Miten te muut olette uusioperheessä osat jakaneet? Itse olen nyt tilanteessa, missä en oikein tiedä miten toimia tai oikeastaan miten voi toimia.
Eli olen seurustellut miesystäväni kanssa reilu puolitoista vuotta. Molemmilla on omat huushollit ja hyvin erilaiset elämät. Mies on lapseton, 12v minua vanhempi ja hänellä on neljä koiraa.
Minulla kolme lasta, oma pikku koira ja talo velkoineen. Työssä käymme molemmat.
Yhteen muuttoa olemme miettineet, mutta ongelmana on oikeastaan koirat ja lapset. Mieheni pitää lapsistani, muttei jotenkin osaa luoda heihin lähempää suhdetta. Itse en halua tuputtaa, tai hoidattaa lapsia hänellä, mutta tuntuu tyhmältä olla "perhe", ja viedä nuorinta aamulla tarhaan kun mies jää luokseni lomapäivää viettämään.
Nyt olemme käytännössä kaiken vapaa-ajan yhdessä, jomman kumman kotona ja tuntuu tyhmältä pitää kahta huushollia kun rahaa ei muutenkaan ole paljoa. Itse en noita neljää koiraa haluasi, mutta olen antanut asiassa periksi. Mieheni hoitaa omat koiransa ja minä mukulani. Mutta voiko tämä toimia?? Itseäni epäilyttää..
Jos yhteen muutetaan, päiväkoti vaatii miehenkin työvuorot ja lasta ei voi viedä hoitoon jos jompi kumpi on vapaalla. Ymmärrän päiväkodin puolen, mutta voiko miehen pakottaa "koti leikkiin"
Siis jos se ei tule omasta halusta, vaan ulkoa päin. Ymmärrän toisaalta miestäni, hän on tottunut elämään omalla tavallaan. Kuitenkin haluaisimme elää yhdessä, mutta emme tiedä käytännössä miten se tehdään.¨
Lapseni pitävät miehstä paljon, ja sanovat että olisi jo aika muuttaa yhteen. Mieheni elämä on viime vuosina muuttunut radikaalista, jo tämä harppaus on suuri. Mies hoitaa luonani kotiaskareita, pesee pyykkiä, paikkaa lasten pyörän kumeja ym. Ennen hän ei kuulema ole tehnyt yhtikäs mitään, vaimo on hoitanut kaiken huushollin. Eli mieheni oikeasti yrittää ja näenkin sen, mutta riittääkö se?
Käytännön vikkejä ja ehdotuksia otetaan vastaan.
Eli olen seurustellut miesystäväni kanssa reilu puolitoista vuotta. Molemmilla on omat huushollit ja hyvin erilaiset elämät. Mies on lapseton, 12v minua vanhempi ja hänellä on neljä koiraa.
Minulla kolme lasta, oma pikku koira ja talo velkoineen. Työssä käymme molemmat.
Yhteen muuttoa olemme miettineet, mutta ongelmana on oikeastaan koirat ja lapset. Mieheni pitää lapsistani, muttei jotenkin osaa luoda heihin lähempää suhdetta. Itse en halua tuputtaa, tai hoidattaa lapsia hänellä, mutta tuntuu tyhmältä olla "perhe", ja viedä nuorinta aamulla tarhaan kun mies jää luokseni lomapäivää viettämään.
Nyt olemme käytännössä kaiken vapaa-ajan yhdessä, jomman kumman kotona ja tuntuu tyhmältä pitää kahta huushollia kun rahaa ei muutenkaan ole paljoa. Itse en noita neljää koiraa haluasi, mutta olen antanut asiassa periksi. Mieheni hoitaa omat koiransa ja minä mukulani. Mutta voiko tämä toimia?? Itseäni epäilyttää..
Jos yhteen muutetaan, päiväkoti vaatii miehenkin työvuorot ja lasta ei voi viedä hoitoon jos jompi kumpi on vapaalla. Ymmärrän päiväkodin puolen, mutta voiko miehen pakottaa "koti leikkiin"
Siis jos se ei tule omasta halusta, vaan ulkoa päin. Ymmärrän toisaalta miestäni, hän on tottunut elämään omalla tavallaan. Kuitenkin haluaisimme elää yhdessä, mutta emme tiedä käytännössä miten se tehdään.¨
Lapseni pitävät miehstä paljon, ja sanovat että olisi jo aika muuttaa yhteen. Mieheni elämä on viime vuosina muuttunut radikaalista, jo tämä harppaus on suuri. Mies hoitaa luonani kotiaskareita, pesee pyykkiä, paikkaa lasten pyörän kumeja ym. Ennen hän ei kuulema ole tehnyt yhtikäs mitään, vaimo on hoitanut kaiken huushollin. Eli mieheni oikeasti yrittää ja näenkin sen, mutta riittääkö se?
Käytännön vikkejä ja ehdotuksia otetaan vastaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on käytännössä aika vaikeaa olla hoitamatta koiriin tai lapsiin liittyviä asioita yhdessä. Jos siihen päätyy, niin helposti tulee kaksi eri leiriä saman katon alle. Toki päävastuullisesta voi ja kannattaakin sopia etukäteen. Eli mies hoitaa koiransa ja sinä lapsesi. Apua voi pyytää ja sitä voi antaa.
Taloudelliset syyt voi toki painaa, mutta niiden takia en kyllä muuttaisi yhteen.
Harkitkaa tarkasti: näin kokemuksesta sanoisin, että on vaikeampaa sopeutua elämään lasten kuin koirien kanssa.
Tuohon päiväkotiin..
Mikäli yhteen muuttaisitte, ei miestä todellisuudessa voi pakottaa edes päiväkoti hoitamaan lapsiasi..
Kokemusta on ja hyvin perusteltuna meni meillä läpi, että lapsi on todellakin silloin hoidossa, kun oma vanhempi on töissä ;)
Jos omat vapaat menee täysin toisen lasta hoitaessa, alkaa väkisinkin tunteet monesti kääntyä huonoon suuntaan..
Se, että miehesi tekee kotitöitä jne on mielestäni jo paljon. Ei ketään voi/kannata pakottaa toisen lapsia hoitamaan.. se halu tulee itsestään ajan myötä, jos tulee.
Ja olethan sä lapsesi tähänkin asti hoitanut, eikö riittäisi että talossa sitten olisi rakas mies, joka muutoin auttaa kotihommissa? Vaikkei alkaisikaan "hoitosedäksi"? :)
"Kotileikkiin" pakottaminen monesti päättyy huonosti. :( Niin kävi meillä, nykyään sitten kun kaikki on vapaaehtoista.. on tilanne toinen.
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Et tosiaankaan voi pakottaa miestä hoitamaan vieraita lapsia. Oman mieheni kohdalla en olisi uskaltanut kysyäkään. Sitäpaitsi nykyisin on olemassa subjektiivinen päivähoito-oikeus, jonka mukaisesti voit viedä lapset hoitoon, vaikkei kukaan olisi töissä. Meillä eletään kahden perheen elämää: yksi perhe on minä ja minun lapseni, toinen minä, mies ja yhteiset lapset. Mies ei yleensä edes puhu lapsilleni mitään, puhumattakaan että ostaisi heille jotakin tai auttaisi pyörän kumin korjaamisessa. Se on positiivista, että miehesi tekee kotitöitä, minun ei tee mitään, edes lumitöitä. Kannattaa silti miettiä tarkkaan, mihin olet ryhtymässä. Tälläkin mallilla pärjää, mutta rankkaa on.
Subjektiivinen oikeus lapsella on päivähoitoon, mutta ei vuorohoitoon, joten tämä kannattaa myös ottaa huomioon, jos on itse vuorotyössä eikä halua lasta miehelleen hoidattaa.
Lisäksi huom! kun on kahden tulot, myös päivähoitomenot tod.näk. kasvaa!
En tosiaan ymmärrä miksi muuttaa yhteen, jos ei ole tarkoitus elää yhteistä elämää, eli tässä tapauksessa lasten ja koirien kanssa?
Sanoisin kyynisesti ettei kannata muuttaa yhteen. Ei ennekuin mies on valmis uhraamaan myös omaa aikaansa lasten takia. Ongelmia tulee varmasti, vähintää omaa pahaa mieltä ei voi välttää!
Itse en lähtisi suhteeseen miehen kanssa joka ei olisi valmis huomioimaan lapsiani kokonaisuudessaan, myös heidän tarpeitaan jokapäiväisessä elämässään. Se on itsekästä...
ovat? Elelevätkö ne sisällä vai ainoastaan ulkona? Tulevatko ne toimeen oman koirasi kanssa ja päinvastoin?
Noista asioista riippuu aika isolta osalta se, miten mahdollinen yhteiselonne sujuisi.
Siis: Minkä rotuisia?