Anteeksi, kun epäilin masentuneita ihmisiä narsistisiksi.
Tuntemani masentuneet ihmiset ovat ihania ja empaattisia ihmisiä, yrittävät kantaa muidenkin murheita.
Itse olen ainakin surumielinen, välillä synkkämielinenkin, niin olen ollut koko ikäni.
Kirjoitin kolmestatoistavuotiaasta kaksikymmenvuotiaaksi päiväkirjaa, ja se on niin masentavaa luettavaa, ettei sitä jaksa lukea.
Toive kuolla ajatuskin on tuttu, mutta en ole koskaan ollut itsetuhoinen, sen verran olen aina itsestäni pitänyt, etten ole halunnut itseäni satuttaa.
Kotoa saamani elämänasenne: luottamus elämään ja ajatus, että kaikella on tarkoituksensa on auttanut huonoina päivinä.
Sisuakin minulla on tietyissä asioissa tosi paljon. En anna herkästi periksi. Yritän ajatella järjellä asioita.
Enkä voi sietää muiden ohjailua.
Toivoa kannattaa aina ylläpitää.
Vaikka tämä päivä tuntuisi mahdottomalta elää, voi jo seuraava tai sitä seuraava päivä näyttää paremmalta.
Jotenkin vain minusta tuntuu, että tänäpäivänä odotetaan elämältä liian paljon, samoin itseltä ja muilta.
Yhteiskunta ja ympäristö asettaa myös omia vaatimuksia.
Kun näkee muiden isoja murheita, omat murheet tuntuvat pieniltä.
Taiteilijat ja luovat ihmiset ovat masentuneisuuteen taipuvaisia, masentuvatko ns. arki-ihmiset?
Tuntemani masentuneet ihmiset ovat ihania ja empaattisia ihmisiä, yrittävät kantaa muidenkin murheita.
Itse olen ainakin surumielinen, välillä synkkämielinenkin, niin olen ollut koko ikäni.
Kirjoitin kolmestatoistavuotiaasta kaksikymmenvuotiaaksi päiväkirjaa, ja se on niin masentavaa luettavaa, ettei sitä jaksa lukea.
Toive kuolla ajatuskin on tuttu, mutta en ole koskaan ollut itsetuhoinen, sen verran olen aina itsestäni pitänyt, etten ole halunnut itseäni satuttaa.
Kotoa saamani elämänasenne: luottamus elämään ja ajatus, että kaikella on tarkoituksensa on auttanut huonoina päivinä.
Sisuakin minulla on tietyissä asioissa tosi paljon. En anna herkästi periksi. Yritän ajatella järjellä asioita.
Enkä voi sietää muiden ohjailua.
Toivoa kannattaa aina ylläpitää.
Vaikka tämä päivä tuntuisi mahdottomalta elää, voi jo seuraava tai sitä seuraava päivä näyttää paremmalta.
Jotenkin vain minusta tuntuu, että tänäpäivänä odotetaan elämältä liian paljon, samoin itseltä ja muilta.
Yhteiskunta ja ympäristö asettaa myös omia vaatimuksia.
Kun näkee muiden isoja murheita, omat murheet tuntuvat pieniltä.
Taiteilijat ja luovat ihmiset ovat masentuneisuuteen taipuvaisia, masentuvatko ns. arki-ihmiset?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuota noin.Kaikkea voi epäillä ja pitääkin epäillä.
Tottakai ajattelee, että ihminen joka on "itseensä käpertynyt" on äärimmäisen narsistinen, mutta kun niin ei ole masentuneen kohdalla.
Narsistinen ihminen on niin täynnä itseään että ei varmasti tunne/koe missään vaihetta elämäänsä masennusta.
Se ero on narsistisen ja masentuneen kohdalla.
Toinen arvostaa itseään liikaa toinen ei arvosta itseään lainkaan.
Kysyit masentuuko ns. arki-ihmiset.
Kyllä masentuu.
Masennus on usein sysäyksenä johonkin luovaan ja taiteelliseen harrastukseen/työhön.
Monet masentuneet kirjoittavat, maalaavat, musisoivat ja tekevät kaikkea muuta luovaa, mutta usein he jäävät tuon luovuutensa kanssa vain ns.arki-ihmisiksi eli eivät luo mitään niin suurta, että siitä nousisi haloota.
Itsekin olen kirjoitellut, maalaillut tauluja ja jopa säveltänyt muutaman pikkukappaleen, mutta ainoastaan omaksi ilokseni.Ei noista minun luovuuden töistäni olisi kilpailijaksi suurille taiteilijoille.Mutta arki-ihmisenkin luovuus on ihan kivaa. Sitä kannattaa arvostaa.
Se mitä olen tässä masennuksen vuosina huomannut on se, että jos ei ole masennuskausi päällä ei todella synny ei mitään, mutta heti kun pienikin apatia iskee alkaa kynä sauhuta.
Ehkäpä luovuus ja hulluus käyvät käsi kädessä niinkuin sanotaan. Ja onhan se totta, että ilman pientä tunnetta olkoon se sitten vaikka tuska ei synny mitään todellista.
Itse olen sitä mieltä, että jokainen ihminen on arvokas luo hän sitten vaikka mitä, taidetta tai tiedettä tai vain kasvattaa kukkasia, luovuutta koko elämä on täynnä.
Se, että yleensä osaa/jaksaa kulkea tämän elämän läpi vaatii jo hirvittävää luovuutta.
Täysi kymppi jokaisen elämälle.
Ei ole arvotonta ihmistä.
Kaikki ihmiset on itsekkäitä. Ehkä masentuneen ja narsistin ero on siinä, että masentunut ei osaa vaatia selvästi itselleen niitä kaikkein tärkeimpiä asioita. Hän ei ehkä edes tiedä mitä se olisi.