Olen siis 15v poik ja olen sinkku (YLLÄTYS, YLLÄTYS!). Se ei sinänsä mua silleensä häiritse mutta olen huomannut tulleeni addiktoituneeksi läheisyyden tunteeseen. Ei siis mikää seksiaddiktio, vaa addiktio siihen et joku halaa minua ja kuiskaa nuo ihanat sanat: ''Rakastan sinua.''.
Olen huomannut omaavani tämän ongelman pari vuot sitte (sillo ku erosin exästäni (eka tyttöystäväni)). Kun sen tunteen kokee kerran, siitä ei saa tarpeekseen.
Noh, tyttöystävää olen yrittäny hankkia, mut koulussani olevat tytöt eivät suostu olemaan missään tekemisissä kanssani jostain syystä (siis eivät edes kaverimielessä). **Kaveri porukkaanikin** kuuluu vain poikia. Olen myös huomannut että minun on hankala aloittaa keskustelua tyttöjen kanssa, mutta kun keskustelu on alkanut olen oikein viehettävä keskustelukumppani.
En sanoisi olevani ruma, mutten myöskään hyvin komea (muutama finni mihin käytän 3 eri hoitoainetta...). Monet tytöt näyttävät jatkuvasti olevan kaikkein komeimpien ja ''kovimpien''(tupakan polttajien, prätkän omaavien, kaljaa kittaavien) poikien perässä. Tiedän kyllä muutaman tytön luokallani, jotka eivät ole tuollaisia, mutta en ole uskaltanu sanoa mitään, koska pelkään et jos epäonnistun, minusta tulee luokan naurunaihe (niin on käynyt meidän koulussa muille muutaman kerran).
Haluaisin siis päästä addiktiostani eroon tai saada siihen tyydytystä. Monet ajattelevat (kuten minäkin), että kumppanin hankkimisella ei ole mikään kiire, mutta en voi sille mitään! Aina kun näen parin kulkevan ohitseni, olen purskahtaa itkuun! Joka ilta nukkumaan mennessä mietin kuinka surkea olen! Aamulla herätessäni ajattelen, että taas samanlainen tyhjä päivä edessä! Plz auttakaa joku!
**kaveriporukalla tarkoitan porukkaa, joka kaataa paskaa (haukkuu, alentaa jne.) niskaani joka päivä
Olen huomannut omaavani tämän ongelman pari vuot sitte (sillo ku erosin exästäni (eka tyttöystäväni)). Kun sen tunteen kokee kerran, siitä ei saa tarpeekseen.
Noh, tyttöystävää olen yrittäny hankkia, mut koulussani olevat tytöt eivät suostu olemaan missään tekemisissä kanssani jostain syystä (siis eivät edes kaverimielessä). **Kaveri porukkaanikin** kuuluu vain poikia. Olen myös huomannut että minun on hankala aloittaa keskustelua tyttöjen kanssa, mutta kun keskustelu on alkanut olen oikein viehettävä keskustelukumppani.
En sanoisi olevani ruma, mutten myöskään hyvin komea (muutama finni mihin käytän 3 eri hoitoainetta...). Monet tytöt näyttävät jatkuvasti olevan kaikkein komeimpien ja ''kovimpien''(tupakan polttajien, prätkän omaavien, kaljaa kittaavien) poikien perässä. Tiedän kyllä muutaman tytön luokallani, jotka eivät ole tuollaisia, mutta en ole uskaltanu sanoa mitään, koska pelkään et jos epäonnistun, minusta tulee luokan naurunaihe (niin on käynyt meidän koulussa muille muutaman kerran).
Haluaisin siis päästä addiktiostani eroon tai saada siihen tyydytystä. Monet ajattelevat (kuten minäkin), että kumppanin hankkimisella ei ole mikään kiire, mutta en voi sille mitään! Aina kun näen parin kulkevan ohitseni, olen purskahtaa itkuun! Joka ilta nukkumaan mennessä mietin kuinka surkea olen! Aamulla herätessäni ajattelen, että taas samanlainen tyhjä päivä edessä! Plz auttakaa joku!
**kaveriporukalla tarkoitan porukkaa, joka kaataa paskaa (haukkuu, alentaa jne.) niskaani joka päivä
Vastaukset 4
Vanhimmat
No ohhoh, mulle ainakin kelpaisit =)
kuullostaa liianki tutulta!!!!!! Mutt mä oon 15v tyttö, eikä mun kamut mitenkää kiusaa vaa ne on ihania :D Tuntuu silt et kaikki pojat huomaa vaa ne himmeet heruttelia tytöt... MEit hiljasii katotaan aina kieroon ihan ku oltaisii jotain idiootteja ja meile ei vois ees puhua. Mutt ratkaisuu tähä en löydä... pitää vaa mennä puhuu jollekki? no eipä tuu mull mitää....
Itseäni ainakin kaiken maailman teiniheruttelijat ärsyttää...vaikka en kiellä, etteikö ne olisi hyvännäköisiä, mutta yleensä ne tuppaa olemaan samalla kauheita teinipissiksiä.
Hiljaiset tyypit ovat yleensä harkitsevimpia ja syvällisempiä. Olen huomannut että tytöissä ne ei-niin-pinnalliset yksilöt ovat usein parhaimpia, kun ne oppii tuntemaan:)
Eikä ne mitään rumia aina ole todellakaan...monesti päinvastoin ;)
Ymmärrän tuon tunteen kun tarvitsee toista lähelleen. Mene vain rohkeasti juttelemaan tytöille, mitä voisit menettää? Jos et itse uskalla pyytää esim. tytön numeroa, pyydä kaveriasi hakemaan se. Tekstaaminen tai soittaminen tytölle luulisi olevan helpompaa kuin kasvotusten puhuminen. Jos koulusi tytöt eivät suostu olemaan tekemisissä kanssasi, mikset etsisi muualta?
Itseäni helpottaa kun kirjotan unelmistani, että joku tulisi puhumaan ja kertomaan pitävänsä minusta. jne..