Kummallista on:ihmiset menevät kimppaan ja alkavat löpistä niitä näitä,mitä se sellainen on, mikä sen aikaansaa,outoa? Kärsin: ei ihmisiä,en kuule puhetta.ei vuorovaikutusta. Ketään ei ole missään,ei kaipaa. En ole´hullu´.en hyppää lääkärillä enkä ole koskaan syönyt m.a.lääkkeitä. En halua blaa,blaa puhetta vaan konkretiaa.Kuka vetää kädestä? Peili kertoo totuuden:vanha ja ruma ja silti haikailee hyväksyntää ja ihailua.seuraa,puhetta,kumppanuutta,iloista mieltä. Eihän tällaiset asiat ole tulleet kenellekään mieleen,kun minut näkevät tai että itse haluaisi.Kukin porskuttaa vaan sitä omaa elämäänsä päivä toisensa perään.
olen yksin
Peili kertoo totuuden
241497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kuinka voit sanoa noin?Mitä ihmettä valitat yksinäisyyttäsi?Se taitaa olla oma vikasi jos olet yksin etkä halua sosiaalista elämää pitää.Jos toiset ihmiset puhuu sitä tätä niin he on ainakin sosiaalisia,tottakai itsekuki saa sanoa mitä haluaa "niitä näitä".Ota niskastasi kii ja mene ihmisten ilmoille ennenkun on myöhästä!!
Peili paljastaa juuri tuon meidän nuoruuden tai vanhenemisemme ja jäljet näkyy. Mitä siitä, "nahan" alla on paljon sitä mitä peilissä ei näy. Se piilossa oleva on se, millä kumppanuutta vaalitaan, usko vaan.
Tokihan se aluksi on juuri sitä plaa plaa-puhetta, jotta jonkinlaisen tuntuman saa toiseen.
En sillä kirjoita, että itselläni olisi "joku", ei ole, näin se kuitenkin suurinpiirtein taitaa mennä :) siis tuo tutustuminen vastakkaiseen.
Olen 50v aika nuorekas mies,leski. Tiedä näistä viesteistä, mutta mitä sinulle käy?
Naama turvoksissa. Nokassa kaikki sateenkaaren värit.Sitä se kaivovesi teettää.. Onneksi loma on loppu ja kohta töihin jo hoppu.
Eikä Kyllikin apu pitkälle vienyt, nyt jo tunnen uuden halun heräävän kyselemään, oi te immet kertokaa mulle, kuinka voisin olla avuksi?
uutta, että monet potevat yksinäisyyttä. Tunnen erään miehen,lapsena sairastetun sairauden vuoksi hänellä on vaikeita jälkiseurauksia. Liikkuminen huonoa,puhe hyvin vaivalloista, kasvoissa pakkoliikkeitä varsinkin puhuessa. Hän on hyvin fiksu ja hänellä on ystäviä. Ei ystävien saanti ole olemuksesta kiinni, jos hän vaan olisi asunnossaan ja voivottelisi tilannettaan peiliin katsomalla, niin varmasti saisi olla yksin.
En ole itsekkään mikään komea mittaakin vain 174, näpeille saanut yksinäinen mies, mutta ystävistä ei ole puutetta, vieraita käy ja minua kutsutaan vierailuille jopa etelänmatkoille. Tänäänkin pistäytyi tuttu, juotiin kahvit ja parannettiin maailmaa, ei se sen vaikeampaa.
....Sinulle Kaikkea Hauskaa ja Mukavaa t:Nami
siellä kotonasi peilisi ääressä, että joku huomaa sinut ja yksinäisyytesi. Ihmettelet vain kuinka elävät itsekkäästi omaa elämäänsä huomioimatta sinua.
Eipä ole ihme jos olet yksin.
Noin käyttäytymällä luultavasti me kaikki olisimme yksinäisiä.
Onko käynyt mielessäsi, että voisit itse ottaa yhteyttä johonkin toiseen yksinäiseen, joka laillasi ihmettelee kotonaan, kuinka et ota häntä kädestä ym.
Jos olet jo yli 50 v. niin nyt olisi korkea aika herätä todellisuuteen.
Ulos sieltä peilin äärestä tapaamaan muita yksinäisiä, ettepähän enää ole yksin.
Minä en ole halunnut olla yksin, kuin ajoittain ja silloin on ollut ihan hyvä, ettei kukaan ole luokseni tuppautunutkaan. Kun seuraa haluan, haen sitä.
aika hyvä, kuitenkin, että ruma pysyy sisällä ja ratkoo ristikoita?
Kauniit sitten hakevat jonkun sisälle ratkaisemaan ne vaikeat sanat.
ihmisten syndrooma = olisikohan tuo vielä parempi ja mitä kaikkea jää saamatta jos....
Onnellisuus vaatii rahaa ja sen seuralainen on *aina kauneus.
Ei se tietenkään noin yksinkertaista ole, mutta individualistille siinä on välineitä.....
törkyyn viitsit noin hyvän tarinan kehittää.
Kauniiden ihmisten ongelma on myös ulkoista kauneutta tavoittelevat ihmiset. Kaunis on (anteeksi vaan tyhmä termi:) hyväksikäyttäjien kohde. Eivät sellaiset rumia jahtaa tarkoituksiinsa.
On parempi olla reilusti ruma. Silloin tietää olevansa aidon välittämisen kohteena, kun löytää ystävän.
hakusessa, niin pukeutumisella on jonkimmoinen merkitys. Kauniskin ihminen voi pukeutumisellaan, meikkaamisellaan, monenkirjavalla kampauksellaan saada näyttämään itsensä täydeltä pelleltä. Tuskin se ulkonäkö ystävien saantiin niin kovin paljon vaikuttaa, ehkä enemmänkin se, miten hyvin osaa kuunnella toista.
hyväksyntää rakasta minua oi kuvani.
kovin tavoitellusta onnesta on harhakuva, joka on aina jossain muualla.
*siellä on haaveeni onneni maa, välkettä kuun mereen heijastamaa............
(lavatanssit ja nuoruuden huuma, juhannusruusut)
Silloin ONNI oli siinä. Luulen että niin voimakkaasti tuntee vain kokemuksien alussa oleva nuori.
kyyninen, mutta sen sydänystävän kautta onnen löytymiseen tässä iässä en usko, koska monella on kolhuja, mustelmia ja arpia, jotka luo oman varjonsa tulevaan. Ei kovin kaunista eikä romanttista, mutta taitaa se näin olla.
Vannomatta paras. Elämä voi yllättää :)
parasta, että saat sen, nyt harmaan turkkisi sijalle oikein upean minkkiturkin, korviisi kultaiset,timantein koristellut korvakorut, sormeesi sydämenkuvin koristellun sormuksen. Kyllä pupun sitten kelpaa.
Ihan kuin joku "hurja muodonmuutos"... Painajainen tuo olisi :(
niin täydellinen, saisit siinä sivussa ajokoirilla ajatetun,repalekorvaisen, takkuturkkisen, hauleja nahkaansa saaneen pupuvaarin, jolla viikset roikkuu, parta harmaa, kolotuksia siellä sun täällä. Saattaa sillä olla joku hyvä puoli,yksi oikein hyvä, sitä minä en sano, ei se kuitenkaan liity mammonaan. Painajainen senkun pahenee.
Turkkini harmaan ja takkuisen pedon turkkiin vaihtaisin
Kylmä tuuli kulkisi lävitseni ja talvi ei loppuisi koskaan
tuntuu kirjoitustaitoa riittävän. Luulisi noilla eväillä onnen pupun kasvimaahan loikkivan, paistaisi kesäinen aurinko, lämmin sade kastelisi porkkanat ja salaatit. Talvet leutoja ja vähälumisia.
Alussa kaikki näyttäisi hyvältä. Pupuvaari kohtelisi Pupua kuin kuningatarta. Kertoisi Pupulle vaivoistaan ja kärsimyksistään maailman metsästysmailla. Kaikki olisi kuin lupausta jostain paremmasta. Omat kärsimyksensähän Pupullakin on takana. Luulee ymmärtävänsä.
Idylliä kestäisi aikansa... Ennenpitkää pupu huomaisi olevansa pulassa kaiken sen keskellä. Pääsemättömissä. Kaiken tein eteesi, sanoisi vaari siinä vaiheessa. Tässäkö palkka uhrauksista.
(että se siitä haaveesta ystävyydestä, josta aloituskin oli, lainaan sitä: "haikailee hyväksyntää ja ihailua.seuraa,puhetta,kumppanuutta,iloista mieltä")
mutta jossain laulussa sanotaan. Kaipuu on vangittu sydämeen ja sydän on vangittu kaipuuseen. ympyrä ympyrän sulkee erilleen johtaa vain tie. En ole varma menikö tuo oikein, jotenkin noin se meni. Jos osaisin linkittäisin lopuksi.
Aurinkoista porkkanan ja salaatinmakuista kesäpäivää. Tulee pupun karva hohtavan kiiltäväksi ja pehmeäksi.