Katkeruuteni

Kirjoitukseni loppuosa oli vähän kömpelösti muotoiltu. Puhuin siinä siis katkeruudesta parantumisesta.

Menneisyydessä on niin paljon tapahtunut ikävää asiaa että olen joka päivä katkera ja víhainen niille ketkä se aiheutti. Toki itseänikin syytän osittain. Mutta tää syö ihmistä, kun ei ole positiivisia tunteita paljoa ollenkaan. Somaattisia oireita on. Odotan milloin tulisi jotain välittämistä ja hoivaamista elämääni.

Tiedän tunteen. Mutta tosi seikka on, että katkeruus ei vahingoita muita vain itseäni. Joten pyrin pääsemään eroon katkeruudesta ja antamaan anteeksi. Kannattaa lukea Pekka Hämäläisen Elämä on epäreilua. Hyväksy ja anna anteeksi. Myös tommy Helsteenin kirjat on tutustumisen arvoisia.

Kuullosti niin tutulta. Kirjoitin tuntemuksia tuohon päälle. Kyllä katkeruudesta pääsee yli, täytyy tehdä vain oikeita valintoja, ja jättää oman onnensa varaan, jos asialle ei voi mitään. Tehdä parhaansa ja siitä ainakin saa olla hyvillä mielin. Jos katkeruutta on tullut repullinen kannettavaksi, niitä ei kerkeä purkaa ja taakka käy raskaaksi. Olen jättänyt taaksenisuuremmaksi osaksi kaikki ihmiset, jotka ei kanna ns. oikeaa hedelmää. Toivon sinulle VOIMIA! Osamme ei ole helppo ja jos näytämme olevamme satutettuja, joku huomaa sen, ja ampuu nuolella ja se ei välttämättä aole amorin nuoli.