Mulla on omakohtaisia kokemuksia läheisen sairastuessa vakavasti.Läheiseni on ollut kohta puoli vuotta sairaalahoidossa ja aivan hoitajien armoilla.Mua on alkanut "jurppiin" hoitajien työskentely osastolla. Nuoremmat hoitajat ovat valmiita auttamaan ja olevat iloisia auttaessaan, mutta nämä "leipääntyneet" hoitajat näyttävät mieltään jos läheiseni soittaa heitä apuun.Sairaalassa näyttää olevan menossa "hierarkia", eli jos joku hoitajista on valmis läheistäni auttamaan, niin ei kauan mene, kun heidät pistetään " ruotuun".
töitä hoitajat
potilaan puolesta
5782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Palkan korotus on ollut sitten aivan turhaa näille hoitsuille.
Menen koska vaan, eli mihin aikaan tahansa, hoitsut ovat taukohuoneessa.Jos menen pyytämään jotain, niin naama on hoitajilla sen näköinen, että mitäs tulit häiritseen heidän rauhaansa.Läheiseni ei pysty juomaan eikä syömään itse, niin yritän käydä itse syöttämässä häntä.Olen huomannut, että joka kerta tullessani sinne, lääkkeet on pöydällä vartoomassa, eli ota tuosta jos saat.Läheiseni ei voi niitä itse otaa, kun ei kerta pääse liikkumaan.Kahvit tullaan juottamaan kylmänä, täytyyhän hoitsujen saada oma kahvi kuumana juotua.Heitin viimeksi kylmän kahvin lavuaariin, ja huomautin asiasta hotsulle, niin kommentti oli:"Olisit lämmittänyt mikrossa."Läheiseni ei halua enään juoda mitään siellä tarjottua kahvia tai teetä.Hoitsut ehkä ajattelee vain omaa napaansa.
Maista muuten sitä kahvia ihan piruuttas... Meillä on ainakin ihan kamalaa, et en sitä itse joisi. Mut säästön nimissä sitä potilaille tarjotaan, eikä hoitajilla ole osaa eikä arpaa siihen kahvinlaatuun siellä. Keittiöllä säästetään.
Tuohon tilanteeseen....harmillista, että hoitosuhde on mennyt tuollaiseksi millaiseksi sen koet.
Puolivuotta sairaalassa muuttaa potilaankin hyvin pinttyneeksi tavoiltaan, sitä sanotaan laitostumiseksi. Onko mitään mahdollisuutta hänen kotiutumiseensa tai hoitopaikan vaihtoon?
Joo, ja kamalaa oli, mutta tässä tapauksessa niin vahvaa, että lusikka meinas jäädä pystyyn, kun sitä sekotin.Läheiseni on jonossa pitkälle kuntoutusjaksolle, kunhan vaan maksaja löytyy.Paikkakin on tiedossa, joka on Suomen parhaimpia, ja siitä ei oo pahaa sanottavaa.On nimittäin läheiseni ollu siellä ennenkin. Tosin siitä on jo jokunen vuosikymmen mennyt, mutta olen saanut positiivista palautetta paikasta kohtalotovereilta. Toivottavasti se maksaja löytyy, ennenkuin mun pinna palaa lopullisesti.Ettei vaan tarvitse ottaa järeämpiä keinoja avuksi.Esim. lähteä valituksen tielle potilasasiamiehen kautta.
Koetas ihan normaalia juttua, soita osastonhoitajalle ja kerro omat kokemuksesi ja pettymyksesi.
Voin sanoa, että meillä tulee myös omaisten kanssa välillä ihan väärinymmärryksiäkin asioista. Silloin on paikallaan selvittää ne paikanpäällä ja osastonhoitaja on se ensimmäinen henkilö johon omaiset ottavat yhteyttä. Jämpti johtaja tuo kyllä napakasti tiedon työntekijöille ja asiasta keskustellaan ja asialle tehdään parannus.