Intida. Olisivatpa leikanneet hiuksetkin kieliksi harppuihin. Noista olisikin saanut kauniita kieliä. Mutta siihen tyttö nyt jätetään, kultaiset kielet levällään päässä, tiedottomana ja sormet velttoina. Voiko ihmisen hirttää omiin hiuksiinsa? Illalla se nähdään.
Ehkä tyttöä ei ehdittäisi viedä kuin Kukkulalle asti. Silti pitää puuttua peliin. Harrastelijat ovat vaarallisimpia kaikista. Tänä iltana vaihdetaan valtaa, eivätkä nuokaan olisi ehtineet soitella harppuja. Mutta he eivät tiedä sitä vielä. Miksi joka paikassa tuoksuu päärynä?
Intida nosti kätensä: "Me huolehdimme tästä." Miehet, joilla oli pistävät silmät, jättivät tytön siihen missä tämä oli, etuoven edessä kädet rautatankoon sidottuna. Kujalle alkoi nousta tiheää sumua. Kidutetut hevoset kiljuivat vastapäisessä talossa, ääni kantautui raosta lähellä pihlajan oksaa. Pihlajan kukkalumen keskeltä laskeutui hahmo, jolla oli silkkihuppu päässä.
Harakka lehahti alas kattotasanteen koukeroilta. Intida ei katsonut huppupäähän päin. "Tyttö otetaan mukaan." Ketterä pikku hahmo poimi maasta levällään olevat pikkutavarat, leikkasi narut poikki ja nosti sitten tytön maitorattaille. Sitten hahmo heitti maitotahraisen viltin tytön päälle. "Mentiin!"
Huppupää lähti työntämään rattaita alas kujaa. Iltapäivä oli vasta alkanut. Valtavat vihreät kuparikellot löivät tornin huipussa. Suuret kaleeripilvet soutivat taivaan poikki ja hajaantuivat, ja aamun loppupuolella koittanut hämärä hetki väistyi. Aurinko paistoi talojen murentuneille kattotasanteille ja satamaan palaavien kalastajaveneiden purjeisiin. Lisää harakoita lensi ilmassa. Maitorattaiden pyörät kolisivat alas kujaa. Ihmisiä hyöri punaruskeissa viitoissa kaikilla kahdeksalla torilla. Palatsin puutarhuri leikkasi muratteja ulkoseinältä lännen puolelta ja tuli sillä tietämättään aiheuttamaan erään ihmisen pian tapahtuvan kuoleman.
Huppupäinen hahmo kosketti tytön selkää huovan alla. Mekon kangas oli revennyt. Pehmeät sormet tapasivat haavat, jotka raippa oli jättänyt. Hahmo siirsi hiukan kättään ja löysi lankkujen päältä pikku pullot. Todellinen pikku hajuvesikauppias se siinä. Yrittää nyt sillä verukkeella sisälle. Ja sitten vielä koettaa paeta. Hahmo pyöritteli kädessään yhtä pulloa. Se oli ehjä. Hahmo virnisti. Hupun vuoksi sen näki vain nuori porttotyttö, joka istui kadunkulmassa ja söi taateleita suupielet sotkussa. Tyttö katsoi muhkuraista kuormaa kärryissä ja näki mitä niissä tuotiin. Häntäkin alkoi hymyilyttää, mutta hän kätki sen taateleihin. Huppupää näki tytön ja kohautti tälle olkapäitään. Hän nyökkäsi päällään kohti vilttiä. "Tyhmyydestä sakotetaan." Tyttö nauroi, nakkasi viimeisen taatelin suuhunsa ja nousi huppupään ja maitorattaitten jälkeen.
Kanavankin yli rattaat vierivät. Sitten hopeanharmaan vaivaisukon - joka pisti esiin erään talon seinustan syvennyksestä - kohdalla ne seisahtuivat. Tyttö koputti ukon rintaa. Ukon yläosa avautui saranoiden varassa. Kuivettunut käsi ukon sisältä ojensi avainta. Tyttö ei katsonut kasvoihin, jotka olivat vielä kuivettuneemmat. Ukon yläruumis palasi paikalleen.
Pian rattaat kolisivat alas erääseen kellarihuoneeseen katutason alla.
Silloin Intida kuuli miten kello kilisi kilipukin kaulassa, mäkättävä otus, joka oli huolella suittu, tuli porttikongista esiin. Hän muisti nuoren miehen viikon takaa, joka oltiin viety Kukkulalle ja teloitettu illalla muurivarustuksen nokassa. Mutta nyt maitorattaat olivat ehtineet ensin. Intida suoristi nauhoja olkapäissään. Heidän vaatturinsa oli hyvä tekemään asepukuja. Ainoa haittapuoli niissä oli vain se, että ne istuivat rinnasta huonommin kuin oikeat.
Satamassa Suuri Seetripuinen oli tullut laituriin. Siitä purettiin lastia pieneen, kapeaan kanavaveneeseen. Kellarihuoneessa tyttö alkoi heräillä.
[jatkunee]
[Kommentteja halutaan hyvin paljon.]
Ehkä tyttöä ei ehdittäisi viedä kuin Kukkulalle asti. Silti pitää puuttua peliin. Harrastelijat ovat vaarallisimpia kaikista. Tänä iltana vaihdetaan valtaa, eivätkä nuokaan olisi ehtineet soitella harppuja. Mutta he eivät tiedä sitä vielä. Miksi joka paikassa tuoksuu päärynä?
Intida nosti kätensä: "Me huolehdimme tästä." Miehet, joilla oli pistävät silmät, jättivät tytön siihen missä tämä oli, etuoven edessä kädet rautatankoon sidottuna. Kujalle alkoi nousta tiheää sumua. Kidutetut hevoset kiljuivat vastapäisessä talossa, ääni kantautui raosta lähellä pihlajan oksaa. Pihlajan kukkalumen keskeltä laskeutui hahmo, jolla oli silkkihuppu päässä.
Harakka lehahti alas kattotasanteen koukeroilta. Intida ei katsonut huppupäähän päin. "Tyttö otetaan mukaan." Ketterä pikku hahmo poimi maasta levällään olevat pikkutavarat, leikkasi narut poikki ja nosti sitten tytön maitorattaille. Sitten hahmo heitti maitotahraisen viltin tytön päälle. "Mentiin!"
Huppupää lähti työntämään rattaita alas kujaa. Iltapäivä oli vasta alkanut. Valtavat vihreät kuparikellot löivät tornin huipussa. Suuret kaleeripilvet soutivat taivaan poikki ja hajaantuivat, ja aamun loppupuolella koittanut hämärä hetki väistyi. Aurinko paistoi talojen murentuneille kattotasanteille ja satamaan palaavien kalastajaveneiden purjeisiin. Lisää harakoita lensi ilmassa. Maitorattaiden pyörät kolisivat alas kujaa. Ihmisiä hyöri punaruskeissa viitoissa kaikilla kahdeksalla torilla. Palatsin puutarhuri leikkasi muratteja ulkoseinältä lännen puolelta ja tuli sillä tietämättään aiheuttamaan erään ihmisen pian tapahtuvan kuoleman.
Huppupäinen hahmo kosketti tytön selkää huovan alla. Mekon kangas oli revennyt. Pehmeät sormet tapasivat haavat, jotka raippa oli jättänyt. Hahmo siirsi hiukan kättään ja löysi lankkujen päältä pikku pullot. Todellinen pikku hajuvesikauppias se siinä. Yrittää nyt sillä verukkeella sisälle. Ja sitten vielä koettaa paeta. Hahmo pyöritteli kädessään yhtä pulloa. Se oli ehjä. Hahmo virnisti. Hupun vuoksi sen näki vain nuori porttotyttö, joka istui kadunkulmassa ja söi taateleita suupielet sotkussa. Tyttö katsoi muhkuraista kuormaa kärryissä ja näki mitä niissä tuotiin. Häntäkin alkoi hymyilyttää, mutta hän kätki sen taateleihin. Huppupää näki tytön ja kohautti tälle olkapäitään. Hän nyökkäsi päällään kohti vilttiä. "Tyhmyydestä sakotetaan." Tyttö nauroi, nakkasi viimeisen taatelin suuhunsa ja nousi huppupään ja maitorattaitten jälkeen.
Kanavankin yli rattaat vierivät. Sitten hopeanharmaan vaivaisukon - joka pisti esiin erään talon seinustan syvennyksestä - kohdalla ne seisahtuivat. Tyttö koputti ukon rintaa. Ukon yläosa avautui saranoiden varassa. Kuivettunut käsi ukon sisältä ojensi avainta. Tyttö ei katsonut kasvoihin, jotka olivat vielä kuivettuneemmat. Ukon yläruumis palasi paikalleen.
Pian rattaat kolisivat alas erääseen kellarihuoneeseen katutason alla.
Silloin Intida kuuli miten kello kilisi kilipukin kaulassa, mäkättävä otus, joka oli huolella suittu, tuli porttikongista esiin. Hän muisti nuoren miehen viikon takaa, joka oltiin viety Kukkulalle ja teloitettu illalla muurivarustuksen nokassa. Mutta nyt maitorattaat olivat ehtineet ensin. Intida suoristi nauhoja olkapäissään. Heidän vaatturinsa oli hyvä tekemään asepukuja. Ainoa haittapuoli niissä oli vain se, että ne istuivat rinnasta huonommin kuin oikeat.
Satamassa Suuri Seetripuinen oli tullut laituriin. Siitä purettiin lastia pieneen, kapeaan kanavaveneeseen. Kellarihuoneessa tyttö alkoi heräillä.
[jatkunee]
[Kommentteja halutaan hyvin paljon.]
Vastaukset 3
Vanhimmat
toi oli hyvä!!! jatka, jooko...? =)
jatkunee -> jatkuu!
Minä pidin....fantasia vetoaa syvälle sisimpääni, ja varsinkin hämärät alut. Hyvä yhdistelmä!
Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa, et voi jättää tätä tähän!