Olen nyt jonkin aikaa harkinnut lapsen hankkimista. toisaalta tiedän, että elämäntilanne on sopiva siihen... hyvä parisuhde ja myös ulkoiset puitteet vauvalle olisi. mutta joskus pelottaa, että entä jos en sitten osaakaan hoitaa lasta? ja kun ihmiset aina kertoo kauheita tarinoita, miten parisuhde kärsii ja molemmat on ihan lopussa. lähipiirissa on myös perheitä joissa mies on pettänyt kun on tehty vauva... ja sitten syyttäneet sitä että nainen on huomannut vaan vauvan.. olen hoitanut puoli vuotta kaksosia joilla oli koliikit joten aavistus siitä miten raskasta se on löytyy, mutta kun kaikki hokee vaan että se on vielä raskaampaa, että kokeilepa vuosi niin et enää muista edes nimeäs.. mutta onhan se kaikki sen arvoista? vai mitä? en tietty ole tuntenu sitä äiti-lapsi uskomatonta sidettä mutta kun hoidin niitä kahta vauvaa niin se tunne oli kyllä ihana... kertokaa mulle onko teitä koskaan pelottanut?? ja ne keillä on lapsia, että häviääkö se pelko?
pelottaako ketään??
mimmu
6714
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
minulla ei ole, mutta uskoisin (lähes) kaikilla naisilla olevan samoja pelkoja kuin sinullakin. Ainahan uusi elämä tuo paljon mukanaan samalla kun vie jotain pois. Mutta eiköhän sinullakin herää se kuuluisa äidin vaisto, kun pienokainen alkaa näyttää itsestään merkkejä :)
Ei siis kannata stressata turhaan, olethan jo pärjännyt kahden koliikkilapsenkin kanssa, miksi et siis omiesi kanssa?
Yhdyn Sirun kirjoitukseen.
Itsellänikään ei ole vielä lapsia, mutta menossa komas yritys kierto. Pelkoja tulee minullekkin välillä samoin miehellenikin, mutta seon ihan normaalia. Ei muuta kun onnea vaan! :)
kohtapuoliin alkaa ensimmäinen yrityskerta meilläpäin :) Kuumeilu on jo niiiin kovaa, ettei tätä kohta enää kestä!! Mutta kun pilleriliuskaa vielä melkein kolme viikkoa jäljellä... Nooh, ehtiipähän miettiä vielä moneen kertaan *huh*
Kyllä muaki pelottaa aina ku ajattelee,mut uskon et se hoitaminen sujuu luonnostaan.Toivon vaan ettei tuu masennusta synnytyksen jälkeen..
Meilläkin alkais olla pikku hiljaa oikea aika edessä..Miekkoseni vihjaili jo,että ei kannata vielä serkun häihin kesäksi suunnitella pukua kun et tiedä miten paljon lihot...
On sitä jo saanukki odottaa...
Tsemppiä vaan vauvan tekoon ja iloista syksyä!
Kyllähän se pistää miettimään, kun niin paljon tapahtuu juuri mainitsemiasi asioita.. Mutta (itsellä ei lapsia) kaikki tuntemani äidit sanovat, että on se sen arvoista.. Ja onhan niitä monilapsisia perheitä, eli ei kai se parisuhde siihen kuole.. Ratkaseva asia varmasti on se, kuinka molemmat suhtautuvat asiaan.
Kun naiselle usein iskee vauvakuume ennen kuin miehelle, niin ennen kuin yrittämään aletaan, pitäisi varmistautua siitä, että mies on myös oikeasti juonessa mukana. Ja kun asioista keskustelee jo etukäteen ja raskauden aikana, pitäisi asioiden luonnistua..
Kärsivällisyyttähän siinä tarvitaan puolin ja toisin, mutta uskoisin "kunnollisen" miehen tajuavan, missä mennään ja molemmatkin varmasti on väsyneitä, mikäli vaavia hoidetaan yhdessä.
Sanoisin tuohon että kyllä kannattaa uskaltaa.itseäni pelottu raskausaikana se miten pärjäisin.luin paljon alan kirjallisuutta ja siitä saa vähän väärän kuvan.kaikki tuntuu hirveän hankalalta,siksi yllätyinkin miten helppoa tämä on!Vaikka oma lapseni on sairas ja tarvitsee vielä enemmän hoitoa.Ei kannata pingottaa pienistä!