniikkaan päästäksesi tarvitsee saada vain n.7-8 pistettä 43:sta ja rekennustekniikkaan 18/43.
"Tampereen teknilliseen yliopistoon en viitsinyt edes hakea sen kummemmin tilastoja katsomatta kun en uskonut pääseväni joten hain vain Tampereen teknilliseen korkeakouluun."
Tampereen teknillistä korkeakoulua ei ole enää olemassakaan. Se on Tampereen teknillisen yliopiston entinen nimi. Tuo mitä kirjoitit, tarkoittaa siis:
"Tampereen teknilliseen yliopistoon en viitsinyt edes hakea --- joten hain vain Tampereen teknilliseen yliopistoon sen aikaisemmalla nimellä."
Mihin siis oikeasti hait?
Et siis viitsinyt hakea Tampereen teknilliseen yliopistoon joten hait Tampereen teknilliseen korkeakouluun? Ne ovat sama asia. Tampereen teknillinen korkeakoulu muutti nimensä Tampereen teknilliseksi yliopistoksi vuodenvaihteessa 2002-2003. Mikä kaikki muu jutussasi oli keksittyä?
serkun häissä alkukesästä tuli puhetta opiskelusta ja kukaan sukulaisista (itäsuomesta kotoisin ja pari opiskellut aikoinaan tampereella) ei tiennyt yhtään mihin kouluun olin menossa ku kerroin hakeneeni Tampereen ammattikorkeakouluun tekniikan puolelle ja kun kerroin missä kyseinen koulu sijaitsee (taysin vieressä) nämä joskus tampereella opiskelleet tiesivät heti "no sehän on Tampereen Teknillinen Korkeakoulu eli teku" ja painotin vielä että kyseessä ei ole yliopisto kun yksi tietäväinen siellä väitti ettei rakennustekniikkaa ole kuin yliopistopuolella. Onneksi tuli nyt puheeksi ettei ehdi tulla muiden kanssa väärinkäsityksiä. Ehdin juuri laittaa kimppakämpän hakuilmoituksia nettiin ja nyt pääsin korjailemaan kun niihinkin olin laittanut että aloitan syksyllä opiskelun tampereen teknillisessä korkeakoulussa :D toivottavasti kukaan ei ole vielä ehtinyt niihin vastailla... KIITOS!
Joidenkin todisteiden mukaan on totta että käytetyimmät(yleisimmät) persoonallisuustestit eivät ole aivan luotettavia, sillä niiden sisäinen validiteetti on heikko. Testit eivät välttämättä aina mittaa ollennaista. Testeillä pyritään saamaan kokonaiskuva henkilön persoonallisuudesta, jolla taas tarkoitetaan mm.toimintatapoja ja tilanteiden hallintaa. Mikä tapa on ominaisin toimia ja millainen on henkilön arvomaailma. Esim. Projisoiko ihminen paljon itsestään ympäristöön, vai löytääkö hän helposti syy-seuraus suhteita omasta tominnastaan?
Kysymykset testeissä ovat joskus vähän hölmöjä ja itseään toistavia, mutta tarkoitus olisi, että testin tekijä edustaisi jotakin testin luokitteluasteikkoa vastaavaa tulosta( mm. persoonallisuustyyppi A,B tai C..yhteneväisyys persoonallisuuden Piirreteoriohin)Joskus yhtä ainoaa tyyppiä ei löydy ja testattava edustaakin aivan yhtä paljon eri osa-alueita, tällöin ei ehkä saada kattavaa kuvaa persoonasta. Eikä löydetä etsittyä "tyyppiä".
Näitä testejä olisi hyvä kehittää, sillä olisi hyvä jos ne oikeasti onnistuisivat antamaan reaalimman ja kokonaisvaltaisen kuvan persoonallisuudesta. Ehkä sellaisia testejä ei olekaan=)
Haastattelu ja hyvät kysymykset ovat mielestäni ehkä helpompi keino tutustua henkilön arvoihin,asenteisiin ja tapaan tomia. Tosin ihmisestä voi erilaisissa tilanteissa löytyä täysin uusia puolia ja ominaisuuksia, joista henkilö ei ole ihan itsekään tietoinen. Haastattelun tai kirjoitelman avulla voi ehkä parhaiten mitata henkilön soveltuvuuden mm. ihmisläheiseen sosiaali-/terveysalan työhön=)
Arvot ovat kyllä usein hyvin muuttuvia ja dilemmaattisia juttuja,niillä on yleensä vastakkaisarvot. Esim. Eutanasiasta voi olla montaa eri mieltä. Voidaan paheksua sitä kun eutanasia sallitaan(ei meillä suomessa) ja ihmisen toimintakykyä ei pidetä viimeiseen hengenvetoon asti yllä. Toisaalta eutanasia voi olla helpotus potilaalle, jolla on kovat kivut ja kärsimykset eikä hän enää kykene tuntemaan elämäänsä mielekkääksi.
...eutanasia liittyy siihen, että Ylisen (epäilty) kuolemanenkeli oli läpäissyt sairaanhoitajien ja sellaisiksi opiskelevien niin mieluusti korostamat psykologiset ja soveltuvuustestit? Ylisen tapauksessahan kyse on ilmeisen häiriintyneen ihmisen tekemistä murhista (jos epäilty teki sen mistä häntä epäillään) eikä suinkaan etuanasiasta. Vai oliko sinun mielestäsi kyse "vain" eutanasiasta?
Eikös eutanasia eli "hyvä kuolema" (eu = hyva, aito, oikea; thanatos = kuolema) tarkoita sitä, että esim. palliatiivista hoitoa saava terminaalivaiheen potilas, joka ITSE haluaa päästä tuskistaan, autetaan pois hänen OMASTA TAHDOSTAAN? Onko sinulla jotain sisäpiirin tietoa siitä, että Ylisen potilaat olisivat itse ilmaisseet haluavansa kuolla? Entä se kahdeksan kuukautta vanha sukulaislapsi, jonka Ylisen kuolemanenkeli (epäillysti) yritti myös päästää päivältä - lapsen vanhempien tietämättä? Oliko lapsi itse ilmaissut tahtonsa kuolla? Miten? Itkemälläkö?
Itsekin kannatan nk. Hollannin mallia, jossa lääkärillä on oikeus auttaa parantumattomasti sairas potilas kuolemaan JOS POTILAS ITSE SITÄ PERUSTELLUSTI, JATKUVASTI JA TODISTETUSTI TAHTOO, mutta en todellakaan halua, että joku häiriintynyt hoitsukka alkaa leikkiä Jumalaa, päättää puolestani että en ole elinkelpoinen yksilö ja tappaa minut ilman suostumustani vain koska "sisäinen ääni käskee" häntä tms. Jälkimmäisellä ei ole mitään tekemistä eutanasian kanssa - se on vain mieleltään häiriintyneen ihmisen, jota ei olisi koskaan pitänyt päästä tekemisiin puolustuskyvyttömien potilaiden kanssa, sairas teko.
On outoa, että vedät eutanasian mukaan keskusteluun, jossa pohditaan hoitoalan AMKkien tetien validiteettia siksi, että Ylisen (epäilty) kuolemanenkelikin läpäisi mokomat testit. Se antaa vaikutelman, että et itsekään ymmärrä missä kulkee eutanasian ja murhan raja. Eutanasia on potilaan auttamista hänen omasta tahdostaan (tai omaisten suostumuksella, jos potilas ei itse enää kykene tahtoaan ilmaisemaan), kun taas vastoin potilaan tahtoa (tai sitä lainkaan kysymättä) tehty hengenriisto on murha. Hoitajalla (eikä lääkärilläkään, ei sen puoleen) ei ole oikeutta ruveta päättämään potilaiden, sukulaisvauvojen tai kenenkään muunkaan elämästä ja kuolemasta ihan vain omalla päätöksellään, asianomaisilta itseltään kysymättä. Minua kauhistuttaa miten hämärä tuo ero tuntuu sinulle olevan, kun sotket eutanasian Ylisen tapaukseen. Oletko sinäkin läpäissyt ne paljon puhutut hoitoalan testit? Toivottavasti et. Et suinkaan itse opiskele hoitajaksi samassa oppilaitoksessa (PIRAMK) kuin Ylisen (epäilty) kuolemanenkeli, ja et kai vain tavoittele samanlaista tunnetta rajattomasta vallasta ja halua päättää muiden ihmisten elämästä ja kuolemasta heidän puolestaan? Vai oletko jo "päästänyt kärsimyksistään" potilaita, itkeviä vauvoja yms. kysymättä sen kummemmin heidän omaansa kuin heidän omaistensakaan mielipidettä? Huhhuh!
Vastauksenani Kaskisavulle...
Olet kyllä vetänyt aika hurjat johtopäätökset kirjoitukseni perusteella, jossa käsittelin pääosin psykologisia testejä. Arvoja ja vastakkaisarvoja käsittelin vain sivuaiheena. Kirjoituksessani oli myös filosofista, inhimmillistä pohdintaa.
On kyllä varmasti totta että joissakin hoitolaitoksissa, joissa hoitajat hoitavat erittäin sairaita aikusia potilaita(joilla on oma hoitotahto/harkintakyky) joutuvat käsittelemään suuria kysymyksiä, kunnioittaen potilaan omaa tahtoa. Eutanasia on Aivan eri asia kuin ihmisen tahallinen vahingoittaminen ja hengen riistäminen.Sen varmasti ymmärtää jokainen, joka on asiaan perehtynyt.
Tämä tapaus josta omassa kirjoituksessasi kerrot, ei ole minulle kovin tuttu..mutta kuulostaa kamalalta.
Tämä aihe on nyt kyllä jo aika kaukana ketjun aloittajan AMK vs. Yliopisto vertailusta=)
Itse halusin alunperin tuoda esiin kritiikkiä psykologisista testeistä ja vertailla opinahjojen pääsykokeita=)
tätä keskustelua voisi jatkaa loputtomiin. On yliopiston kannatajia, on AMK:n kannattajia, joku kannattaa molempia, toinen ei kumpakaan. On lukion käyneitä, sekä ammattikoulun käyneitä. Osa taas lopetti peruskouluun ja pieni osa ei edes sitä läpäissyt.
Kaikkia meitä tarvitaan täällä. Jos jokainen hakisi juuri sille linjalle esimerkiksi yliopistossa, miltä edellisenä vuonna oli parhaat mahdollisuudet hyvään työhön suoraan, seuraavana vuonna asia olisikin taas erilailla.
Mielipiteitä saa olla ja pitääkin olla, mutta tämä ikuinen koulujen välinen kahnaus saisi mun mielestä loppua. Mikään ei saa mun karvoja pahemmin pystyyn, ku ihmiset ketkä vähättelee toista tuollaisen asian perustella-
"ai, sä pääsin ammattikorkeaan tradenomilinjalle, just... " ja siitä jatkuu puolen tunnin selitys siitä että miten tradenomeja on liikaa ja sitä ja tätä. Itse en opiskele kyseistä alaa, enkä kyseisessä koulussa, mutta pahaa teki ystäväni puolesta, joka tuollaista joutui kuuntelemaan erään kauppakorkeakouluopiskelijan suusta.
Huoh.
Kunnioittaen, vastaan vielä hänelle :)
Mielestäni ammattikorkeakoulussa menee hassusti tosiaan se valintakokeisiin kutsuminen, mutta toisaalta sitten yliopisto ja ammattikorkea toimivat hyvin rinta rinnan. Vaihtoehtoja :)