Tuli pikkanen köm......

Leivoin aikanaan nuorena tyttönä ensimäisiä kertoja omassa asunnossa maustekakkua. Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes kakku oli uunissa. Se alkoi kuohua ja roiskua yli vuoan niin, että suhina kuului. Minä ihmeissäni soittamaan äidilleni, että mikä meni vikaan, ohje oli häneltä. Kun luin ääneen ohjetta puhelimessa, niin soodan ja leivinjauheen kohdalla äitini purskahti nauramaan. :D Kun soodaa ja leivinjauhetti piti laittaa molenpia 1 tl, niin tämä tyttö kippasi molempia desin. Ei ihme jos vuoka ei moiselle seokselle piisannut. Sen jälkeen olen takuulla muistanut, että jos ohjeessa on näitä aineita enmmän kuin 1-2 tl niin kannattaa tarkistaa ohje. ;)

Tämä ei ole sattunut mulle henk. koht., mutta hauska juttu kuitenkin.

Opiskelin ravintola-alaa, ja pidettiin joulumyyjäiset. Jokainen luokka osallistui ja kaiken maailman leivonnaisia ym. oli myynnissä.

Maustekakut jouduttiin kuitenkin yllättäen vetämään pois myynnistä. Joku opettajista oli ns. testannut laatua ja huomannut kakun maussa jotain kummaa. Kävi ilmi, että kakut pyöräyttäneellä opiskelijalla oli lukihäiriö. Maustepippurin sijasta taikinaan oli päätynyt mustapippuria.

Jokaisella oli omat työryhmät jaettu, valmistettiin ruoka ja sitten syötiin myös se opettajan arvioidessa.

Sattui montakin mukavaa juttua, mutta tässä yksi kuitenkin:
Eräs tyttö sai jälkiruuan tehtäväkseen, joka oli mehukiisseli jonka päälle piti koristella kermalla.
Sitten ruokailun päätteeksi oli jälkiruuan vuoro, se oli kauniisti koristeltu kermavaahdolla ja oli houkuttelevan näköistä.
Kun sitten ryhdyttiin syömään, jokainen katseli toisiaan kummasti, viimein opettaja kysyi tekijältä mitähän mehua olet käyttänyt tähän, kun on niin omituisen makuista.

Kylmiössä oli kanisterissa mehua ja kotikaljaa ja tyttö oli ottanut siitä kalja kanisterista vahingossa, siis kaljakiisseliä kermavaahdon kera oli jälkiruuan nimi.
Vitsihän siitä tuli, ei sen kummempaa!

olin talouskoulussa (tammikuusta toukokuuhun -92). Ope neuvoi kuivakakkujen valmistuksessa, et kakku tulee kääntää paistoajan puolessa välissä. Yksi tyttö sitten käänsi kakun ympäri.... taikinaa valui sitten pitkin uunia...

Olin ala-asteen kuudennella, kun äitini töihin lähtiessä teki minulle lusikkaleipä taikinan ja neuvoi, että lusikkaan taikina ja sitten pellille jne. En kuitenkaan kuunnellut sen tarkemmin, sanoin vaan, että joo, joo...

Niinhän siinä väsäsin taikinaa teelusikoihin ja soitin äidiltä neuvoa: Mitenkäs, kun lusikat loppui? Äiti äimänä, MITÄ?

Laitoin nimittäin taikinan lusikkaan ja lusikan kanssa pellille...
Tästä olenkin aina kuullut vitsailua, varsinkin jos on lusikkaleivistä kyse.

ystäväni laittoi teini-ikäisenä pullataikinaan 1tl sokeria ja 2dl suolaa. Aikamoiset pullat tuli! Tämä neiti ei ole vieläkään mikään kotitalousihme... :-)

Itse laitoin joskus koulun köksäntunnilla kermavaahtoon sokerin sijasta suolaa, kun ne olivat samanlaisissa purkeissa (????). Ja kun pelkäsin opettajaa, kävin sopimassa kaikkien kermavaahtoa käyttävien kanssa, että jättävät vaan syömättä sanomatta mitään. Siinä opettaja sitten ehkä ihmetteli, miksi kellekään ei kelpaa hedelmäsalaatti kermavaahdon kera.