Millähän saisi päättäjien huomion kiinnittymään siihen, että transsukupuolisten tutkimuksiin ja hoitoihin menee vähemmän aikaa kuin mitä heitä jonoissa kyykytetään?
Ihan vain karkea laskelma (pyydän korjaamaan, jos on vääriä tietoja):
- Lähetteestä tutkimuksiin se 6 kk (jo lähetettä varten voi joutua jonottamaan, jos erehtyy hakemaan sen terveyskeskuksesta)
- diagnoosin jälkeen jonossa naistenklinikalle 4 kk
- sukupuolen korjaamisesta väestörekisteritetoihin jonotat leikkaukseen 24-28 kk (siis yli 2 vuotta)
Yhteensä siis jonossa kolmisen vuotta, kun tutkimus on 6 kk ja se hoidon vaihe, missä mm. tosielämänkoe, epilaatio ja hormonit käyttöön, noin vuoden. Näin kokonaiskesto ei siis ole se kai lainsäätäjänkin tarkoittama pari-kolme vuotta, vaan lähes viisi.
Jonossa ei ole kiva olla. Elämää valuu ohi.
Ihan vain karkea laskelma (pyydän korjaamaan, jos on vääriä tietoja):
- Lähetteestä tutkimuksiin se 6 kk (jo lähetettä varten voi joutua jonottamaan, jos erehtyy hakemaan sen terveyskeskuksesta)
- diagnoosin jälkeen jonossa naistenklinikalle 4 kk
- sukupuolen korjaamisesta väestörekisteritetoihin jonotat leikkaukseen 24-28 kk (siis yli 2 vuotta)
Yhteensä siis jonossa kolmisen vuotta, kun tutkimus on 6 kk ja se hoidon vaihe, missä mm. tosielämänkoe, epilaatio ja hormonit käyttöön, noin vuoden. Näin kokonaiskesto ei siis ole se kai lainsäätäjänkin tarkoittama pari-kolme vuotta, vaan lähes viisi.
Jonossa ei ole kiva olla. Elämää valuu ohi.
Vastaukset 33
Vanhimmat
siis mistä kannattaisi hankkia lähete trans-tutkimuksiin? Onks työterveydenhoito sopiva vaihtoehto?
Sanovat, että työterveyslääkäri voi olla paras vaihtoehto.
Pääsee nopeasti sisään. Eivät yleensä kysele tyhmiä, vaan pari asiaan kuuluvaa juttua.
Varmenna vielä, että hän tosiaan panee sen lähetteen eteenpäin ja oikeaan osoitteeseen (asuinpaikkakunnan mukaan Helsinkiin tai Tampereelle).
tavalliselta lääkärin vastanotolta. Sillä sehän on vain lähete ja jokaisen lääkärin pitää se kirjoittaa. Ei sinä mitään tarvitse jonottaa, kun tilaa ajan yksityislääkäriin, ajanhan saa jo samana päivänä.
Siitä, kun hain lähetteen meni vähän yli kuukausi ja olin eka kertaa tutkimuksissa. Tutkimukset kestivät noin 6kk ja sain diagnoosin päivää ennen Juhannusta. Nyt olen jo saanut ajat hormoonihoitoon ja parranpoistoon laserilla. Molemmat ovat elokuussa. Jos äänihuuli leikkauksesta tulee sairaslomaa, niin sehän on ihan normaalia sairaslomaa, ei siihen ole kellään mitään sanomista
Minulla äänihuuliplastian sairasloma-ajalta pidätettiin töissä palkka. Syynä oli Kansaneläkelaitoksen asiantuntijalääkärien kannanotto työnantajalleni että kyseessä on kauneuskirurgia. Jouduin ottamaan yhteyttä ammattiliittooni ja kysymys oli menossa jo työtuomioistuimeen. Sitten kirjoitin Kelaan ja pyysin heiltä nähtäväkseni dokumentteja, joiden perusteella he olivat neuvoneet työnantajaani asiassa. Kansaneläkelaitos ei suostunut lausumaan korvattavuudesta yhtään mitään koska omavastuuaika ei ollut mennyt yli. Sain kelasta paperin, jossa asiantuntijalääkäri kantelun pelossa kertoi ettei heidän pohdintansa koske minun terveydentilaani. Työnantaja jäi tyhjän päälle ja pyörsi palkan pidättämisen, maksoi jälkikäteen kuukausia jälkeenpäin.
Paskamaisinta on että äänihuuliplastia meni vituiksi ja sama rumba on edessä.
Älä luota siihen että julkisessa terveydenhuollon yksikössä annettu hoito oikeuttaisi automaattisesti sosiaaliturvaan. Kun pyysin psykiatrian tutkimusyksiköstä lääkärintodistusta siitä että kyseessä on ollut sairauden hoito, en saanut sitä omahoitajan kautta vaan vasta kantelemalla toimialajohtajalle. No voihan asiat hoitaa noinkin ylhäällä.
Löytyykö ensimmäistäkään edes osin onnistunutta äänihuulileikkausta? Itse olen kuullut vain epäonnistumisista. Uskon vakaasti ääniterapiaan.
Sillä saa uskottavan naisäänen, eikä tässä muuta tarvitakaan.
Oli lähinnä hengitysharjoittelua. Terapeutti oikeastaan kehoitti puhumaan matalammalla äänellä. Minulla vaan on sen verran isokokoinen kalusto etten pääse naisten taajuusalueelle. Kyseessä ei ole treenausasia vaan soitinongelma. Kontrabassosta on vaikea saada viulua.
Toki ääniterapia jatkuu sitten taas joskus kunhan tämä revisio valmistuu. Menee taas ensi vuoteen. Mutta tämä projekti ei lopu muutenkaan koskaan.
Minulle ainakin oli siitä selvää hyötyä. Matalien äänien tuottaminen on nykyisin lähes mahdotonta.
Herrojen kiireet on hitaita.
Että aika parantaisi, ettet tarvitsisi korjausta. Mutta samalla he ottavat tietoisen riskin siitä että syrjäydyt. Syrjäydyt siinäkin tilanteessa etteivät hoidot lopulta onnistu saamaan sinua riittävän läpimeneväksi. Nimittäin vain osa hoidoista tulee yhteiskunnalta ja esim. äänihuuliplastioiden osalta saa tapella jopa sairasloma-ajan palkasta vaikka toimenpide olisi suunniteltu ja tehty korvaklinikalla. Toki sossun asiakkaana tätäkään ongelmaa ei tule.
Suuri ongelma lainsäätäjälle on myös perhe ja parisuhde, joihin valtiolla on yksioikoinen ja fasistinen näkemys. Kaiken kaikkiaan systeemi on luotu enemmän vahingoittamaan ihmistä kuin auttamaan häntä. Esim tosielämänkoeaika on lainsuojatonta, itse käyt kokemasi sukupuolen vessoissa ja sosiaalitiloissa aivan omalla riskilläsi.
Mulla meni lähetteen hausta post-opiksi koko rumbaan 28 kuukautta. Hieman oikoen mutkia.
mukaan en tule saamaan koskaan prosessia läpi täydellisesti. Mutta kivahan noissa jonoissa on lillua tarkoitusta vailla. Tukkiihan siten edes hoitosysteemin.
nykylainsäädännössä, miksi et tule saamaan prosessia täysin läpi
on lain 563/2002 1§:n 3) kohdan mukaan este sukupuolen juridiselle muuttamiselle. Kun sitä ei saa menee vähän mielekkyys muuhunkin.
Juuri viime kuussa Saksan liittotasavallan perustuslatituomioistuin totesi tuon laittomaksi syrjinnäksi ja Itävallan vastaava teki aiemmin saman ja totesi järjestelyn olevan vastoin ihmisoikeussopimuksen 8. artiklaa. Mutta eihän tässä banaanivaltiossa ole edes koko perustuslakituomioistuinta.
Niin kuin aloitusviestissä kirjoitettiin, teoriassa aikaa pitäisi kulua lain perusteella 18 kk, mutta siinä ei ole päivääkään jonotuksia. Kerjäämällä peruutusaikoja ja käyttämällä sallituissa kohdissa yksityispuolta (ja runsaasti rahaa), prosessin voisi saada läpi vain muutamaa kuukautta pidemmässä ajassa.
saada hoitojani alkamaan ollessani vuorotteluvapaalla. Paskan marjat, tämä aika käytettiinkin "psykoterapiaan" ja tutkimukset venähti 14 kuukauteen. Joka paikassa sanottiin että potilas kiirehtii.
Nyt en kiirehdi. Lillun uppotukkina tuossa hoitoprosessissa. Joudun tekemään hoidot omalla ajallani eikä vuorotteluvapaa ole mahdollinen kuin 10 vuoden välein. Kyllähän tämä elämä kait näinkin kuluu.
Ilmeisesti se psykoterapia oli sinulle tarpeen. On muuten aivan tavallista, että "hoitoja" tehdään omalla ajalla. Luuletko aivan tosissasi, että kaikilla on prosessin aikana vuorotteluvapaita? Eiköhän tuo juttu hoidu useimmilla ihan sen muun elämän ohessa...
saa käyttää tutkimuksiin ja hoitoihinsa työnantajansa aikaa eli voi käydä päivällä lääkärissä tai hoitajan luona ilman että aika pitää tehdä sisään muulloin.
Itselläni on työn lisäksi perhe, joka sekin tarvitsee minua iltaisin ja tuo aika on poissa heiltä. Siksi yritin saada töistä vapaata ja hoidin tytärtä hänen ollessaan yli kolme mutta alle neljä vuotta. Tuona aikana sain sen verran vapaata että pystyin keskittymään tutkimuksiin. Elintärkeät asiat on vain hoidettava. Mikäli on tolkuissaan oleva aikuinen niin tämä vielä yrittää. Toki on niitä jotka eivät jaksa tai niitä jotka eivät koskaan ole aikuistuneet eivätkä tiedä mitä on pitää toisesta ihmisestä huolta.
Mitä psykoterapiaan tulee minullahan ei ollut siinä vaiheessa mitään diagnoosia jonka perusteella psykoterapia olisi määrätty. Siis sillä ei ollut lääketieteellistä syytä. Valitsin psykiatrikseni lääketieteen tohtori Matti Holin, joka on myös toiminut ennen tätä transtutkimusryhmän virkaa tekevänä psykiatrina. Minun ei tarvinnut edes käydä koko terapiajaksoa täysimääräisesti kun psykoterapia keskeytettiin ja diagnoosi annettiin. Valtuutin Holin keskustelemaan hoidoistani tutkimusryhmän psykiatrin kanssa mutta en tiedä mitä he lopulta keskustelivat. Ehkä koko psykoterapian tarkoitus oli vaan pelata aikaa.
Et ole ainut perheellinen joka on ollut prosessissa? Jotkut ovat vieneet sen läpi jopa yksinhuoltajana. Onko nyt niin, että puolisosi on sinun tapauksessasi se suurin jarruttaja?
mulla ole syytä syyllistää puolisoakaan. Juuri sunnuntain Hesarissa saimme lukea mitä rekkari on erotilanteessa. Avioliitto on paras suoja perheelle ja olen itsekin sitä mieltä ihan ristiinnaulittavaksi asti.
On muuten hassua huomata että kun joku menee prosessissa ns. vikaan niin aina poikkeuksetta etsitään syytä uhrista tai hänen omaisistaan. Uhri on syypää asioihinsa.
Siihen asiaan että vuorotteluvapaa kului psykoterapiassa puolisollani ei ollut mitään tekemistä.
Mutta nyky-yhteiskunnassa perheet elävät irti sukulaisista ja kummankin työpanosta tarvitaan perheessä jotta arki sujuisi. Ei meille ole tarjolla mitään muuta apua kuin kunnallinen päivähoito lapselle.
"Mutta nyky-yhteiskunnassa perheet elävät irti sukulaisista ja kummankin työpanosta tarvitaan perheessä jotta arki sujuisi. Ei meille ole tarjolla mitään muuta apua kuin kunnallinen päivähoito lapselle."
Kunnalliseen päivähoitoon joutuu moni yh:kin turvautumaan, eikä kaikilla todellakaan ole sukulaisia tai ystäviä jotka voisivat auttaa. Töissä silti käydään kun on pakko ja arki sujuu silti...
Koska joudun tekemään hoidot omalla ajalla, kuittasin asian niin että luovuin viikon palkasta jotta sain kellokorttini jälleen nollan tuntumaan. Vuosilomat olivat vuorotteluvapaan jälkeen todella niukat eli lomaakaan ei voinut käyttää työaikasaldon korjaukseen.
Yllättävästi vaan työ ja perhe vie aikaa ja siihen lisäksi tulee hoidot omalla ajalla. Toki hetkellinen liukuma aina onnistuu mutta tämä hoitoprosessi vie vuosia. Täytyy tehdä sen mitä jaksaa ja mihin on varaa. Enempää en jaksa töitä tehdä kuin mitä teen nyt täyttä päivää. Nostan hattua yksinhuoltajille jotka jaksavat hoitaa lapsensa ja lisäksi käydä tutkimuksissa ja hoidoissa työajan ulkopuolella.
jotka paheksuu sitä ettei heidän nurkkiensa paskoja käydä siivoamassa eikä heistä pidetä huolta.
Vielä siihenkin pitäisi tässä revetä. Heidän omat vanhempansa asuivat lastensa luona ja auttoivat minkä jaksoivat. Nyt pitäisi auttaa toisella paikkakunnalla asuvia vanhuksia, jotka itse eivät kyllä auta meitä milloinkaan. Lisäksi matkustaminen maksaa. Nyt aika menee toimeentulon hankintaan ja kotitöihin. Ja lisäksi on hoidot, jotka pitää tehdä omalla ajalla.
Nykyinen elämä ei anna tarpeeksi liikuntaa ja jos mielii pitää itsensä kunnossa niin pitää riittää aikaa myös liikuntaan. Paitsi että on omat liikuntatunnit, aikaa pitää riittää viedä lastakin harrastuksiinsa. Lapsella pitää olla virikkeellinen kasvuympäristö.
Mutta kaikessa puutteellisuudessaan on vaan lapselleen eineksiä syöttävä paskamutsi. Eineksien määrä pitäisi pitää vähäisenä ja kokata puhtaista ja tuoreista raaka-aineista ruokaa pitkän kaavan mukaan. Sekin vie aikaa.
Joillakin se oma liikunta järjestyy sillä kun ei ole muuta omaa kulkuneuvoa kuin polkupyörä varustettuna lapsen turvaistuimella. Sillä vaan kuljetaan hoitopaikkaan, töihin ja jopa harrastuksiin, paitsi talvella käytetään julkisia. Eikä ole ollut koskaan varaa kalliita valmisruokia pahemmin ostella, vaan ihan itse joutuu ruoat tekemään alusta loppuun. Viikonloppuisin sitäpaitsi on aikaa tehdä seuraavan viikon ruokia pakastimeen. Mitään sen tarkempaa selontekoa en halua elämästäni julkisesti täällä tehdä. Tähän asti on kuitenkin pärjäilty.
Ettet vaan ihan itse tekisi omasta elämästäsi niin vaikeaa? Ei se jatkuva valittaminen ainakaan auta mitään.
selitän ehkä ennemminkin miksi tässä menee niin kauan.
Työpaikat meillä on niin kaukana ettei polkupyörää voi käyttää. Jos käyttäisin polkupyörää pitäisi minulla olla vaihtovaatteet ja suihkutilat. Nykykokoonpanossa kun ei ole sosiaalitiloja joita voisin käyttää. Eli en pääse suihkuun. enkä tiedä missä vaihtaisi vaatteet.
toki käytämme pakastintakin ja teemme ruokaa isompia määriä. Mutta siinäkin on rajansa koska pakastin tekee varsinkin kasviksista vetisiä eikä niissä säily vitamiinit. Parempi tapa on kokata päivittäin käyttäen pakastettuja vihanneksia jne. Tällöin ruuan tuoreus säilyy.
Ei tämä nyt keskimääräistä perhettä vaikeampaa ole, aika on kortilla kuten muillakin. Mietin vain miten saan hoidot sopimaan elämääni. Niissä kun tunnutaan liikkuvan palveluntarjoajan ehdoilla hoitoaikojen suhteen, joka tarjoaa haasteen töiden järjestämisille ja työajan takaisin tekemiselle.
Joku vaan sanoo että lapsiperheitä tuetaan liikaa. Kyllä tämän vaivan kanssa on hankalaa elää kun on suita ruokittavana. Lääkkeet nekin vievät rahaa kun perhesyistä niiden pitäaikaiskäyttöä ei minulla korvata. Ei ne hoidot muutenkaan ilmaisia ole vaan joutuu maksamaan polikliniikkamaksuja.
toi nyt on, että eivät koskaan ole aikuistuneet eivätkä tiedä mitä on pitää toisesta huolta? En minä ainakaan ts-ihmisenä mitään lapsia tähän elämäntilanteeseen olis voinut ruveta väsäämään.
En tässä ryhdy mihinkään trannier than thou vertailuun. Mutta pienen lapsen kanssa elämä on hyvin erilaista kuin ilman lasta. Mm. elinpiiri supistuu hiekkalaatikolle ja yksinkertaistenkin asioiden toimittaminen tulee haasteelliseksi. Voin vain kuvitella kuinka paljon helpommin asiat voi järjestää ilman alaikäisen lapsen huomioon ottamista.
Osa väsää lapsia maailmaan ja elävät sen mukaan osa ei. Osa ihmisistä elää itselleen jättäen lapset väliin. Ei se toki estä ihmistä kypsymästä mutta lapsen kanssa on vähän kuin Siperiassa, se kyllä opettaa ja kypsyttää.
toi "osa ihmisistä elää itselleen jättäen lapset väliin". Ts-ihmisten kohdalla lapsettomuus ei aina johdu itsekkyydestä. Mä olisin halunnut lapsia, mutta en koe, että olisin voinut hankkia niitä tässä elämäntilanteessa. Musta ei olis ollut tässä prosessissa tasapainoiseks vanhemmaks. Ja hoitojen jälkeen sitä onkin sitten steriili.
Epäitsekästä toimintaa löytyy maailmasta lapsettomalle yllin kyllin. Voikin kysyä onko oman lapsen kanssa höösääminen ehkä sittenkin itsekkäämpää kuin vaikkapa tavaroiden roudaaminen orpokodeille.
Niin tuo lapsettomuusvaatimus on taas yksi ihmisoikeusloukkaus. Missään muussa sairaudessa ei edellytetä hedelmättömyyttä hoidon tuloksena. On aivan käsittämätöntä ettei hoidon alussa henkilöltä talleteta sukusoluja pakkaseen ihan hoitosysteemin toimesta. Näin säilytettäisiin yksilöllä mahdollisuus tulla lapsen biologiseki vanhemmaksi.
Asiaan aletaan sotkea sueksuaalista suuntautumista yms. aiheeseen liittymätöntä skeidaa. Puhutaan että kaksi naista ei muutenkaan voi saada jälkeläisiä puhumattakaan siitä että sukupuolensa papereilla korjannut nainen voisi tulla isäksi isyyslain mukaan. Tosin laki antaa tässä vähän tulkinnanvaraa, mutta vain siinä tilanteessa että lapsen äiti nostaisi isyyskanteen tuomioistuimessa. Velvoite voitaisiin perustaa mutta oikeutta ei.
Transihmisen vanhemmuutta koskeva lainsäädäntö on niin alikehittynyttä ja ihmisoikeuksia polkeva että aivan hirvittää. Sitä tosiseikkaa että transihminen voi saada jälkeläisiä syntymäsukupuolensa mukaan ei haluta tunnustaa.
Olen pahoillani että olen pahoittanut mielesi. Olet uhri siinä missä moni muu täällä.
mukana touhussa. Ei tästä voi muuta päättää kuin sen että olet itse petrus transumies, ku noin perillä asioista. Vai?
"Jonossa ei ole kiva olla. Elämää valuu ohi." Pitkäänköhän lie ollut...
Minusta tuollainen arvailu on tyylitöntä ja henkilökohtaisuuksiin menevää.
Kertokoon jokainen itse, mitä haluaa, ja jättäköön kertomatta, mitä haluaa.
Vihjailut ja leimailut kertovat enemmän kirjoittajastaan kuin valitusta kohteesta.