kaikkihan me muistamme Charlton Hestonin loistavan roolisuorituksen yksinäisenä Robert Nevillenä kun hän toisella kädellä huiskoi huithelvettiin verenhimoisia mutantteja ja toisella pelasi jätkänshakkia julius Caesarin rintakuvan kanssa viimeisenä miehenä maan päällä autioituneessa los angelesissa elokuvassa "omega man"? Will Smith esitti pääosaa paljon, paljon ponnettomammassa uudessa elokuvaversiossa, joka kantaa otsikon nimeä...
mutta kun koira koisaa tuossa jaloissa ja itse vetelin silvio berlusconin nimeä kantavan pitsan huiviin - hurtta muuten tuhahti vaan mokomalle metriheikille eikä suostunut pitsaan koskemaankaan - ja tässä vähän mökille vietävää kesälukemista olen pakannut kasaan, niin osui kouraan Richard Matthesonin kirjoittama vampyyritarina "olen legenda". mitä olisi kesä, ukkoset ja hyttyset ilman kunnon kummitustarinaa? mutta mitä palstalaiset pidätte kirjasta? mitä pidätte moderniin maailmaan sijoittuvasta yhden miehen selviämistarinasta vampyyrien invaasion keskellä? itseäni kosketti kohta - kun rakkia tuossa tuijottaa - kun Neville löysi elävän, nälkiintyneen, surkean ja pelokkaan koiran ja yritti saada sitä luottamaan itseensä ja pelastamaan se ulkona odottavalta väistämättömältä tuholta. koira sitten sairastui ja kuoli. hyvä kirja kuitenkin.
mutta kun koira koisaa tuossa jaloissa ja itse vetelin silvio berlusconin nimeä kantavan pitsan huiviin - hurtta muuten tuhahti vaan mokomalle metriheikille eikä suostunut pitsaan koskemaankaan - ja tässä vähän mökille vietävää kesälukemista olen pakannut kasaan, niin osui kouraan Richard Matthesonin kirjoittama vampyyritarina "olen legenda". mitä olisi kesä, ukkoset ja hyttyset ilman kunnon kummitustarinaa? mutta mitä palstalaiset pidätte kirjasta? mitä pidätte moderniin maailmaan sijoittuvasta yhden miehen selviämistarinasta vampyyrien invaasion keskellä? itseäni kosketti kohta - kun rakkia tuossa tuijottaa - kun Neville löysi elävän, nälkiintyneen, surkean ja pelokkaan koiran ja yritti saada sitä luottamaan itseensä ja pelastamaan se ulkona odottavalta väistämättömältä tuholta. koira sitten sairastui ja kuoli. hyvä kirja kuitenkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
oli. pidin paljon. niinkin lyhyeen novelliin oli sisällytetty hyvä tarina, juoni ja kerronta.
olin elokuvassa pettynyt juuri siihen ettei koiran osuutta oltu kuvattu kirjan tavoin. se ehdottomasti oli vaikuttava vaihe.
minusta siinä oli monta hyvää ja niin koskettavaa kohtaa kuten se kun Neville ryssi ajantajun, ajoi tuhatta ja sataa kotiinsa, menetti autonsa ja kun vihdoin pääsi kotionsa ja huomasi sähkön katkenneen niin ei se ihme ole, että vähän vatsanpohjasta ottaa; niinkin raadollisesti - vaikka kaikki muut ihmiset ovat kuolleet ympäriltä - niin mies lannistui kun pelkäsi viimeisten maailmassa olevien syömäkuntoisten pakaste-eineksiensä sulaneen ja muuttuneen kelvottomiksi ja että jatkossa ruokavalio muodostuu purkkipavuista ja tonnikalasta. ei se ihme ole, että vähän sisuksissa kuohahtaa ja äijä käy hakemassa tykit makuuhuoneen lipastosta ja lähtee pistään ojennukseen jokaisen vastaantulevan vampyyrin...
ainakin minusta tuossa kirjassa oli hienointa sellainen arjen kuvaus, yksinäisyys ja se miten pienistä asioista - koirasta tai pakasteruuasta - loppujen lopuksi ihmisen mielenterveys ja sellainen tietty "olemisen pysyväisyys tai vakio" onkaan...
vaikka kuka tietää; nyt kun nato ja venäjä ovat nokkapokkaa keskenään ja itämeren laivastoihin rahdataan kilvan ydinaseita, että kuka se meistä loppujen lopuksi huomaakin olevansa siellä viimeisellä rannalla ja haalivansa räjähtäneestä k-kaupasta niitä viimeisiä ehjinä säilyneitä sipsipusseja kotionsa vietäväksi...