Masennus uusii herkästi. Välillä voi olla parempia kausia, mutta sitten se iskee taas esim. kriisin tai muiden vaikeuksien seurauksena.
Itselläni on erittäin vahva taipumus masentuneisuuteen. Olen alistunut jo siihen tosiasiaan, että se vaiva on elämässäni aina läsnä. Yritän silti opetella elämään sen kanssa.
Yksinäisyys pahentaa masennustani. Olen yrittänyt tutustua joihinkin miehiin ja tunnustanut että kärsin masennuksesta, niin olen saanut sen takia huonoa kohtelua. En voi kuitenkaan valehdella ja väittää olevani terve. Olen kokenut tosi karvaita miesten kanssa...tosin nämä miehet ovat itsekin olleet henkisesti sairaita.
Koen, etten terveeseen osaisi tutustuakaan, jotenkin koen itseni heitä huonommaksi ja he eivät varmaan ymmärtäisi masennustani.
Sairaatkin miehet hylkivät minua. Olen sitten luotu näköjään yksinäisyyteen. :( Terveisiä tai toisinsanoen sairaisia täältä tynnyristäni, johon elämä minut pakotti.
Itselläni on erittäin vahva taipumus masentuneisuuteen. Olen alistunut jo siihen tosiasiaan, että se vaiva on elämässäni aina läsnä. Yritän silti opetella elämään sen kanssa.
Yksinäisyys pahentaa masennustani. Olen yrittänyt tutustua joihinkin miehiin ja tunnustanut että kärsin masennuksesta, niin olen saanut sen takia huonoa kohtelua. En voi kuitenkaan valehdella ja väittää olevani terve. Olen kokenut tosi karvaita miesten kanssa...tosin nämä miehet ovat itsekin olleet henkisesti sairaita.
Koen, etten terveeseen osaisi tutustuakaan, jotenkin koen itseni heitä huonommaksi ja he eivät varmaan ymmärtäisi masennustani.
Sairaatkin miehet hylkivät minua. Olen sitten luotu näköjään yksinäisyyteen. :( Terveisiä tai toisinsanoen sairaisia täältä tynnyristäni, johon elämä minut pakotti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläkin täysin sama tilanne. Tosiaankin tuntuu, ettei osaa ottaa kontaktia hyvän itsetunnon tai terveen mielen omaavan ihmisen kanssa, koska silloin itse tuntee riittämättömyyttä. Asiaa on hieman helpottanut se, että olen saanut monilta positiivista palautetta luonteestani ja ulkonäöstä. Silti itsetunto on niin huono, että tunnen parhaan ystävänikin seurassa huonommuutta. Mutta, älä luovuta: vaikkei äsköinen kuvaus kovin valoisalta kuulostanut, olen tullut ison harppauksen ylöspäin muutamassa vuodessa positiivisten kokemusten takia. Päätin kerran olla vain rohkea ja alkaa kimppaan erään hyvin fiksun ja tasapainoisen miehen kanssa. Olin kyseisen miehen kanssa vain kuukauden, koska yhdessäolo ahdisti, mutta kyseisen suhteen jälkeen on löytänyt paljon uusia puolia itsetään ja myöhemmät suhteet ovat olleet jo helpompia. Älä siis lannistu ja uskalla yrittää:)
Älä sekaannu sairaisiin kusipäisiin miehiin. Kyllä niitä hyviäkin on, vaikkakin harvassa. Tutustu vain rohkeasti terveisiin miehiin, kyllä heissä on ymmärtäväisiäkin, jotka haluavat tukea sinua masennuksessasi. Varmaan sua sitten masentaisikin harvemmin, kun löytäisit vierellesi kunnon miehen. Ja se on ihan mahdollista kun vaan tiedostat millaisia miehiä kannattaa lähestyä ja millaisia ei. Nythän sulla on kokemusta sellasista joita EI kannata lähestyä, joten pysy niistä kaukana.
Jep, kesäloma loppuu eli naamantaina töihin. Masentaa niin saakelisti, että ei mitään rajaa.
Itseasiassa mä aloin tätä kesän loppumista harmittelemaan jo keväällä ja nyt se on taas sitten melkein loppu.
Joutuuko tästä lähtemään johonkin afrikkaan (tuo muuten kuulostaa jotenkin ruokailuvälineeltä) että pysyisi jotenkin järjissään.
Elämä on liian lyhyt hukattavaksi 9 kuukauden mittaiseen talveen.
Masennusta täällä koko ajan! Ja jos ei masenna, niin ahdistaa=tukalaa oloa, itkuisuutta totaalista yksinäisyyden tunnetta! Päästin myös erään miespuolisen sairaan yksilön kurkistamaan elämääni ja tulin jälleen kerran hylätyksi! Uusivat nuo hylkäämiskokemukset, koska en ole työstänyt surua pois! Ansaitsemme kunnon miehiä, me joita on potkittu ja jos jollakin lailla hyväksikäytetty! Tästä kun ei meinaa max lääkitykselläkään päästä ylös:-(