Vanhempani erosivat kun olin noin neljän vanha. YH-äidilläni oli tietenkin valtavia ongelmia hoitaa elatus minulle ja kanhdelle vanhemmalle sisarelleni.
Äiti teki kahta työtä. Kävi tehtaassa ja jakoi lehteä aamuisin, mistä jatkoi suoraan tehdastyöhönsä. Isäni lähdettyä, pikku mökin velkataakka jäi äitini hoidettavaksi ja siinä ei ollut paljo varaa ostella tavaraa ihan jokaisen mielihalun mukaan.
Koska olin nuorin, osaksni jäi tietenkin sisarteni käytetyt vaatteet. Päällysvaatteita äiti muokkaili parhaansa mukaan minulle sopiviksi, mutta alla olivat aina tyttöjen alusasut, paitsi silloiun kun koulussa oli jumppaa.
Lopulta aloin jo tottua niihin ja pidin ihan luonnollisena aamulla yöpaidan riisuttuani pukeutua pikkareihin ja sisareni aluspaitaan. Kun vanhempi sisareni alkoi käyttämään sellaista elastista vyötäröliiviä ja sukkia (60-luvulla), huomasin yht'äkkiä haluavani itsekin pukeutua niihin.
Usein minua salaa hävetti koko asia ja pelkäsin, että koulussa saavat tietää, että minulla on tyttöjen vaatteita omieni alla, varsinkin, riidellessäni sisarteni kanssa, he usein uhkasivat minua paljastamisella. Ajan kuluessa ja vanhetessamme sisarilleni alkoivat rinnat kasvamaan ja huomasin olevani kateellinen heille niistä. Niinpä kerran, kun olin yksin kotona kokeilin salaa myös sisareni rintaliivejä. Solloin myös meikkasin ensimmäisen kerran itse. Sisareni olivat kyllä meikanneet minut "leikitellen" joskus, koska "olin muutenkin kuin tytöt".
Tämä lapsena pakon edessä pukeutuminen toi lopulta siihen, että en osannut edes ajatella itseäni ilman naisten asuja. Armeija-aika oli oli pahin, mutta selvisin siitä. Kerran lomallani sitten äitini oli mennyt sisarensa luo viikon lopuksi ja olin yksin kotona. Otin vähän alkoholia ja pukeuduin kaikkiin ihaniin asuihin ja nautiskelin itsestäni telkkaria katsellen. Välillä keimailin äidin korkkareissa ja minusta oli ihanaa nostaa jalka toisen päälle ja tuntea nylön-sukan liukkaus toista jalkaa vasten.
Solloin ovi aukesi ja äitini seisoi ovella katsellen minua, ensin vähän hämmästyneenä, sitten hymyillen. Hän tuli luokseni ja halsi minua sanoen asian olevan ihan ok. Alkoholin rohkaisemana kerroin äidille oikeastaa kaiki, kuinka hänenkasvatuksensa oli muovannut minusta tällaisen.
Anteeksi pyydellen hän sanoi hyväksyvänsä ihan KAIKKI MITÄ VAAN HALUAN!
Sen jälkeen olen aina kotona käydessäni pukeutunut äidin kanssa naiseksi. Hän on auttanut minua ja kerran vanhempi sisarenikin oli paikalla. Asioiden taustasta johtuen myös sisarteni miehet tietävät asian ja ovat myös nähneet minut naisena, kun olemme olleet yhdessä koolla, tosin ei heidän lastensa aikana. Sitä en halua.
Kaiken kaikkiaan, olen edelleenkin hämmentynyt joskus. JOskuss kiukkuinen, koska en ole kuten muut, mutta enimmäkseen hyväksyn itseni tällaisena. Tosin en ole uskaltanut työpaikallani asiaa otta esiin. Se olisi ehkä likaa itseni kestettäväksi.
Äiti teki kahta työtä. Kävi tehtaassa ja jakoi lehteä aamuisin, mistä jatkoi suoraan tehdastyöhönsä. Isäni lähdettyä, pikku mökin velkataakka jäi äitini hoidettavaksi ja siinä ei ollut paljo varaa ostella tavaraa ihan jokaisen mielihalun mukaan.
Koska olin nuorin, osaksni jäi tietenkin sisarteni käytetyt vaatteet. Päällysvaatteita äiti muokkaili parhaansa mukaan minulle sopiviksi, mutta alla olivat aina tyttöjen alusasut, paitsi silloiun kun koulussa oli jumppaa.
Lopulta aloin jo tottua niihin ja pidin ihan luonnollisena aamulla yöpaidan riisuttuani pukeutua pikkareihin ja sisareni aluspaitaan. Kun vanhempi sisareni alkoi käyttämään sellaista elastista vyötäröliiviä ja sukkia (60-luvulla), huomasin yht'äkkiä haluavani itsekin pukeutua niihin.
Usein minua salaa hävetti koko asia ja pelkäsin, että koulussa saavat tietää, että minulla on tyttöjen vaatteita omieni alla, varsinkin, riidellessäni sisarteni kanssa, he usein uhkasivat minua paljastamisella. Ajan kuluessa ja vanhetessamme sisarilleni alkoivat rinnat kasvamaan ja huomasin olevani kateellinen heille niistä. Niinpä kerran, kun olin yksin kotona kokeilin salaa myös sisareni rintaliivejä. Solloin myös meikkasin ensimmäisen kerran itse. Sisareni olivat kyllä meikanneet minut "leikitellen" joskus, koska "olin muutenkin kuin tytöt".
Tämä lapsena pakon edessä pukeutuminen toi lopulta siihen, että en osannut edes ajatella itseäni ilman naisten asuja. Armeija-aika oli oli pahin, mutta selvisin siitä. Kerran lomallani sitten äitini oli mennyt sisarensa luo viikon lopuksi ja olin yksin kotona. Otin vähän alkoholia ja pukeuduin kaikkiin ihaniin asuihin ja nautiskelin itsestäni telkkaria katsellen. Välillä keimailin äidin korkkareissa ja minusta oli ihanaa nostaa jalka toisen päälle ja tuntea nylön-sukan liukkaus toista jalkaa vasten.
Solloin ovi aukesi ja äitini seisoi ovella katsellen minua, ensin vähän hämmästyneenä, sitten hymyillen. Hän tuli luokseni ja halsi minua sanoen asian olevan ihan ok. Alkoholin rohkaisemana kerroin äidille oikeastaa kaiki, kuinka hänenkasvatuksensa oli muovannut minusta tällaisen.
Anteeksi pyydellen hän sanoi hyväksyvänsä ihan KAIKKI MITÄ VAAN HALUAN!
Sen jälkeen olen aina kotona käydessäni pukeutunut äidin kanssa naiseksi. Hän on auttanut minua ja kerran vanhempi sisarenikin oli paikalla. Asioiden taustasta johtuen myös sisarteni miehet tietävät asian ja ovat myös nähneet minut naisena, kun olemme olleet yhdessä koolla, tosin ei heidän lastensa aikana. Sitä en halua.
Kaiken kaikkiaan, olen edelleenkin hämmentynyt joskus. JOskuss kiukkuinen, koska en ole kuten muut, mutta enimmäkseen hyväksyn itseni tällaisena. Tosin en ole uskaltanut työpaikallani asiaa otta esiin. Se olisi ehkä likaa itseni kestettäväksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Justjoo.
tai sitten ei.