Voi hevon vehkeet tätä yksinäisyyttä ja tylsyyttä!
Olen se sama, joka eilen illalla valitti samoja asioita :)
Mutta tämä päivä se vasta on ollutkin.. Heräsin yksin ja olen ollut päivän yksin kotona. Aamulla vielä heräsin ripuliin ja oksennustautiin, että sai päivä hyvän alun.
Nyt tauti on jo helpottanut, mutta ajattelen, ettei kellään ole näin tylsää kuin minulla. tekemiset: netissä selaaminen, sängyllä makoilu, tekstiviestin lähettäminen, telkun katsominen.
Koko talo on aivan hiljainen, ulkona on hiljaista, kaikkialla hiljaista kuin hauta-arkussa.
Varmaan kohta sekoan tähän tylsyyteen.
Olen se sama, joka eilen illalla valitti samoja asioita :)
Mutta tämä päivä se vasta on ollutkin.. Heräsin yksin ja olen ollut päivän yksin kotona. Aamulla vielä heräsin ripuliin ja oksennustautiin, että sai päivä hyvän alun.
Nyt tauti on jo helpottanut, mutta ajattelen, ettei kellään ole näin tylsää kuin minulla. tekemiset: netissä selaaminen, sängyllä makoilu, tekstiviestin lähettäminen, telkun katsominen.
Koko talo on aivan hiljainen, ulkona on hiljaista, kaikkialla hiljaista kuin hauta-arkussa.
Varmaan kohta sekoan tähän tylsyyteen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Paljon elämässäni yksinäisyyttä ja tylsyyttä kokeneena ymmärrän täysin miltä susta tuntuu. Tyhjentävää reseptiä en osaa sanoa, miten siitä ankeudesta ja yksinäisyydestä pääsee. Olen itsekin vieläkin yksinäinen ja elämäni on yksitoikkoista sekä tylsää. Mä äskenkin ajattelin että tää on nyt tätä...ei voi mitään. Ei elämää väkisinkään voi parantaa.
Kyllä monilla on vielä tylsempää, esim. ihmisillä joilla ei ole nettiä (ei ole varaa tms) eikä ystäviä. Ja onhan sulla sentään ihmisiä joiden kanssa vaihtaa tekstiviestejä. Mulla ei ole sitäkään. Samaa se on mullakin, nettiä, tv:tä ja makoilua. TOsin kohta alkaa koulu pitkän sairausloman jälkeen, ja se stressaa suunnattomasti. Paremmin sietäisin vaikka tylsyyttäkin kuin jatkuvaa stressiä, joka vain pahentaa masennusta.
Ehkä siksi on niin paha mieli, koska yleensä minun lauantait ovat mukavia, kun puolisoni on kotona. Ja aivan alunperin lauantait ei koskaan ollut tylsiä, koska olin aina töissä ja se oli viikon kiireisin päivä. Työttömänä ollessakin launtai on ollut ihan kiva, kun on menty miehen kanssa yhdessä jonnekin pois kotoa vaikka luontoretkelle. Nyt on niin outoa olla viikonloppuna yksin että varmaan pää sekoaisi jos olisi aina tällaista.
No, ole onnellinen että sulla sentään on mies. Mä näen miehestä vain unta. Olen AINA yksin. :(
Saa rauhoittua, kuunnella/ katsella luonnon rauhaa. Luonto ei valita! Luonto elää tasapainossa ja huokuu rauhaa ja tasapainoa.
Olen YKSIN, mutta en yksinäinen. Ensinnäkin olen ITSENI paras ystävä. Teen niitä asioita mitkä tuntuvat hyvältä ja oikealta, että tasapaino ja itsetunto säilyvät. Otan yhteyttä lähimmäisiiin ja kuuntelen heidän ONGELMIAAN. Ja olen tyytyväinen koska minulla ei ole ongelmia muiden ihmisten MIELIPITEIDEN vuoksi. Minä elän OMAA ELÄMÄÄ. Jos ei se jollekkin passaa, ei se minua haittaa, koska en tee kellekkään pahaa.
Sosiaalinen elämä on jokapäiväistä. Asun maaseudulla, 13 km taajaman ulkopuolella.LUONNON KESKELLÄ. Laitan puutarhaa(3000m2), sisustelen asumustani.
Oloen ollut eläkkeellä 18v., loppuunpalamisen seurauksesta. 15vuotta oli epätietoista aikaa, mutta nyt on elämä mallillaan, kun on löytänyt ITSENSÄ TASAPAINON.
Tasapainon, joka ei seuraa, mitä muut ihmiset ovat ja haluavat minusta, VAAN MITEN ITSE HOIDAN TASAPINOISTA ELÄMÄÄNI.
Olen sinkku MIES. Ikä 56v
(sairastuessa 37vuotias)
Kiitos sinulle "sinkkumies" mielenkiintoisesta kirjoituksestasi. Hienoa, että olet löytänyt oman tapasi elää. Sinulla on iso puutarha, varmasti kiva sitä laittaa. Hyvää laulantaita sinulle!
Ja todellisuuden voi kohdata.
Vain yksin ollessaan ihminen voi todella kohdata itsensä.
Se on toki vaikeaa kyllä.
Luulenpa kuitenkin että elämäsi on varmasti hyvin monipuolista,
ja yksinäisyytesi johtuu vain hetken hiljaisuudesta.
Ongelmasi siis on se että olet pari päivää yksin..jos olisit
vuosia yksin niin pari päivää ei olisi enää mikään ongelma..
Tuntuu kuin jokainen päivä olisi täsmälleen samanlainen. Olen vastuussa muista ihmisistä 24 tuntia päivässä, lapsista siis, eli olen kotiäiti. Kukaan ei ole kiinnostunut tekemisistäni eikä arvosta minua tai päivittäistä työtäni.
Sukulaiset, ystävät ja kylänmiehet kertoilevat minulle kyllä mielellään kuinka korvaamattomia ovat omassa työssään ja kuinka tärkeitä ihmisiä he ovat ja kuinka heidän tuttunsa ovat suunnilleen Kanadan pääministeri potenssiin kaksi. Useimmilla on myös työsuhdekännykät. Työpaikoilta raahataan firman tavaraa kynistä autoihin asti.
Kukaan ei soita minulle, en muista milloin olisin käynyt muualla kuin ruokakaupassa. En muista missä olin viimeksi itsekseni ilman, että tarvitsi koko ajan huolehtia missä vekarat menevät, onko jollakin jano ja toisella pissat housuissa.
Miehelläni on kesäloma ja hän haluaa rentoutua (luonnollisesti) lomallaan, se vain tarkoittaa sitä, että minä hoidan lapsia ja hän käy lataamassa akkuja ystäviensä luona ja harrastaa.
Rakastan miestäni ja lapsiani, mutta kaiken hälinän keskellä tunnen itseni todella yksinäiseksi, aliarvostetuksi ja vähäpätöiseksi. Minulla on ammatti ja työ, mutta ne tuntuvat kuuluvan jonkun aivan toisen ihmisen elämään.
Minusta on tullut ilonpilaaja, kun en voi ottaa alkoholia, koska aamulla pitää nousta ennen seitsemään ensimmäisen lapsen herätessä ja yöllä taapero tarvitsee välistä rauhoittelua, sänkyynkin voi vielä tulla pissa. Päivystän loputtomasti. Yritän pitää talon puhtaana, ruohikon leikattuna, koiran harjattuna, lapset hyväkäytöksisinä ja terveinä, ja kun olen saanut kaiken tehtyä aloitan taas alusta.
Minulla ei ole juuri ystäviä, millekään muulle ei tunnu jäävän aikaa kuin lapsille. Tuntuu kuin olisin hävinnyt jonnekin hämärän rajamaille, persoonallisuuteni on liuennut kuin natusanin nestesaippua veteen ja valuu parhaillaa viemäriin vauvan pyllynpesun jälkeen.
Elämässäni on paljon hyvää ja lapset tuovat minulle paljon iloa, mutta joskus kaipaisin vaihtelua, ymmärrystä, kannustusta ja kenties parin tunnin lomaa ilman syyllisyyttä.
"Itsensä hoitamiseen" Muitakin ihmissuhteita, VERTAISIA kotiäitejä.
Jokin harrastekerho mkerran viikossa (Marttakerho). Jos ei kerhon nimi välttämättä luokseenvetävä, niin ei mitään? Tärkeintä onkin siellä mukana olevat ihmiset, jotka antavat itselle virikkeitä ja vuorovaikutusta toisten kanssa