Olen kärsinyt rinnattomuudesta 13-vuotiaasta asti. Nuorena sitä ajatteli, että minä vain kehityn myöhemmin kuin muut, mutta eipä ne rinnat koskaan kasvaneet. Mulla ei ole edes kuppikokoa, AA-kuppiinkin jää tyhjää tilaa. En tunne itseäni naiseksi. Lisäksi näytän ainakin 10v. nuoremmalta kuin olen, ehkä enemmänkin. Olen siis 27v.
Lisäksi kärsin huonosta itsetunnosta, minulla ei ole pätkääkään itseluottamusta, mikä johtuu lukuisista epäonnistumisista ja typeristä mokista, joita kukaan täysjärkinen ei tee. Ja niitä riittää.
Kärsin myös jännittämisestä. En voisi kuvitellakaan esim. meneväni treffeille kenenkään kanssa. Ne vähät miessuhteet mitä minulla on ollut, ovat saaneet alkunsa baarista, kun olen ollut humalassa, enkä ole jännittänyt niin paljon.
Lisäksi tunnen itseni rumaksi.
Minulla ei ole muuta tutkintoa kuin yo-tutkinto. Olen sen jälkeen yrittänyt käydä kauppaopistoa, mutta ei siitä mitään tullut. Tehtävät olivat liian vaikeita. Olen kai kaiken lisäksi vielä tyhmäkin. Olen käynyt kaksivuotista koulua nyt 5 vuotta, josta suurimman osan olen ollut sairauslomalla masennuksen takia.
Pelkään työelämää, joka väistämättä joskus on edessä. MItä työtä tällainen ihminen voi tehdä? Edes kaupan kassalle en voi mennä, koska en osaa pätkääkään laskea päässä enkä hahmota lukuja, en osaa laskea pieniäkään lukuja yhteen nopeasti päässä. Sormia joudun käyttämään apuna. Vaikka kassoilla onkin kassakoneet, niin kyllä silti pitäisi olla jonkinlainen käsitys rahasta, jota käsittelee. En voi tehdä mitään asiakaspalvelutyötä koska jännitän liikaa. Enkä voi tehdä mitään ruumiillista työtä, koska olen fyysisestikin heikko.
Minä en osaa mitään, en tiedä mitään, enkä osaa ottaa asioista edes selvää. Olen siis täydellinen freak of nature. Epäonnistuja.
Olen myös tosi hiljainen, en osaa puhua ihmisten kanssa selvin päin, en edes tuttujen.
Vituttaa elää tällaisessa miesten maailmassa, jossa jatkuvasti korostetaan naisen ulkonäön tärkeyttä, jokaisen lehden kannessa, jokaisessa mainoksessa, elokuvassa, tv-sarjassa ja musiikkivideossa, kun ei ole edes rintoja. Ja silikoneihin ei ole varaa. Enkä niitä haluaisikaan koska ne ovat terveysriski.
En tätä kyllä enää kauaa jaksa. Tulevaisuudelta en odota mitään positiivista. Ei sitä ole tullut tähänkään mennessä. Olen ollut koko aikuisikäni Kelan ja sossun tukien varassa. Jonain päivänä tuet lopetetaan kohdaltani ja joudun ansaitsemaan elantoni. Miten? En osaa mitään, olen epävarma ja hidas oppimaan. Tekisin itsemurhan, mutta en voi aiheutttaa äidilleni sellaista murhetta.
Lisäksi kärsin huonosta itsetunnosta, minulla ei ole pätkääkään itseluottamusta, mikä johtuu lukuisista epäonnistumisista ja typeristä mokista, joita kukaan täysjärkinen ei tee. Ja niitä riittää.
Kärsin myös jännittämisestä. En voisi kuvitellakaan esim. meneväni treffeille kenenkään kanssa. Ne vähät miessuhteet mitä minulla on ollut, ovat saaneet alkunsa baarista, kun olen ollut humalassa, enkä ole jännittänyt niin paljon.
Lisäksi tunnen itseni rumaksi.
Minulla ei ole muuta tutkintoa kuin yo-tutkinto. Olen sen jälkeen yrittänyt käydä kauppaopistoa, mutta ei siitä mitään tullut. Tehtävät olivat liian vaikeita. Olen kai kaiken lisäksi vielä tyhmäkin. Olen käynyt kaksivuotista koulua nyt 5 vuotta, josta suurimman osan olen ollut sairauslomalla masennuksen takia.
Pelkään työelämää, joka väistämättä joskus on edessä. MItä työtä tällainen ihminen voi tehdä? Edes kaupan kassalle en voi mennä, koska en osaa pätkääkään laskea päässä enkä hahmota lukuja, en osaa laskea pieniäkään lukuja yhteen nopeasti päässä. Sormia joudun käyttämään apuna. Vaikka kassoilla onkin kassakoneet, niin kyllä silti pitäisi olla jonkinlainen käsitys rahasta, jota käsittelee. En voi tehdä mitään asiakaspalvelutyötä koska jännitän liikaa. Enkä voi tehdä mitään ruumiillista työtä, koska olen fyysisestikin heikko.
Minä en osaa mitään, en tiedä mitään, enkä osaa ottaa asioista edes selvää. Olen siis täydellinen freak of nature. Epäonnistuja.
Olen myös tosi hiljainen, en osaa puhua ihmisten kanssa selvin päin, en edes tuttujen.
Vituttaa elää tällaisessa miesten maailmassa, jossa jatkuvasti korostetaan naisen ulkonäön tärkeyttä, jokaisen lehden kannessa, jokaisessa mainoksessa, elokuvassa, tv-sarjassa ja musiikkivideossa, kun ei ole edes rintoja. Ja silikoneihin ei ole varaa. Enkä niitä haluaisikaan koska ne ovat terveysriski.
En tätä kyllä enää kauaa jaksa. Tulevaisuudelta en odota mitään positiivista. Ei sitä ole tullut tähänkään mennessä. Olen ollut koko aikuisikäni Kelan ja sossun tukien varassa. Jonain päivänä tuet lopetetaan kohdaltani ja joudun ansaitsemaan elantoni. Miten? En osaa mitään, olen epävarma ja hidas oppimaan. Tekisin itsemurhan, mutta en voi aiheutttaa äidilleni sellaista murhetta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lisäisin vielä sen, että kärsin myös yksinäisyydestä. Ne muutamat kaverit joita kouluaikoina (lukio) oli, ovat hajaantuneet ymäri Suomea ja uusia kavereita en ole saanut. Ei ole ketään kenen kanssa mennä vaikka kahville tai baariin parille tuopille.
Lisäksi erosin juuri miesystävästäni. En usko enää koskaan löytäväni yhtä hyvää miestä , saati sitten parempaa. Oli vain pakko erota, kun tuntui etten saanut häneltä tarvitsemaani rakkautta. Enkä halunnut että hänkin joutuu kärsimään masennuksestani.
Hei vaan.
Näin miehen näkökulmasta voin sanoa, että rinnat eivät ole kaikki kaikessa. Vaikka viikkolehdet antavatkin olettaa, että miehet haluavat pyöreitä isoja rintoja, niin on paljon miehiä (itseni mukaan lukien) jotka pitävät pienirintaisista naisista.
Rintasi siis eivät tule olemaan ongelma, mutta masennus on isompi ongelma parisuhteelle. Masentunutta ihmistä ei kukaan jaksa tukea loputtomiin ja jos masentunut ei ole valmis tekemään muutoksia omaan elämäänsä, ei masennus katoa itsestään mihinkään.
Hyviä masennuksen poistajia ovat uudet ystävät ;) uudet harrastukset ja tavoitteet elämässä? Suosittelen ottamaan hieman aikaa oman itsen pohdinnalle ja miettimään sitä, mitä haluaisit elämältäsi. Jos ensimmäinen mitä sinulle tulee mieleen on joku ihana ihminen mitä rakastaa, jatka ajatusketjua eteenpäin, sillä masennus ei lähde sillä että rakastaa toista, vaan sillä että rakastaa itseään.
Jos elämässäsi ei olisi muita, mitä olisit ja mitä tekisit?
Mä olen aikuinen nainen...kirjoituksesi jotenkin kolahti. Löysin siitä paljon tuttuja ajatuksia joita itsekin olen päässäni pyöritellyt. Mä toisaalta ajattelen, että olen tällainen ja jos olisin muunlainen, en olisi oma itseni enää.
Onhan tämä raskasta tietysti, kun itsetunto on huono, on yksinäinen, arka, työtön, masentunut jne...mutta yritän silti mennä eteenpäin.
Onhan meille huonommin pärjääville erilaisia tukitoimia olemassa, kursseja, kuntoutusta, terapiaa jne.
Auttaako sulla ne yhtään?
Kiitos kannustuksesta, mutta tarvitsisin rintoja lähinnä itseni takia, en niinkään miesten..
Kyllä mäkin terapiassa olen käynyt jo kauan, erilaisissa, ja eräällä kuntoutuskurssillakin. Ryhmäterapia on pelkkää piinaa. Jännitän siellä enkä saa sanaa suustani.
Ja lääkkeitä olen syönyt vuosikausia. Mutta eihän ne auta, kun masennus johtuu ihan oikeista, muista ongelmista. Jos masennukseen ei olisi näkyvää syytä, niin lääkkeet varmaan auttaisivat.
Vielä rinnoista. Mulla on taas liian isot rinnat ja ei nekään kivat ole. :(
Niin...olen mäki käyny terapioissa, kursseilla ja vaikka missä, mutta eipä kovin hyvää tulosta ole tullut. Saa nähä mihin tämä elämä vielä vie. Toivottavasti en sentään joudu vielä sairaseläkkeelle. :/
Ehkä sul ei ole ihan oikeenlainen lääkitys?Onko esim kunnon lääkitys jännitykseen?Varmaan avautuis paljon uusia teitä jos sen sais kuntoon.Mä oon sitä mieltä et ei kaikki lääkärit oo ihan perillä oikeista lääkityksistä ja määrää vähän sitä sun tätä perehtymättä tosi tarkkaan just tiettyyn tapaukseen.
Mut enhän mä tiedä vaikka sulla ois kuinka hyvä lääkitys.
mulle meinas kasvaa rinnat kun söin psyykelääkettä (optipar), lopetin ajoissa, ja onneksi ne on kadonneet,
huom! olen mies!
Etpäs ole mitenkään ainoa laatuasi.On paljon naisia joilla ei ole rintoja ollenkaan.Moni vaan käyttää esim topattuja liivejä niin ettei sitä huomaa.Ja tyhmä et varmasti ole kun olet ylioppilas,kyllä siinä nyt edes vähän aivoja tarvitaan.Ongelmasi on vaan huono itsetunto niin kuin itse sanoitkin.On olemassa niin paljon kaiken maailman työtehtäviä että varmasti sulle löytyy jotain sopivaa.Ehkä nyt vaan panikoit liikaa etkä osaa miettiä rauhassa tulevaisuuden mahdollisuuksia.Ja jos on kovasti paljon masentunut niin ei niitä töitä tarvitse miettiäkkään vaan keskittyä paranemiseen.Et todellakaan ole mikään luonnonoikku,kirjoituksesi ei kuulostanut mitenkään epänormaalilta tai sairaalta.
lomaa omasta elämästäsi! Kun rentoudut ja pitkään jatkunut stressi vähenee, huomaat ajattelusi muuttuvan itsestään. Älä koskaan mene kaupan kassaksi jos se ei sinulle sovi. Tee työtä joka onnistuu helpommin, niinhän muutkin valitsee ammattinsa.
löytyy, vaikka hanttihommia. Niihin vain kyllästyy vähänkin fiksumpi ihminen.
Mistä sitä enää löytäisikään miestä, joka arvostaa naista persoonana, eikä ole pelkän reijän ja tissien perään... masentavaahan se on.
Osa miehistä tykkää pienistä rinnoista esimerkiksi minä tykkään pienistä rinnoista joten turhaan sitä murehdit varmasti on muitakin kun minä:)
Joo mä tiedän että jotkut miehet tykkää pienistä rinnoista. Se ei ole tässä se ongelma. Ongelma on että mä en kelpaa MULLE ITSELLENI.