Onnellisuuspillereitä

Liki neljä vuotta takaperin oli lähestulkoon samanlainen tilanne. Kuntalainen kävi äänestämässä hyväksi havaitsemaansa henkilöä. Näin oli kansanvallan pääperiaate toteutunut. Tuon vajaan minuutin mittaisen vallankäytön jälkeen kuntalainen jäi odottamaan seuraavia vaaleja jolloin hänellä oli taas valta - hetken hallussaan. Tuon äänestyksen välisen ajan oli kuntalaisen valtaa käyttänyt päättäjä joka oli omasta tahdostaan luovuttanut valtaa virkamiehille. Ja kuntalainen oli perehtynyt muihin tärkeisiin asioihin kuten Esperanton, Naisasialiikkeen tai Punaisen Ristin työskentelyn pohtimiseen. Mahtuihan siihen myös iltapäivälehtien otsikoiden perehtymiseen, mikä tietty on tärkeää. Mikähän olisi ollut lehtien myynti jos ne olisivat koko kevään ajan toitottanut Lissabonin sopimusta. Olisi äänestäjällä käsitys miksi Irlanti äänesti kuten äänesti.

Mutta Kouvola ja sen uudet valtuutetut? Keitä me äänestämme päättämään juuri meitä koskevista asioista? Äänestämme hyväksi havaitsemaan henkilöä joka sitten valtuustossa päättä asioista jotka ei suoranaisesti sinua koske – toki poikkeuksia on kuten veroprosentti. Kuitenkin olkaa tarkkoja kun ehdokas esittelee näkemyksiään vaikka sosiaalisista asioista. Näkemykset voivat olla loistavia ja parannusehdotuksen loistavampia. Ja näin hänet valitaan valtuustoon. Ja nyt saavumme ytimeen asian. Ei hän siellä valtuustossa aikaisemmin kertomiaan sosiaalisia parannuksia käsittele saati ehdota. Ja kaiken hyväksi jos hänet vielä valitaan vaikka tekniseen lautakuntaan. Niin vielä vähempi hän pystyy puheitaan pitämään. Koska päätökset tekee virkamies ja lautakunta ehkä vielä hallituskin. Kuitenkin uskallan epäillä, että valtuutettu piu paut välittää esimerkiksi vanhustenhoidosta sillä hetkellä kun asiaan viitataan jossakin valtuustokäsittelyn yhteydessä. Onhan valtuuston kokoukset julkisia toisin kun muut komiteat. Ja saattaapi olla tiukka paikka käyttää puheenvuoro julkisen sanan ollessa läsnä?

Voisiko asialle mitään? Voi. Ehdokkaita asettavat ryhmittymät voisi tuoda julkisuuteen mihin lautakuntaan tai komiteaan kukin ehdokas tullaan sitten valitsemaan. Näin äänestäjä tietäisi jo äänestysvaiheessa, että tuo päättää niistä ja niistä asioista ja tuo toinen noista ja näistä. Olisiko tämä liikaa pyydetty? Uskaltaisiko ryhmittymät lähteä tähän? Menisikö ääni silloin todella sille jonka halutaan yksilöä koskevia päätöksiä tekevän? Sillä ei ole yhteisöä ilman yksilöä, ei kaupunkia ilman kaupunkilaisia Listalla on kansanedustajiakin, ehkä? Riittääkö hänellä aikaa perehtyä lautakunta-asioihin vai onko hän vaan edustamansa aateryhmälle ääniä keräämässä. Ja mikä mielenkiintoista – hän Kouvolassa ajaa kouvolalaisten etua ja seuraavalla viikolla valtion etua joka saattaa olla ristiriidassa juuri Kouvolan seudun edun kanssa. Jos Suomi ja Venäjä liittyvät NATOon, niin uhka Suomen joutumisesta aseellisen hyökkäyksen kohteeksi pienenee huomattavasti. Valtiovalta päättää supistaa puolustusvoimien vahvuutta. Niin listalla saattaa olla Vekaranjärvi tai Utti. Mikä on kansanedustajavaltuutetun rooli. Suomen talous vai Kouvolan hyvinvointi.

Vaaleissa – niin kunta kuin valtiollisissakin – on aina voittajia ja toiseksi tulleita. Kuitenkin jo nyt voi todeta, että vaalien todellinen voittaja on media. Media ei jää näissäkään vaaleissa toiseksi.