Olen nyt ollu 1kk kesälomalla. Oon vaan ollu kotona. Oonhan mä aurinkookin ottanu kotipihalla, mutta rannalle en rohkene yksin mennä. Mua hävettää se kun menen jonnekin niin kaikki muut nuoret näyttää olevan kavereidensa kanssa ja niillä kaikilla näyttää olevan kesäfiilis. Kun oon joutunu menee autokouluun niin oon kulkenu mahdollisimman syrjäsiä reittejä, sellasia joilla mahdollisimman harva ihminen näkee mut. Ja sitten kun koittaa olla mukava niin ei se hyödytä mitään. Me ollaan koulussa ku yks iso perhe, mutta sielläkään en uskalla mennä porukoihin mukaan, ku en tiä mitä ne siit ajattelis. Kysyin luokkakaverilta jo 3 vk sitten et mitä kuuluu mut ei se oon vastannu vaikka kaikille muille on. Alkaa tuntuu et mussa on joku tosi paha vika kun en oo 2 vuotee saanu kamuja vaik oon yrittäny, sit aloin jo luovuttaa ku huomasin et kaikki muut tutustuu toisiinsa paljo nopeemmin ku mä. Ja sit ne ei enää ees yritä tutustuu muhun ku niistä on jo tullu niin hyvii kavereita keskenään. Kaiken lisäks mä opiskelen miesvaltasella alalla ja pidän huolta ulkonäöstäni. Sit ku joku jätkistä alkaa kaveeraan mun kans niin hetken päästä ne yrittää iskee. Oon pari kertaa saanu ahdistuskohtauksen kun ne on saman illan aikana tullu vuoronperään yrittää, jopa soittanu ja kysyny kumpi meistä kahesta pääsee sun sänkyyn. Jotkut niistä on ihan fiksujakin, mut kännissä ne kohtelee ku mitäkin jakorasiaa, enkä tosiaan oo antanu ymmärtää olevani sellanen. Kiva vähän purkaa näitä tunteita.
yksinäinen
tyttö, kohta 18 vuotta.
5362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tai ainakin tulen olemaan. erona meissä vaan on se, että mä en oo niin naisellinen, niin kaikki miehet kohtelee vaan ihan kaverina eikä siinä sen ihmeempää...
on tosi ankeaa, jos ei ole ystävää jolle puhua asioistaan.. en keksi muuta ns. ratkaisua kuin aloittaa jokin (ehkä) tyttömäinen harrastus vaikka kansalaisopistossa, jossa pääsisit tutustumaan nuoriin naisiin ja miksei vanhempiinkin!
myös netti on hyvä paikka löytää samanhenkistä seuraa jostain läheltä.
monissa paikoissa ihmiset etsivät ihan vaan frendiseuraa, eivätkä mitenkään romanttista seuraa.
ai niin... itse olen aina kaikkiin poikien/miesten iskujuttuihin/kaksimielisiin letkautuksiin suhtautunut loppumattomalla huumorilla ja pamauttanut nasevia lauseita takaisin.
Totta. Itsekin suhtaudun huumorilla niihin letkutuksiin, jopa letkauttelen itse. Joskus niillä vaan menee yli, eikä se oo enää huumoria vaan sitä että kolautin niitten itsetuntoo kun ne ei kelvannukaan mulle ja sit niitten pitää loukata mua. Sanottu on mm. Huoraksi ja tyttöystävän, joka on espanjassa, korvikkeeksi. Jotkut tekee melkeinpä mitä vaan et loukkaantuisin, ja sit ne vaan suuttuu kun naurankin päin näköä. Itsetunto tässä kyllä on kohillaan, varmuus ihmisten kanssa vaan puuttuu. Mutta onpahan tässä nyt karaistunu sen verran ettei enää säikähdä "äijien puheita", vaan puhuu itsekin aika karskisti tietyssä seurassa. Oon siis ihan tyytyväinen et menin tälle alalle. On opettanu jo paljon.
Eipä ole mullakaan kavereita eikä ystäviä. en tiedä mistä johtuu.. luultavasti siitä kun en oo jaksanu pitää yhteyttä tän masennuksen takia.. ja sit oli poikaystäväki joka mut justiin jätti.. seurusteltiin vuosi.. kauhee olo.. mistä päin oot?
oon hämeestä. Mullakin tuli maaliskuussa ero poikaystävästä, mut ei se niin paha juttu lopulta ollu. Pari päivää tosi tyhjä olo.
juu.. mä en taida tästä parissa päivässä selvitä.. en nukkunutkaan koko yönä..