ikävöimään sellaista ihmistä, jota ei voi koskaa itselleen saada?? Epäreilua ja tuskastuttavaa! Olisi parempi, kun ei koskaan häntä näkisi, mutta sitten ikävä kuitenkin vain kasvaa. Tietäisi edes, kaipaako hän yhtään, sekin helpottaisi asiaa. Olisiko ehkä helpompaa, jos hän kaipaisi edes vähän..
Mikä ihme
saa jonkun
121739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miettinyt samaa että kun ei voi saada, niin en keksi yhtään mikä olisi helpompaa koska aina kun hänet tapaan iloisena ja hymyilevänä, joudun turmioon ja sitten pitää vielä vetää viileetä roolia aseman puolesta...
niinkuin se toinen olisi täysin merkityksetön ja kuitenkin sydän itkee samaan aikaan..
se semmonen on että pitää vetää viileetä roolia jos ei halua?:)
pakastinkoneen hoitaja joka ei paremapaa hommaa saanut;) Että viileetä piisaa vaikka ei iskisi ykkösellekkään...;)
..mutta ei rupee kenenkään pelinappulaksi. Mieti pidemmälle
Vaikka hän myös kaipaisikin, ja minä saisin sen tietää, niin jos hän on varattu, minä en alkaisi mihinkään. Kyllä tämä kestetään.
kestetään?
Jospa se toinenkin tajuu kestää.
epäreilua ja niin tuskallisen tuskastuttavaakin. Mutta, mistä sen voi tietää, ettei toista voi koskaan saada? Jos sillä toisellakin on samat tuskastuttavat fiilikset myös? Kaksi ihmistä tuskissaan miettii samaa tahoillaan.
Minäkin olen ajatellut, että ehkä on parempi, jos en enää häntä näkisi. En ole nyt muutamaan kuukauteen nähnytkään, mutta - näinhän se menee - ikävä kasvaa koko ajan. Sitten taas, kun näen hänet, tunnemyrsky sisälläni alkaa taas alusta. Eli teet niin tai näin, mikään ei tunnu hyvältä.
jotenkin ottaa selvää?
Tuo"elämä on" osui ja upposi kuin veitsi sulaan voihin.Tuntemukset ovat samat mutta hän on vahvasti perheellinen ja minulla ei mielestäni ole oikeutta näyttää tunteitani häntä kohtaan.
Ikävä ja kaipaus ei kuitenkaan jätä minua rauhaan.Kärsimystarina tämäkin.Olisi ihana kuitenkin nähdä pitkästäaikaa ja katsoa vieläkö se tunnemyrsky vie mennessään.
perheellinen, eikä minullakaan ole oikeutta näyttää tunteitani häntä kohtaan. Kärsimystarina todellakin! Pitäisikö asian laidasta jotenkin ottaa selvää? Ei pitäisi vaan pitää. Tällä se on niin helppo sanoa. Elän juuri elämäni vaikeinta aikaa...mikähän tarkoitus tälläkin on?
Vaikka olenkin varattu, niin ikävöin häntä koko ajan. Pariin kuukauteen en ole nähnyt häntä ja olen odottanut että tämä tunne häviäisi, mutta ei.... ikävä on suunnaton. En edes tiedä toisen tunteista, koaska varattuna en omia tuneteitani kehdannut näyttää. Toisaalta haluaisin tietää mitä hän tuntee minua kohtaan.....
Näin voimakkaita tunteta en kokenut silloin joskus omaa miestäni kohtaan...siksi varmaankin olen ollut niin hämmennyksissä itseni kanssa.