No niinhän siinä kävi kehnosti kun otin pitkän tauon jälkeen viinaa.
Meni älli ja taas tolkkuihini palattua totesin että puhelin,rahat ja kannettava tietsari olivat lähteneet muille teille,enkä pysty edes muistamaan missä vaiheessa vehkeet on minulta hävinneet.
Joku varmaan on nyt iloinen uusista leikkikaluista ja minä vähemmän hyvällä tuulella.
Ei hitto,mieli tekisi ottaa henki pois itteltä,on tää niin raskasta....
Meni älli ja taas tolkkuihini palattua totesin että puhelin,rahat ja kannettava tietsari olivat lähteneet muille teille,enkä pysty edes muistamaan missä vaiheessa vehkeet on minulta hävinneet.
Joku varmaan on nyt iloinen uusista leikkikaluista ja minä vähemmän hyvällä tuulella.
Ei hitto,mieli tekisi ottaa henki pois itteltä,on tää niin raskasta....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on taitolaji raittuuden lopetus. Kaikilla tahtoo mennä överiks, ennen kun saa kestoputken päälle.
muutama vuosi sitten: turvat täynnä olin jostain roudannut jonkun jäppisen himaani. Aamulla totesin , että mankka, kännykkä, kamera, rannekello sekä kaikki koruni olivat tarttuneet kyseisen henkilön vaatteisiin. No mikään muu ei mua vituta enää kuin se, että siinä meni rannerengas, jonka olin saanut äidiltäni, joka oli nuorena saanut sen omalta äidiltään. Kaiken muun voi korvata. Nykyään kun otan bissee jossain "ulkona", pidän huolen siitä että en tule aivan tolkuttomaan känniin ja kokemuksesta viisastuneena myös pidän melkein hysteerisesti huolta ettei kenenkään käsi sujahda käsilaukkuuni, tarkistelen välillä että kukkaro ja avaimet on tallessa jne. Ja kukaan tuntematon tyyppi ei kotini kynnyksen yli astu. Että näin meillä. Mutta ei kai sitä henkeä ruveta itseltään riistämään tuommosen takia?