Onko tämä kesä ollut toiveittesi mukainen?
Säät ovat suosineet, reissattu on ja uimaankin on päässyt. Iloisia kesämielellä olevia ystäviä ja tuttavia on tavattu - terassillakin vietetty päivää. Kesän loisto on hurmannut kaikilla väreillään ja kesäkuun valoisat yöt ovat vaihtuneet tummaan hämyyn. Sadekin on kastellut ja raikastanut tienoon, ukkonen jylissyt ja salama leimahdellut. Mutta jäikö vielä jotain kokematta?
Säät ovat suosineet, reissattu on ja uimaankin on päässyt. Iloisia kesämielellä olevia ystäviä ja tuttavia on tavattu - terassillakin vietetty päivää. Kesän loisto on hurmannut kaikilla väreillään ja kesäkuun valoisat yöt ovat vaihtuneet tummaan hämyyn. Sadekin on kastellut ja raikastanut tienoon, ukkonen jylissyt ja salama leimahdellut. Mutta jäikö vielä jotain kokematta?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Talvella ajattelin, että kesällä matkustelisin, kotimaassa tietenkin. Olisin käynyt lasteni luona tapaamassa lastenlapsiani. Olisin ehkä vähän aikaa viettänyt kesää meren rannalla. Vaan sivu suun se meni. Minulla on koira, joka "hötkyilee" sinne tänne. Tosi rasittava. Sen kanssa ei voi mihinkään matkustaa. Talvella oli puhetta, että yksi tuttu ottaisi koiran vähäksi aikaa hoitoonsa. On ollut joskus ennenkin, joten koira olisi viihtynyt. Suunnitelmat sotkeentuivat. Pysyn koiran kanssa kotona. Matkustaminen olisi koiran kanssa siis niin kamalaa, etten olisi yhtään matkasta nauttinut, koira olisi vienyt kaiken huomion. No, ehkäpä ensi kesänä, jos tässä elossa ollaan!
Tuo on tuttua. Meilläkin oli koira, jota ei voinut mukana kuljettää. Siks minulta meni vuosia, etten edes kyläilemään mennyt, kun en raskinut jättää sitä töiden jälkeen enään yksin kotiin. Niin surkean näköisenä se katsoi minua, kun kauppaankin lähdin ja jätin sen kotiin. Niin että ihmisen paras ystävähän se on, mutta liian rajoittava.
niin kutsuttuna tänä kesänä.
Hellepäivät voi laskea yhden käden sormin.
Eipä ole tarvinnut pahemmin hikeä otsaltaan pyyhkiä.
Koira on meilläkin, suloinen, pieni, joka on aina mukana. Ei estä iloitsemasta, on kiltti ja hiljainen. Autossa nukkuu tyytyväisenä, osaa suhtautua hienosti kaikkiin vieraisiin.
Koirien kanssa voi mennä lenkkeilemään kesäiseen maastoon tai metsään. Moni koira lönkyttää vierellä onnellisena polkupyörälenkilläkin. Koira tottuu matkustamiseen ja on monia koirayhstävällisiä paikkoja, mihin sen voi ottaa mukaan. - On kyllä totta, että koiranomistaja joutuu luopumaan monista mieliteoistaan lemmikkinsä takia. Vastaavasti hän voi koiransa kanssa nauttia kesästä ja vuodenajoista säällä kuin säällä: koiranomistajalla on aina 'ystävä' lähellä. Ei tarvitse olla yksin.
että olisi pitänyt matkustaa julkisilla kulkuneuvoilla. Jos olisikin oma auto, ei olisikaan mitään ongelmaa. Koira olisi omassa autossa mielellään!
Lähes kokematta. Onko se ihanuuden mitta, kuinka paljon pitää hikeä pyyhkiä? Sitä ihanampaa, mitä enemmän hikeä, niinkö?
on vielä jäljellä. Horoskooppi lupasi minulle loppukesästä seurustelukumppania ja hienoja tapahtumia. Niitäpä tässä odottelen. Alkukesä (s.o. tähänastinen) on mennyt hyvin, kun ei helteitä ole paljoa ollut. Vettä saisi tulla, keräilisin kanttarelleja yms. metsän antimia pakasteeseen.
Tuohan nähtiin, kun oli muutama hellepäivä. Jopas tulikin hiki eikä jaksettu taas kuin läähättää. Lapsuuden kesistä mielessäni on kuralätäkkö auringon paisteessa. Eli silloinkin on sadellut ja sateen jälkeen paistanut aurinko. Sateella mentiin liiterin vintille puhaltelemaan saippuapalloja heinänkorren läpi. Ja katseltiin, kun ne leijuivat sieltä alas.
Mukavaa toimintaa kaikkina vuodenaikoina ilmoista riippumatta. Siinä haaveideaa.
Minun haaveeni eivät ole kovin koiramaisia. Nautin vain toisten koirista, en sellaista riesaa itselleni tahtoisi. :)
No juu, lottovoitto on edelleen kokematta, ei tullut kutsua julkkishäihin eikä erojuhliin, jäi saamatta mittatilausmiljonääri ja ennen kaikkea sen rahat, ei tullut mentyä kauneusleikkauksiin,edelleen on samat ystävät ja kylänmiehet, vihollisetkin pysyneet entisinä, nuo kaikki voisi jonakin kesänä vaihtaa parempiin, edelleen kirjoittelen tällä palstalla ja olen siis tylsyyden huipulla. Paljon,niin paljon jäi rajan taa. Rui, rui vaan. Sitä paitsi, minusta kesä ei ole ollenkaan vielä loppu. Mikä hemmetin kiire teillä on määritellä, että kesä loppuu elokuun alkupäivinä ja että nyt ovat päättyneet päivämme tältä kesältä ?
Noh, onhan meillä pitkä ja pimeä kaamos, jolloin voi mennä nurkkaan, vetää säkin päähän ja itkeä näitäkin tuiki tärkeitä kokemattomia asioita ja keksaista tukun uusia, jos seuraavanakaan kesänä ei tulisi saatua tavoitteita täyteen. Jos aiheen aloittajan logiikkaa seurataan, mehän
eletään nyt vissiin jo kaamosaikaa vai kuinka? Minä vietän edelleen kesää.
Ihan oikeasti: mitään tosi tärkeää, jonka todella haluaa ja voi toteuttaa, ei jätä kokematta. Ikävät asiat ehkä jättäisi kokematta, mutta nekin kuuluvat elämään.
Uskaltaako siitä nauttia? Jos se on ilmoista kiinni, niin aurinkoisenakin aamuna sitä jo pelkää, että se loppuu.
Kiire kuolla?
Minähän kirjoitinkin; V I E L Ä O N K E S Ä Ä J Ä L J E L L Ä ! Ehdit vielä tehdä vaikka mitä!
Kumpihan on tosikko? Et ymmärtänyt vitsiä. Mitäpä sen väliä, ei se tosikoille ollut tarkoitettukaan.
mitään, hiljaisesti toivonut terveyttä lähimmille ja itselleni. Se on toteutunut paitsi veljeni avovaimon kohdalla. Häneltä leikattiin perjantaina rintasyöpä. Oma kesäni on ollut yli odotusten. Uusi miesystävä on pikkaisen kuvioissa, lähdemme tässä kuussa Lappiin katselemaan paikkoja, jossa olin kesän 41 vuotta sitten. Huomenna lähden kaupunkilomalle Prahaan tyttäreni kanssa. Juuri tulin farmari 2008- näyttelystä ja ostin sieltä köynnöshortensian taimen. Viime viikon puutarharetkellä näin sellaisen kiipeävän ylös pitkin männynrunkoa ja ihastuin. Elämä on taas yllättänyt....
Elokuu on osoittautunut parhaaksi lomakuukaudeksi sään puolesta, jos nyt joku pitää kuumuutta hyvänä säänä. Olen aina ollut ehdottomasti loppukesän ja syksyn lapsi. Tummat, pehmeät yöt, kuutamo, luonto täydellinen vihreydessään, ei alkukesän kiireitä...
Voisiko enempää toivoa?
Alkukesästä olen tehnyt muutaman pikku matkan. Heti kesäkuun alussa olin poikani perheen mukana automatkalla Virossa ja kesä- heinäkuun vaihteessa 17-vuotiaan siskontyttären kanssa Oslossa. Molemmat matkat olivat mukavia. Voimani riittivät hyvin, vaikka Oslossa jo piti välillä jäädä kahvilaan istumaan ja antaa seuralaiseni ravata yksin ympäri kaunista kaupunkia.
Ikinä en muuten ole ollut ns. aurinkolomalla; Suomen kesä on ihan riittävän lämmin minulle siinä mielessä.
Minullakin on ollut koira. Se kulki mukavasti mukanani autossa matkoillani kotimaassa.