Wikipedian määritelmä

-
p a k k o n e u r o o s i,

obsessionaalinen, obsessiivis-kompulsiivinen neuroosi, anankastinen neuroosi, obsessive-compulsive disorder (OCD), toinen perus-psykoneuroosi hysterian ohella. Freud kirjoitti jo vuonna 1896: "(- -) Minulla on täysi syy asettaa pakkoneuroosi hysterian rinnalle itsenäisenä häiriönä. (- -)" Psykoanalyysin mukaan pakkoneuroottisella on psykoseksuaalisessa kehityksessä fiksaatiota/regressiota anaalis-sadistiseen retentiiviseen vaiheeseen. Psykososiaalisesti (Eriksonin egon epigeneesi) painotus on vaiheessa itsenäisyys vs. häpeä ja epäilys. Tyhjäksitekeminen kuvastaa pakkoneuroosin ydintä, pyrkimystä kontrolliin ja hallintaan. Muita keskeisiä defenssejä ovat eristäminen ja reaktionmuodostus.

Pakkoneuroottinen pyrkii maksimoimaan egon autonomian suhteessa idiin. Kun viettien johdannaiset kuitenkin murtautuvat esiin, ne saavat edustuksia ulkomaailmassa, jolloin obsessionaalisen ympäristö latautuu maagisesti aggressiivisella ja seksuaalisella materiaalilla. Täten pakkoneuroottinen on pohjimmiltaan vahvasti ympäristöstä riippuvainen (field dependent) mutta pseudoitsenäinen ja jääräpäinen, koska pyrkimyksenä on erillisyys. Pakkoneuroottisella aggressiot ovat sitoutuneina yliminän ankaruudeksi ja minäihanteen vaateiksi.

Obsessionalisista oireista lian pelko, huoli saastuttamisesta sekä seksuaaliset ja aggressiiviset mielikuvat liittyvät alkuperäisiin anaalisiin yllykkeisiin. Kontrollia edustavat mm. peseminen, laskeminen ja symmetrian tarve. Pakkoneuroosin ”jatke” on anankastinen karaktääri.

p a k k o n e u r o o t t i n e n,
1) oireisiin liittyen pakkoneuroosi;
2) luonteeseen liittyen pakkoneuroottinen eli anankastinen karaktääri.

pakkoneuroottinen luonne,
sama kuin anankastinen karaktääri.
.