Uupunut.
Silmät kiinni painuen.
Huokaan.
Miksi kukaan koskaan.
Tunkeutui sisimpääni.
Tuli elämääni.
Karahti kiville.
Rantautui.
Myrskyn nostatti.
Ajan uuvuttama.
Hetken tainnuttama.
Ajatus vie mennessään.
Ei koskaan enää.
Ei kukaan saa koskettaa.
Sieluani siirtää.
Ajaudun tunneliin.
Umpikujaan päädyn.
Halusinko niin.
Kidutanko itseni uuvuksiin.
Tässä mielettömyyden myllerryksessä.
Levähdän hetken.
Olen palanut kuin tuli.
Silmät kiinni painuen.
Huokaan.
Miksi kukaan koskaan.
Tunkeutui sisimpääni.
Tuli elämääni.
Karahti kiville.
Rantautui.
Myrskyn nostatti.
Ajan uuvuttama.
Hetken tainnuttama.
Ajatus vie mennessään.
Ei koskaan enää.
Ei kukaan saa koskettaa.
Sieluani siirtää.
Ajaudun tunneliin.
Umpikujaan päädyn.
Halusinko niin.
Kidutanko itseni uuvuksiin.
Tässä mielettömyyden myllerryksessä.
Levähdän hetken.
Olen palanut kuin tuli.
Vastaukset 3
Vanhimmat
miten koskettava tämä runosi on.
' miksi kukaan koskaan
tunkeutui sisimpääni
tuli elämääni
karahti kiville
rantautui '
Se vaan oli kirjoitettu tähtiin,
tarkoitettu tapahtuvaksi.
Levähdä, levähdä tovi ja anna sydämeesi tilaa.
Ja nyt hommiin pitää mennä.
Ihanaa lauatakia "äiteelle"
tämän jo perjantaina. En silloin ehtinyt mitään sanoa. Ja taas tänne tullessani palasin heti tähän. Hieno runo. Mahtavaa kuvausta, lyhyesti. Osaispa itsekin. Kiitos.