Käytetty & poisheitetty:(

Se että nainen ei ole seksuaalisesti aktiivinen (raskauden) aikana tai erityisesti sen jälkeen perustuu ihan siihen fyysiseen väsymykseen jonka valvominen ja muu lapsen hoito aiheuttaa. Varsinkin jos pitää hoitaa kotia ja laittaa ruokaa.

Ei siinä seksi silloin ehdi kiinnostaa.

Kyllä meilläkin väsymys vaikuttaa, mutta se on minunkin hyväksyttävä miehenä(se on näistä olosuhteista riippuvaista).

Se selitys että kyse on fyysisestä voi kyllä kai suurelta osin pitää paikkaansa.

En lähtisi eroamaan jos jaksat jatkaa, voi hyvinkin olla että mies rakastaa ja kaipaa lapsiaan ja tekee valintansa.

Ehkä hän ei saa sinulta sitä rakkautta tarpeeksi, kun sinun pitää antaa sitä lapselle.

paitsi mieheni ei pettänyt kuin kerran, ainakin omien puheiden mukaan. Annoin anteeksi, ei huvita heti luovuttaa etenkin kun lapsikin on. Noin vuoden vei ennenkuin en ajatellut asiaa päivittäin, niin paljon se vaivasi. Nyt kuitenkin mennyt jo todella hyvin, olen ikionnellinen että jaksoin silloin, se kannatti. Toista kertaa en anteeksi anna, mutta täytyy ihmiselle yksi moka antaa anteeksi.
Sinulla tietysti se paha puoli että suhde jatkunut noin kauan, ei ole siis kysymys yhdestä panosta. Mutta jos miehesi todella osoittaa katuvansa tekojaan, anna anteeksi jos pystyt vaan. ei tarvi jälkeenpäin sitten miettiä että luovutit liian helpolla tai mitäs jos suhde olisikin toiminut sittenkin. Kun pinna on täynnä sen tietää, sitten on valmis lähtemään lopullisesti.
Voimia ja hyvää syksyn jatkoa!

Todellakin, miksi kiusaat itseäsi?? Miksi annat miehesi tehdä sinulle jotain noin kamalaa??? en tuomitse sinua enkä miestäsi, mutta päällimäinen kysymys mielessäni on, Miksi??

Ymmärrän sinua varsin hyvi, että olet väsynyt. Yksinkertaisesti olet väsynyt tähän raastavaan tilanteeseesi. Itse olen elänyt aika lailla samanlaisessa tilanteessa, meillä vain ei ollut lasta. Aluksi kaikki näytti todella hyvältä, seksi sujui ja kaikki oli kunnossa, kunnes tilanne muuttui. Ihmettelin ja mietin missä voi olla vika. Silloista jätkäkaveriani ei enää huvittanut sekstailla ja syy ei ainakaan voinut olla siinä, etten minä olisi halunnut. Hän oli koko ajan muka väsyksissä, oli sitten kyseessä aamuvuoro tai iltavuoro töissä. Päätin, että en sitten painosta enkä kysele, kyllä sitten itse ilmoittaa, kun haluaa läheisyyttä. Saattoi mennä useampi kuukausi ennekö meidän yhteisessä sängyssä tapahtui yhtään mitään!!
Tässä vaiheessa alkoi minun päässäni takoa ajatus, että nyt ei ole kaikki kohdallaan, täytyy olla jotain muuta. Kun otin asian puheeksi, ei muka ollut mitään syytä, häntä vain väsytti. Joopa joo!! Minä olin typarä ja katsoin tätä kaikkea sormieni lävitse vielä vuoden verran ja suoraan sanottuna olin loppu, niin loppu kuin ihminen vain voi olla. Jätkäkaverini alkoi kulkemaan poikaporukalla tansseissa (ihminen, joka ei osannu tanssia pätkääkään) ja ties missä kemuissa. Koskaan ei kysytty lähtisinkö minä mukaan. Sain olla viikonloput yksin. Auta armias, kun minä sitten satuin lähtemään likkojen kanssa jonnekkin olie kysymysten rupeama valmis. Syyteltiin ties mistä. Koskaan minua ei kuitenkaan kiinni mistään saatu, toisin oli jätkäkaverini laita.
Kun sitten vihdoin ja viimein erosin tästä tapauksesta, se oli minulle helpotus. En edes itkenyt eroa, vaan nautin omassa uudessa asunnossa olostani. Matkustelin ystävieni kanssa ja nautin. Elämäni oli vihdoin ja viimein kohdallaan, niin kuin sen kuuluikin olla. En ollut enää lopen uupunut ja suruissani. Jaksoin jopa nauraa ja iloita elämän pienistäkin asioista. Olin jälleen se vanha oma itseni.

Sanon sinulle, että mieti tarkaan millaista elämää tahdot viettää. Tahdotko nauttia elämästäsi vain viettää vuodet pääksytysten elämää, joka ei anna sinulle mitään ainoastaa kuluttaa sinua sisältäpäin?? Olet kuitenkin vielä nuori ihminen, jonka kuuluisi elää elämänstä parasta aikaa, mutta kirjoituksestasi päätellen asiat eivät ole näin. Kerroit, että ilman miestäsi et pärjäisi taloudellisesti. Niin minäkin uskoin, että en selviä rahallisesti ilman jätkäkaveriani. Toisin kuitenkin kävi. Olen selvinnyt ja hyvin. Ei mitään hätää ole ollut. Kyllä sinäkin selviät, aivan varmasti.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivon, että teet elämässäsi vielä sen oikean ratkaisun. Ehkä sen aika ei ole vielä, mutta sen on josku...

Hei, ihan tosi, kiitos tosi paljon
Teille kommenteista, ette usko
miten hyvältä tuntuu lukea ja saada
lisää rohkeutta tehdä päätöksiä....
Te ootte ihania.

Paljon on tapahtunut ja oon ottanut etäisyyttä
asioihin....oikeesti! Lähdettiin kax päivää
sitten ystäväni luokse evakkoon ja tänään
Mieheni tulee kotiin, tyhjään kotiin!Hah!

Jotain kertoo sekin, ettei kännykkäni
ole soinut
kertaakaan sen työmatkan aikana.
On varmaan ollut hyväkin poka.
Illalla alkaa varmaan puhelinrodeo, ei ole ruoka valmiina, eikä rättiväsynyt kolmireikänen!

Helvetti! eilen mä rupesin tajuumaan typeryyttäni.
Sain mennä kaupungille kävelylle (ystäväni hoiti poikaani)ja siinä hurahtikin 3-4 tuntia...voi luoja, kun rupes asiat aukeamaan.

Tää viikonloppu on kyllä meille kiirastuli!
Mies saa tehdä valintoja, minä tein jo.
(Toivottavasti olen illalla vielä samassa mielentilassa???)

p.s. eilen illalla sain,
toooodella pitkästä aikaa;),
ihan omankäden oikeutta vaan......