2.2. nähtiin monen vuoden jälkeen. Olen ehkä tullut vähän hulluksi miehen tähden! Päivääkään ei ole elämässäni ollut ainakaan 10 vuoteen, etten olis häntä ajatellut. Säälittävää!
Arvatkaa harmittiko kun en tuolloin helmikuussa ottanut hihasta kiinni?! Olihan se päivämäärä sentään "toinen toista"! ;)
Silloin tällöin tämä palsta on näköjään tarpeen...
Arvatkaa harmittiko kun en tuolloin helmikuussa ottanut hihasta kiinni?! Olihan se päivämäärä sentään "toinen toista"! ;)
Silloin tällöin tämä palsta on näköjään tarpeen...
Vastaukset 13
Vanhimmat
aika kauheata, jos itse kärvistelen näiden tunteideni kanssa noin kauan. Reilut puoli vuotta on ollut ihan tarpeeksi. Koska tämä loppuu? Sitten, kun asiasta voi puhua toisen kanssa. Ainakin helpottaa, luulisin...
Tää mun tapaus on vähän epänormaali, ole huoleti :) olen tässä aikojen saatossa ihastunut toiseenkin, mutta se unohtui kun en nähnyt häntä; poissa silmistä, poissa mielestä. Tuo ei taas päde ekaan tapaukseen ollenkaan, siksi se kai onkin hullua! MUTTA; kannattaa puhua ihastuksen kanssa, meni syteen tai saveen. Siihen tosin tarvitaan aimo annos rohkeutta, jota minulla ei ole. Siksi tuskailen kai ikuisesti. Ikuinen epävarmuus on rassaavaa!
Etkö tunne häntä vai ettekö näe usein vai mistä kiikastaa. Etkö voisi laittaa hänelle sähköpostia tai tekstaria. Ihmiset suhtautuu kai yleensä ihan mukavasti ihastuneisiin. Se voi olla pelottavaa, mutta lopputulos on joka tapauksessa parempi kuin seuraavatkin 10 vuotta häntä kaivaten. Tee jotain :D. Yhteydenotto voi sinua jännittää ja nolottaakin, mutta jälkeenpäin hymyilyttää vaan.
En oikeastaan tunne häntä, tai hän ei ainakaan minua (tietääkseni), enkä näe häntä usein todellakaan. Asumme eri kaupungeissakin nykyään. Olin just ripiltä päässyt hölmö teinityttö kun ihastuin, nyt olen 26 v. joten aikaa on kulunut. Kun sattumalta törmäsin häneen todellakin monen vuoden jälkeen, molemmat katseltiin toisiamme sopivan matkan päästä, aivan niin kuin silloin joskus :) En oikein itsekään tiedä onko haihattelua uskoa siihen, että jotkut ihmiset todellakin olisi tarkoitettu toisilleen. Voisiko sellaiseen johtopäätökseen tulla pelkästä katseesta ja tunteesta, taitaa olla ihastuneen kuvitelmaa...
Niin, voisin kyllä ottaa yhteyttä häneen vaikka heti, mutta en taida uskaltaa. En kestäisi sitä mahdollisuutta että olisinkin ollut yksin pähkäilyjeni kanssa. Luotan kai siihen että kaikki järjestyy jollain muulla tavalla. Oliko se 2.2. ohimennyt tilaisuus korjata asia, en tiedä!
miehet kun on usein saamattomia näissä jutuissa. Entäs jos olettekin ne toisillenne luodut ja kaikki jää, koska kumpikin pähkäilee yksin. Mitä voisit menettää? Melko varmasti teistä tulisi vähintään ystävät. Minä uskon, että jotkut ihmiset ovat kuin luodut toisilleen. Mutta sitä en tiedä, voiko noita luotuja olla useita meille jokaiselle..
Toivon, että näette 8.8.2008 :D Ja se on se tilaisuutesi.
sama kävi mielessä, 8.8.2008 :)
auki 8.8.2008..
soitan nuoteista, joita elämä tuo eteeni, päivästä päivään. Alusta tulee loppu tai lopusta alku, miten milloinkin..
tietää, mikä päättyy tai jatkuu. Herran hallussa.
ymmärtämään teitä!! Kyllä minä kuoletan tunteeni jos ei mitään tapahdu. Ja turha väittää ettei sitä pysty tekemään!!! Se on vain tahdonvoimasta, järjestä ja itsekurista kiinni!! Ei elämässä voi jäädä roikkumaan voimia syövään ikävään tuntemattomia ihmisiä kohtaan!! Eihän heitä voi edes rakastaa kun ei tunne ihmistä ollenkaan. Herätkää! Täytyy elää todellisuudessa vaikka se olisikin kuinka kurjaa ja harmaata. Ja itsehän sen suurimmaksi osamme värjäämme niillä väreillä millä haluamme.
niin, että jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. Meillä on yksi elämä ja jokainen saa itse päättää. Jos haluaa haaveilla ja tunteilla, sen kun tekee niin. Jos haluaa todellisuutta, sen kun pitää sen. Ei elämä ole pelkkä lähijuna Keravalle. Elämä on myös haaveita, unelmia, pilvilinnoja ja vielä lisää unelmia..
Kyllä näitten tunteitten kanssa pystyy elämään :)
(En muuten puhunut mitään rakkaudesta)
Elämässä pitää olla haaveita, eivät ne välttämättä toteudu mutta ilman toivoa ei ole mitään...
Todellisuus voi olla kurjaa ja harmaata mutta unelmia pitää olla, koskee ne sitten mitä tahansa.
voi rakastaa. Joku näkee muutamasta liikkeestä ja sanasta toisessa ihmisessä saman mitä sinä vielä sadan sanan jälkeen mietit... onkohan se sellainen vai tällainen? Se on empatiaa, herkkyyttä ja harjoittelun tulosta...vaatii perkeleesti ihmiskontakteja. Oppia lukemaan ihmistä jo pienistä eleistä ja sanoista..
Kun kaksi ihmistä, vaikka tuntematonta, katsoo toisiaan tarpeeksi kauan silmiin ja tuntee toisensa katseen... varmasti voi rakastaa..