Kukkaa huojuvaa katselin
lipuen suloisiin muistoihin
Kerran hiekkatietä kulkien
käsi kädessä välillä suudellen
Muistan ojanpenkalla kukkineen
sinun laulaen kukan ojentaneen
Vielä tahdon hiljaa kuiskata
kukasta tuosta muistan aina sinua
lipuen suloisiin muistoihin
Kerran hiekkatietä kulkien
käsi kädessä välillä suudellen
Muistan ojanpenkalla kukkineen
sinun laulaen kukan ojentaneen
Vielä tahdon hiljaa kuiskata
kukasta tuosta muistan aina sinua
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muistan kun otimme
valkoisiksi muuttuneita
voikukkia ja puhalsimme.
Kuin kymmenet laskuvarjot
olisi noussut ilmaan.
Muutuimme osaksi luonnon
kiertokulkua ja kylvimme
voikukan siemeniä.Halimme
toisiamme ja nauroimme.
Kylvimme iloakin.
Laskeuduimme pitkään ja
tuoksuvaan heinään.Piiloon
maailmalta ja....no,se
oli jotain kesäistä.Ehkä se
lämpö ja tuoksut sen teki.
Mutta sitä elämä on.Syntymistä
ja kasvamista.Tuulessa heilumista
ja nuokkumistakin.Poukamia.
Mutta sitten on vireyttä ja
energiapurkaumia.
Ja nämä aikuisen ihmisen vuodet.
Miehen tie.Tämä se vasta elämää
onkin sitten ja ai että minä poika
nautin.Narisee paika,en kiellä,
mutta on tämä elämä mukavaa.
Pitäisiköhän tehdä eväät
ja matkata sinne heinikkoon
tänäin?Voikukkia puhaltelemaan...
Kiitos runostasi.
Herkkä ja kaunis oli runosi.
Lukuelämys.
Auringon hymyä ja voikukan siemeniä sinulle...
tykkäsin. :)
http://www.youtube.com/watch?v=LxI7Rod6Q-g&feature=related