eli eli.. muutama kuukausi sitten meni poikki aivan ihanan miehen kanssa.. ero tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.. Syytä ei varsinaisesti ollut, mutta jotain kai sitten meni pieleen.. Joulun alla olin pahasti masentunut, toinen veti suosta ylös.. nyt ei enää ole sitä toista mun elämässä.. alamäki lähti sinä päivänä, kun sydän särkyi. Itkin, huusin, hain apua, juhlin, tein töitä, pyysin miestä takaisin, ei kuulemma enää koskaan halua kanssani olla.
Nyt kun katson peiliin, en enää tunnista itseäni. Ennen olin aina niin iloinen ja positiivinen, nyt peilistä katsoo surulliset silmät, joita en omiksi tunnista. Mitä enemmän aikaa menee, sitä enemmän pelkään. Päivistä on tullut päämäärättömiä. Olo on jotakuinkin sellainen, että olisi pienessä huoneessa, eikä mistään pääse pois.
Läheiset tietää, silti ahdistaa. Päähän on tullut pelottavan synkkiä ajatuksia.. tunnen olevani hylätty ja ypöyksin.
Lääkäri antoi ahdistukseen ja masennukseen lääkkeet.. loppujenlopuksi se ei kuitenkaan paranna särkynyttä sydäntä.. Tuleeko enää ikinä ketään, josta voin niin välittää? joku joka rakastaa mutkin ehjäksi?
Tuntuu mahdottomalta.. Sattuu.
Olen vakavasti harkinnut ulkomaille lähtöä.. uskallanko, kun mielenterveys on tässä jamassa?
Olen ihan hukassa!
Nyt kun katson peiliin, en enää tunnista itseäni. Ennen olin aina niin iloinen ja positiivinen, nyt peilistä katsoo surulliset silmät, joita en omiksi tunnista. Mitä enemmän aikaa menee, sitä enemmän pelkään. Päivistä on tullut päämäärättömiä. Olo on jotakuinkin sellainen, että olisi pienessä huoneessa, eikä mistään pääse pois.
Läheiset tietää, silti ahdistaa. Päähän on tullut pelottavan synkkiä ajatuksia.. tunnen olevani hylätty ja ypöyksin.
Lääkäri antoi ahdistukseen ja masennukseen lääkkeet.. loppujenlopuksi se ei kuitenkaan paranna särkynyttä sydäntä.. Tuleeko enää ikinä ketään, josta voin niin välittää? joku joka rakastaa mutkin ehjäksi?
Tuntuu mahdottomalta.. Sattuu.
Olen vakavasti harkinnut ulkomaille lähtöä.. uskallanko, kun mielenterveys on tässä jamassa?
Olen ihan hukassa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen mies.
Mutta nämä asiat ovat ihan samat kummallakin sukupuolella. Miehellä ehkä vielä vaikeampaa tunnustaa, puhua asiasta.
Omakohtaista kokemusta on.
TÄYTYY ITSENÄISTYÄ. OPPIA RAKASTAMAAN ITSEÄÄN IHMISENÄ: Se on kaiken a&o.
Tässä vaiheessa on turha juosta asiaa KARKUUN ulkomaille (itsekin joskus suunnitteli).
Painotan : TÄYTYY hakea apua. Psykologi, jos todella ahdistaa ja huonot yöunet. Yksin ei saa jäädä asiaa pohtimaan. Niillä on tapana kroonistua jos on asian kanssa YKSIN.
Luennot asain tiimoilta. Kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen ja tarpeen vaatiessa LEPOA tarpeeksi. Mutta liikekannalla voimien mukaan. Itseään ei kannata syyllistää. Eihän asia loppujenlopuksi ole sinun vika.
Ihmiset ovat liian pinnallisia?
Ota sinä oma elämä OMIIN KÄSIIN ja TEE sitä mikä on mielestäsi sinulle parasta. Ei harkitsemattomia tekoja?
Äläodota muiden tekevän?
TEE OMA ELÄMÄ ITSENÄISENÄ itsenäsi.
Terv. Oman elämän löytänyt ITSENÄINEN