Viime aikoina hallituksessa on käyty keskustelua opintotuen muuttamisesta, eli joitain edustajia huolestutta yliopistojen ja korkeakoulujen pitkät valmistumisajat. Vanhasen esitettyä julkisuudessa omat teesinsä opintotuesta SYL (SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITTO) katkaisi välittömästi vuoropuhelun, ja ilmoitti, että nykyinen järjestelmä on hyvä, tuen määrä on vain liian pieni. Niin, SYL on etujärjestö..
Miksi SYL ei lähde tähän vuoropuheluun mukaan; yliopistojen ja korkeakoulujen valmistumisajat ovat liian pitkiä. Miksi he eivät esitä omaa ehdotustaan nykyisen järjestelmän tilalle, vaan puolustavat patrioottisesti omaa, vanhaa, näkökantaansa.
Opintojen venyminen on oman näkemyseni mukaan monelle ongelma. Siitä on minulla myös omakohtaista kokemusta. Venymisellä tarkoitan lähinnä opiskelijan "saamattomuutta": ei olla motivoituneita, ei tiedetä ollaanko omalla alalla, kursseja jätetään helposti kesken, ei osata priorisoida yksinkertaisia asioita, kuljetaan vain massan mukana. Syy ei ole ainoastaan opiskelijoissa, vaan olemattomassa opintojen ohjauksessa. Opintojen venymistä aiheuttaa myös työssäkäynti (pakko se leipä on jostain saada), mutta en pidä sitä niin pahana asiana. Toki täytyy miettiä onko se leivän tienaaminen kaupan kassana pitemmän päälle järkevää, kun todellinen kiinnostus on jossain muualla. Oman opiskelualansa töitä tekevät ovat asia erikseen.
Oma ehdotukseni on, että tuki sidottaisiin enemmän suoritettavien kurssien määrään, ja tuen määrää korotettaisiin. Myös opintojen ohjausta on lisättävä. Tällä hetkellä yksi opintotukikuukausi vastaa yliopistoissa ja korkeakouluissa 2,5 opintoviikkoa. Näin 9kk opiskelevan on saatava vuoden aikana 22,5 ov.
Lisäksi KELA tarkkailee syksyisin opintojen kokonaismäärää, ei edellisen vuoden aikana suoritettuja opintoja.
Voin TTY:ssä opiskelevana sanoa, että opintoviikkoja saa helposti kerättyä vuoden aikana 30-40 (Muiden koulujen opintoviikkoihin ja niihin kuluvaan työn määrään en voi ottaa kantaa). Viime vuonna suoritin 50 ov, mikä vaatikin jo työtä aamusta iltaan lähes 7 päivää viikossa.
Opintotukikuukauden voisi siis sitoa esim. 3-4 opintoviikkoon (27-36 ov/9 kk) ja tukea korottaa. Näin opiskelijat saataisiin sitoutumaan tiiviimmin opintoihinsa: valmistuminen nopeutuisi, kurssien keskeytykset vähenisivät, "paikkaansa etsivät" etsisivät paikkaansa muualta ja työstä seuraisi parempi palkka. Tuen korotus olisi kohtuullinen, se ei edelleenkään kattaisi kaikkia elinkustannuksia. Opintolainajärjestelmä säilyisi sellaisenaan, mutta tuen ja lainan lisäksi ei tarvitsisi käydä töissä.
Miksi SYL ei lähde tähän vuoropuheluun mukaan; yliopistojen ja korkeakoulujen valmistumisajat ovat liian pitkiä. Miksi he eivät esitä omaa ehdotustaan nykyisen järjestelmän tilalle, vaan puolustavat patrioottisesti omaa, vanhaa, näkökantaansa.
Opintojen venyminen on oman näkemyseni mukaan monelle ongelma. Siitä on minulla myös omakohtaista kokemusta. Venymisellä tarkoitan lähinnä opiskelijan "saamattomuutta": ei olla motivoituneita, ei tiedetä ollaanko omalla alalla, kursseja jätetään helposti kesken, ei osata priorisoida yksinkertaisia asioita, kuljetaan vain massan mukana. Syy ei ole ainoastaan opiskelijoissa, vaan olemattomassa opintojen ohjauksessa. Opintojen venymistä aiheuttaa myös työssäkäynti (pakko se leipä on jostain saada), mutta en pidä sitä niin pahana asiana. Toki täytyy miettiä onko se leivän tienaaminen kaupan kassana pitemmän päälle järkevää, kun todellinen kiinnostus on jossain muualla. Oman opiskelualansa töitä tekevät ovat asia erikseen.
Oma ehdotukseni on, että tuki sidottaisiin enemmän suoritettavien kurssien määrään, ja tuen määrää korotettaisiin. Myös opintojen ohjausta on lisättävä. Tällä hetkellä yksi opintotukikuukausi vastaa yliopistoissa ja korkeakouluissa 2,5 opintoviikkoa. Näin 9kk opiskelevan on saatava vuoden aikana 22,5 ov.
Lisäksi KELA tarkkailee syksyisin opintojen kokonaismäärää, ei edellisen vuoden aikana suoritettuja opintoja.
Voin TTY:ssä opiskelevana sanoa, että opintoviikkoja saa helposti kerättyä vuoden aikana 30-40 (Muiden koulujen opintoviikkoihin ja niihin kuluvaan työn määrään en voi ottaa kantaa). Viime vuonna suoritin 50 ov, mikä vaatikin jo työtä aamusta iltaan lähes 7 päivää viikossa.
Opintotukikuukauden voisi siis sitoa esim. 3-4 opintoviikkoon (27-36 ov/9 kk) ja tukea korottaa. Näin opiskelijat saataisiin sitoutumaan tiiviimmin opintoihinsa: valmistuminen nopeutuisi, kurssien keskeytykset vähenisivät, "paikkaansa etsivät" etsisivät paikkaansa muualta ja työstä seuraisi parempi palkka. Tuen korotus olisi kohtuullinen, se ei edelleenkään kattaisi kaikkia elinkustannuksia. Opintolainajärjestelmä säilyisi sellaisenaan, mutta tuen ja lainan lisäksi ei tarvitsisi käydä töissä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.