tehty Mikkelistä Lappeenrantaan.
Pakettiauto vuokrattiin aamulla ja huonekalut ym tavarat ekalla reissulla, kuskina poika.
No sitten toinen reissu, jossa meni tyttären sänky ja yhdeksän kissaamme, kuskina siskoni..
Puolessa välissä matkaa etuhytissä oleva kissa kiipeää kojelaudalle ja rupeaa vääntämään....
onneksi saatiin pieni pahviloota alle...ei muuta kuin ikkunasta ulos loota kaikkine tuotoksineen.
Kissaa ei heitetty.
Perillä huomattiin , että niitä tuotoksia oli siellä takana myös aika rusaasti.
Tytär otti kaikki kissat koppeihinsa ja kotiin.
Illalla kun tytär kävi sänkyynsä... no sänky oli muutossa hieman kärsinyt ja hajosi...kahtia meni.
Pari yötä menee patjalla lattialla ja sitten maanantaina sänkyostoksille.
Kivaa tämä muuttaminen.....
Pakettiauto vuokrattiin aamulla ja huonekalut ym tavarat ekalla reissulla, kuskina poika.
No sitten toinen reissu, jossa meni tyttären sänky ja yhdeksän kissaamme, kuskina siskoni..
Puolessa välissä matkaa etuhytissä oleva kissa kiipeää kojelaudalle ja rupeaa vääntämään....
onneksi saatiin pieni pahviloota alle...ei muuta kuin ikkunasta ulos loota kaikkine tuotoksineen.
Kissaa ei heitetty.
Perillä huomattiin , että niitä tuotoksia oli siellä takana myös aika rusaasti.
Tytär otti kaikki kissat koppeihinsa ja kotiin.
Illalla kun tytär kävi sänkyynsä... no sänky oli muutossa hieman kärsinyt ja hajosi...kahtia meni.
Pari yötä menee patjalla lattialla ja sitten maanantaina sänkyostoksille.
Kivaa tämä muuttaminen.....
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se muuttaminen. Luulee, että kädetkin venyy. Ja aina saa ihmetellä, että miksi pitää olla niin paljon kaikenlaista joutavaa roinaa, että keräilijäasteellako tässä vielä vielä ollaan. Ja roskakontti rämisee.
Rahakkaammat kuulemma pirauttavat osto ja myyntiliikkeeseen tai jonkin järjestön keräilypisteeseen, että hakekaa tavarat pois, ja uuteen luukkuun liikkeet tuovat uudet kalusteet.
Tavis raahaa mööpeleitään ja romppeitaan mukanaan, ja se ei ole herkkua survoa sohvaa hissiin, saati kantaa rappuja ylös.
Tietysti aina jotain menee rikki, se ikäänkuin kuuluu muuttoon.
Kissaepisodista pitää ajatella myönteisesti, että tuli sentään eteen rusettia vääntämään, eikä tehnyt huonoja vaikka vaatelaatikkoon.
Muutit mikkelistä lappeenrantaan ja oletat sen kiinnostavan kouvolalaisia. Mahtavaa!
Kyllähän se aina kiinnostaa, kun kouvolalainen muuttaa. On sentään asunut melkein 50 vuotta Kouvolassa. Kauankos sinä olet?
tein.
Kiinnostihan se kun vastasitkin peräti.
Meilläkin on kissa, mutta yhdeksän? Kyllä tulee avaimenperiä. Meillä kun on pienyritys ja kaikki pitää käyttää tarkasti, niin kissamme tuottaa meille liikelahjoja. Tuoreeseen avaimenperään painetaan kohokirjaimin yrityksen nimi ja tehdään tikulla reikä toiseen päähän. Annetaan kuivua ja lakataan lukuisia kerroksia. Aina vaan tummenee ja muistuttaa lopuksi Ebenpuuta. Päässä olevaan reikään liimataan ruuvilenkki kiinni ja avaimenperä/liikelahja on valmis. Tässä on sekin hyvä puoli, että kun asiakkaat selän takana moittivat, että paska firma, niin eipä mene kovin vikaan.
Ps. Onnea vaan uuteen kotiin.
liikelahjat.
Pitäisiköhän ruveta tekemään samalla metodilla joulu-synttäri-nimipäivä-valmistujais-rippi ym lahjoiksi sukulaisille.
Eipä olisi materiaalista pulaa.
Meillä ensimmäiset kissat ( 2 kpl ) ovat olleet 8v, ja sitten ( 3 kpl ) 7v ja nuorimmatkin ( 4 kpl ) 6v.
Kiitos onnitteluista.
Asunto oli melko siivoamaton, joten sitä puuhaa tässä on tehty hiki päässä ( kirjaimellisesti)
No eipä yhdeksän kissaa toisaalta niin kovin paljon olekaan.
http://englishrussia.com/?p=1199
Olen käynyt maaseudulla iäkkään lesken omakotitalossa, jossa kissoja oli parisataa.
Kaikki vitivalkoisia, ja hyvin pienikokoisia. Niitä oli kaikissa huoneissa yläkertaa myöten, sekä pihapiirissä ja ulkorakennuksissa.
Vanha ihminen oli vieraista mielissään, kun mies oli kuollut vuosia sitten, lapsiakaan ei ollut, ja sukulaiset toisella puolella Suomea.
Kissalauman keskellä hääräsi villikko pystykorva Remu, joka neulanterävillä hampaillaan pyrki aina järsimään käsiä.
Armoton kissanpissin haju kaikkialla, silmät vuotivat ja päätäkin jo särki siitä kärystä.
Absurdi tunnelma istua pöydän ääressä niissä olosuhteissa, vaikka talo oli mitä hienoin, taidetta seinillä, tarjolla vaikka minkälaisia leivoksia, kakkua, kahvia, ja konjakkia. Kaiken runsauden keskellä pöydällä paloivat kynttilät isossa kynttelikössä.
Kaikkea olisi pitänyt juoda ja syödä, ja samaan aikaan kissoja sinkoili joka puolella.
Emäntä meni käymään keittössä, Remu ampaisi heti pöydän päälle eteemme, ja hotkaisi ison palan rahkaomenapiirakasta kuonoonsa. Oltuaan vain hetken poissa emäntä kiljaisi; "HUS Remu HUS" ja alkoi tarjoilemaan meille sitä samaa piirakkaa, jonka Remu jo testasi.
Onneksi oli konjakkia.
Emäntä kertoi ex-kihlattunsa tuoneen taloon aikoinaan kaksi valkoista kissaa, ja koko iso lauma oli niiden sisäsiittoisia jälkeläisiä.
Siitä ei oikeastaan jäänyt epäilystä. Yläkerrasta ja sinne menevistä rapuista kuului outoja muksahduksia ja kolinoita, joten sinnekin piti kurkistaa.
Valkoisia kissoja pyrähteli täydellä vauhdilla siellä täällä, ja useimmiten suoraan päin seinää tai huonekaluja. Eli sokeita.
Kun sitten pöydässä taas otettiin kahvia ja konjakkia kynttilöiden loisteessa, niin julkesin emännälle ehdottaa, että eikö olisi parasta kutsua paikalle kunnan eläinlääkäri, jotta hän vähentäisi kissoja, ja jättäisi muutamia seuraksi leikattuaan ne.
Hän oikein suutahti, kaikki ovat luojan luomia jne. eli se asia tyssäsi alkuunsa.
Pois lähtiessä ihmettelin ympäriinsä olevia ruokakuppeja, ja niissä oli kuulemma jotain kaurapuuron tapaista, ja sitä katit kuulemma syövät, kun eivät muuta saa. Sen jälkeen en ihmetellyt, miksi kaikki olivat niin pienikokoisia.
Eläinrakkaus oli johtanut eläinrääkkäykseen.