Ostin viime lauantaina kaksi marsutyttöä, joista
luovuttiin allergian vuoksi(ikä 1,5-v). Jo
ensimmäisenä iltana ne söivät kädestä, mutta
koskea ja silittää eivät juurikaan vielä
anna.Ampaisevat pakoon, varsinkin jos yrittää
silittää selästä. Kysynkin nyt teiltä kokeneemmat
marsun omistajat, täytyykö minun ottaa
marsut "väkisin" ulkoilemaan lattialle, vai
annanko niiden rauhassa totutella uuteen
ympäristöön. Kuinka vahingollista marsun
liikkumattomuus esim. viikon ajan, oikein on?
Olemme antaneet niiden oleilla häkissään vielä
toistaiseksi, vaikka 9-ja 10 vuotiaat tyttäreni
mielellään jo halusisivat paijattavaa. Kauanko
odottelen.
Marsut tulevat kyllä yleensä katsomaan ihmisen
luo, kun joku saapuu huoneeseen, tänään ne
kuikuttivat ensimmäisen kerran, kun veimme niille
ruokaa.
luovuttiin allergian vuoksi(ikä 1,5-v). Jo
ensimmäisenä iltana ne söivät kädestä, mutta
koskea ja silittää eivät juurikaan vielä
anna.Ampaisevat pakoon, varsinkin jos yrittää
silittää selästä. Kysynkin nyt teiltä kokeneemmat
marsun omistajat, täytyykö minun ottaa
marsut "väkisin" ulkoilemaan lattialle, vai
annanko niiden rauhassa totutella uuteen
ympäristöön. Kuinka vahingollista marsun
liikkumattomuus esim. viikon ajan, oikein on?
Olemme antaneet niiden oleilla häkissään vielä
toistaiseksi, vaikka 9-ja 10 vuotiaat tyttäreni
mielellään jo halusisivat paijattavaa. Kauanko
odottelen.
Marsut tulevat kyllä yleensä katsomaan ihmisen
luo, kun joku saapuu huoneeseen, tänään ne
kuikuttivat ensimmäisen kerran, kun veimme niille
ruokaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jotkut marsut ovat lounteeltaan arkoja. Marsujen
täytyy varmaan olla vielä jonkin aikaa omissa
oloissaan, ja totuttautua ympäristöön, ennen kuin
ne antavat ottaa syliin, tai antavat silittää.
Minun marsullani kesti aika kauan, ennen kuin se
kesyyntyi. Joten ola vaan kärsivällinen. Jossain
vaiheessa sinun on kuitenkin pakko ottaa ne
väkisin ulos, siis jos ne eivät itse tule tai anna
ottaa pois häkistä.
Mun eka marsu oli tosi arka, se tuli mulle 4-
vuotiaana yksilönä joka oli tottunut olemaan vaan
ja ainoastaan häkissään. Hän eli kanssamme kaksi
vuotta ja ainut mihin se luotti oli meidän
koira :) Meitä ihmisiä se pötki karkuun minkä
pienillä jaloillaan kerkes. No muuten se oli
kyllä puhelias ja viihtyi, mutta ei tylännyt olla
sylissä yms. Nyt sitte mulle tuli ns. huonoista
oloista oleva marsu. Kuulin jotta se oli ollu 2
vko yksin melki ilman ruokaa ja juomaa ja likaset
purut yms. Se oli tosi pipi, ei syöny, juonu
liikkunu kun tuli. Karvoja oli lähtenyt ja
muutenkin veto pois. Ekaks mä kiikutin sen
eläintohtorin luo, antibioottikuurille ja
runsaasti hellyyttä. Nyt se sit herättää mut joka
aamu puol ysi ja on elämän myönteinen. Aluks se
oli tosi arka, annoin kurkkua ja muuta herkkua,
juttelin hiljalleen ja annoin sen nuuskia mun
kättä samalla ku otti ruokaa. Häkin oven jätin
auki ja surasin sivusta kun hän mietti tulla
vaiko eikö. Sit se vaan yks päivä ajatteli ottaa
suuren askeleen ja tulla moikkaa mua ihan oma-
aloitteisesti. Ja meistä tuli kavereita.
Kuten myös koirastani ja hänestä :) On se paljon
luonteesta kiinni ja miten on aikasemmin
käsitelty. Mut kun voitat sen luottamuksen se
myös pysyy :)
kestää aikaa enenkö ne kesyyntyvät mutta hiljaa
hyvä tulee..